Vielä ehdit tehdä tämän ihanuuden pukinkonttiin

Joitakin jouluja sitten hain ideoita helppojen ja näyttävien joulukoristeiden tekoon. Tuolloin vallalla oli kausi, jolloin halusin testata paperin taivutusta suuntaan ja toiseen, sekä tehdä paperista näyttäviä juttuja. Pinterestissä törmäsin erilaisiin paperista tehtyihin ruusukemaisiin koristeisiin, joiden pohjalta kehitin oman ideani näyttävästä kierrätyspaperista syntyvästä joulukoristeesta. Vuosi toisensa jälkeen tämä ohje on blogini suosituin postaus. Eli saanko jälleen taas kerran esitellä, Tämän joulun hitti: Paperikranssi 

Alkuperäinen postaus ohjeineen on täällä.

Jouluisia ja helppoja makuja

Hei, meidän vanhin lapsi on teini-iässä ja ottaa jo ihanasti vastuuta muun muassa tarjoilujen leipomisesta. Tytön bravuuri ovat wilhelmiinat, jotka maistuvat vauvasta vaariin. Mikä parasta, niiden raaka-aineet löytyvät useimmiten kaapista valmiina. Wilhelmiina-ohjeissa on usein mukana siirappia, joka antaa taikinaan mukavan mausteisen maun. Hätätapauksessa sen voi jättää poiskin, mutta silti lopputulos on maistuva. Wilhelmiinoja leivottiinkin meillä eilen viikonlopun vieraille tarjottavaksi.

Perinteinen suomalainen pulla on taas oma leivontasuosikkini. Pullat onnistuvat aina, kunhan käytät leivonnassa aitoja raaka-aineita ja muistat vaivata taikinaa, etkä paista pullia liian kuiviksi uunissa. Vaivauksen ei tarvitse olla raivokasta ja pitkäkestoista, vaikka toiset muuta väittäisivät. Itse vaivaan hetken, ja lopputulos on aina hyvä.

Joulupulla syödään meillä tällä kertaa kuusen muodossa. Pullien väliin laitoin kanelin ja sokerin sijaan tällä kertaa vaniliinisokeria. Tuli kotiinkin aivan ihana tuoksu näistä leipomuksista.

Wilhelmiinat Kanivinossa tyyliin syntyvät tällä ohjeella.

Kuumat kirjoitusvinkit joulukorttipajaan

Isolla vai pienellä, yhteen vai erikseen? Näitä asioita ei ainakaan hallita Korvatunturin joulukorttipajalla, sillä kaupan joulukorteissa on joulutervehdykset kirjoitettu väärin. Eli älä siis kirjoita näin: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Vaan kirjoita niin kuin kuvassa vinkataan.

Joulun hitti minimaailma rakentuu helposti

Me jouluihmiset ripottelemme joulua kotiin jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä eli aattoa. Tänä vuonna marraskuun puolivälistä saakka kotonamme on ollut minimaailma. Minimaailma on rakentunut ns. huonetakkaan. Huonetakka oli minimaailman pohjaksi hyvä, koska sen valkoiset kivet toimivat paremmin kuin hyvin lumenkorvikkeena asetelmassa. Asetelma syntyy lasiastiaankin kivasti tai vaikkapa tarjottimillekin sen voi rakentaa.

Oman minimaailmani rakentaminen kesti vartin. Nostelin sinne pienet lumen kyllästämät kuuset, sommittelin Snowmanin (ja tämä on tosiaan se oikea Lumiukko, joka joka jouluaatto liitelee taivaalle...) oikeaan asentoon ja katselin, kuinka patterivalot kauniimmin asetelmassa loistavat.

Alla myös tyylinäytettä minimaailmasta Valkoisen puun malliin. Ja kappas, sama lumiukko se oli lennähtänyt Valkoisenkin puunkin minimaailmaan :D.

Kivaa viikkoa kaikille!

Vinkki menneiltä jouluilta

Joulukortteja ei posti kanna enää selkä vääränä koteihin. Sen verran niitä kuitenkin tulee, että saat ne tällä kivalla ja helposti toteutettavalla vinkillä esille kauniisti. Tarvitset vain narua ja muutaman puuhelmen. Tai voithan puuhelmetkin jättää pois, jos et niitä omista...

Pujota  puuhelmiä somisteeksi naruun noin 3 - 4 kappaletta narun pituudesta riippuen. Narun pituuden saat määriteltyä kun tiedät, mihin sen aiot ripustaa eli kuinka paljon tilaa ripustuspaikassa on korteille. Tee narun alkupäähän hevosenhäntäsolmu ripustamista varten. Ripusta naru ja kiinnitä pyykkipojilla saapuneet kortit siihen. Helppoa kuin mikä :D

Alkuperäinen postaus aiheesta on täällä.

Kanivinossa palaa takaisin, ainakin joulun ajaksi

Hei, Kanivinossa-blogia on ollut jo ikävä! Arjen haasteet jätän nyt joulukuun ajaksi omaan arvoonsa ja ilahdutan teitä lukijoita, joita täällä blogissa näyttää käyneen poissaollessani, jouluisilla jutuilla päivittäin aina jouluaattoon saakka. Luvassa on menneiden vuosien postauksia, uusia juttuja ja muutama lahjavinkkikin.

Kanivinossa-tarina alkoi joulukalenterista 1.12.2013. Silloin kovin ujostelin postaustani ja muutamalla tutulle vain vinkkasin kalenteristani. Tuo kaikkien aikojen ensimmäinen Kanivinossa-joulukalenteri alkoi adventtikynttilävinkillä. Koska huomenna on 1. adventti, haluan jakaa tämän ensimmäisen (vähän nolonkin) postauksen teille. Lue siis täältä vinkit adventtikynttilöihin.

Alla myös muutama kiva idea adventiksi. Kuvat bongattu Pixabaysta.

DIY amppeli - savea, kudetta ja puuhelmiä

Hei! Onnea on käsillä tekevä tuttavapiiri. Ihana Sirpa kyseli keväällä tekemisvinkkejä keramiikkapajatunneilleen. Yhdessä ideoimme amppelikukkaruukkuja savesta. Sellaisia simppeleitä, moneen sisustukseen sopivia.

 

Yllätyksekseni sainkin valmiit ruukut kotiani somistamaan. Pohdin vain aluksi tovin, mikä olisi sellainen meidän kotiin sopiva ja kestävä materiaali ruukkuja kannattamaan. Ruukut ovat nimittäin yllättävän painavat. Materiaaliksi valikoitui lopulta esteriontelokude. En oikeasti pidä lainkaan tekokuiduista, mutta esteri oli amppeleihin hyvä valinta kahdesta syystä: a. sen värinkesto on todella hyvä b. se kuivuu nopeasti. Ajatuksenani on, että kesän tullen ruukut muuttavat meidän terassille, joten on hyvä ettei kuteen väri haalistu aauringon paahteessa.


Käsittelemättömät puuhelmet tuovat sopivaa "sitä jotakin" muuten eleettömään amppeliin. Helmissä oli melko iso reikä, mutta silti oli aika kova homma saada kude kaksinkerroin niiden läpi. Avuksi otin puisen grillitikun, jonka kanssa homma hoitui nopeasti.
 

Jos aiot itse kokeilla amppeliruukkujen tekoa, annanpa vinkin: Sirpan tekemissä ruukuissa on kolme reikää ripustusnarulle. Puhuttiinkin, että seuraaviin ruukkuihin kannattaa tehdä 4 reikää, jotta ruukun saa tasaisemmin roikkumaan. Nyt molemmat amppelit vetävät kumpainenkin vähän sinne ja tänne suuntaan. Toki tämä voi olla katsojankin silmästä kiinni.

Aion ripustaa ruukut terassille yrttien kera. Sirpa on tehnyt myös pyöreäpohjaisia ruukkuja. Harkitsen vielä, jos nekin muuttaisivat meille. Puutarha on täynnä lehtokotiloita, joten sen vuoksi yrtit on järkevintä nostaa yläilmoihin. Lehtokotilot ovat radanvarsiasutusten todellinen riesa. Yök.

Unelmahommissa: Näyteikkunan tuunausta

Ympäri Suomea järjestetään pitkin vuotta erilaisia muotoiluviikkoja. Seinäjoella on parhaillaan käynnissä Seinäjoki Art & Design Week. Tapahtuma tuo taiteen ja muotoilun peruskaduntallaajankin ulottuville. Yksi viikon hienommista ponnistuksista on pilotti Keskusten      liikkeet design-silmin (Into Seinäjoki), jossa neljä "designeria" on saanut tehtäväkseen uudistaa jonkin keskustan yrityksen ilmeen.

 Uudistettavat kohteet ja teemat:

• Valkoinen Puu (Kahvila), vihersisustaminen
• LähiTapiola, näyteikkuna Epstorilla
• Hair and Beauty Spa, graafnen ilme (hintalaput tms.)
• Huvikumpu, kassa-alueen lisämyynti

Itselläni on ilo olla yksi neljästä designerista, kohteeni on LähiTapiolan näyteikkunan somistaminen. Seuraavaksi kutsunkin sinut nojatuolimatkalle tekemääni somistukseen. Lähtötilanteen näet alta.

Tila vaati maalausta. Ennen varsinaista tilan somistamista maalari kävi paikalla ja loihti seinälle vakuutusyhtiön elämänturva-ajatteluun sopivan maailman, pihapiirin. Tähän saakka näyteikkuna oli ollut lähinnä messurekvisiitan säilytyspaikka. Toimiva toki noinkin, mutta kovin hajuton ja mauton.

Kävimme yrityksen kanssa pienen aloituskeskustelun hyvissä ajoin ennen työn alkua. Toiveeksi asetettiin näyteikkunan suhteen se, että sen elementit muuntautuisivat vuodenkierron mukaan. Kohderyhmäksi valikoituivat työikäiset eli ikähaarukka näyteikkunalla on aika laaja, kuten toki on myös yrityksen asiakaskuntakin. Värimaailman pääelementit on valittu yrityksen graafisesta ilmeestä. Koska kesäaika on edessä, ikkunan pienesineet vievät nyt katsojan mukanaan kohti kesää ja siihen kuuluvia elementtejä: puutarhanhoitoa, leikin riemua, mökkeilyä ja kesäelämää. Joulusesonkina ikkunassa tulee olemaan toisenlainen tunnelma ja ilme.



Onnistuimme yrityksen kanssa löytämään somistukseen yhteisen sävelen. Kiitän yritystä erityisesti siitä ennakkoluulottomuudesta, jolla lähdimme toteuttamaan näyteikkunaa. Ikkuna varmasti pysähdyttää ohikulkijan paremmin kuin perinteinen roll up-ikkuna tai messuseinän avulla rakennettu valkoinen näyteikkunakoppi. Nyt ikkunassa on paljon katsottavaa.





Somistuksen harsokukukat ovat aivan ykköskukkia erilaisiin somistuksiin. Ne nimittäin säilyttävät ulkomuotonsa samanlaisina kuivuessaankin. Nyt tuoreina ne loivat näyteikkunaan upeaa kesäniityn tuoksua. Näyteikkunan kaikki kasvit ovat oikeita, mutta helppohoitosia. Erityisen ihastuttavia ovat pienissä puutaloissa olevat minikaktukset. Ikkunan yksi juju on kasvien lisäksi keinu, jota ohikulkijat jo kovin ihastelivat ohi mennessään. Onneksi rohkeasti valitsimme keinun köyden väriksi mintunvihreän. Se istuu hyvin yrityksen värimaailmaan.

Suunnittelutapaamisessa löysimme monta hyvää ideaa näyteikkunaan toteutettavaksi, joten yrityksellä on nyt mahdollisuus niidenkin ideoiden turvin uudistaa näyteikkunaansa silloin tällöin.



Somistuksen pienet puutalot on helppo somistaa vuodenkierron mukaan kerta toisensa jälkeen uudelleen. Seinän puutaloa löytyy myös ikkunan oikeasta reunasta, jonne rakensimme lasten katsottavaksi maatilan. Lapset katsovat näyteikkunoita hyvin eri korkeudelta kuin me aikuiset. Tästä syystä lapsia kiinnostavat elementit vietiin alas lattialle.

Iso kiitos projektista vielä Sirpalle ja Tiinalla LähiTapiolaan!

Me ollaan tämän päivän Ilkassa

Bloggaus on kivaa hommaa. Vielä mukavampaa se on, kun sitä saa tehdä yhdessä blogikavereiden kanssa. Maakuntalehti Ilkka kiinnostui meistä ja tänään päästiin oikein painettuun lehteen saakka. Alla Ilkan juttu kuvana. Toivottavasti saat siitä selvää. Klikkaamalla kuvan päällä saat kuvan isommaksi.

Ihanaa viikkoa! Lämmin kiitos Anna-Pia Aholalle hyvästä jutusta.

Simppelit joulukuuset

Meidän perheen joulun tekevät muun muassa itse tehdyt joulukuuset. Vuodesta toiseen kuuset nostetaan joulun tullessa esille. Tässä teillekin kuvin ja vähän sanoinkin tänä jouluna meillä esillä olevat kuuset. Osa niistä on syntynyt omissa ja osa lasten käsissä.

Rautalankakuusi on jo usemman vuoden vanha. Sen jalka on ensin valettu jogurttipurkkiin ja samalla purkkiin on laitettu kuivumista odottamaan paksua rautalankaa, joka muodostaa kuusen rungon. Kun jalka on kuivunut, kuuselle tehdään niin sanotusti raamit paksua rautalankaa kiertämällä rungon ympäri. Kun kuusen malli on paksun rautalangan avulla löytynyt, kieputetaan eri paksuisia rautalankoja useita kierroksia kuusta ympäri. Päällimäisten kierrosten rautalankaan on pujotettu mukaan pieniä lasihelmiä. Lopuksi latvaan vielä taiteillaan rautalankatähti.

Valkoinen huopakuusi on tehty myös rautalangan ympärille. Ensin leikataan huovasta kuusen mallisia huopapaloja kaksi kappaletta. Tässä vaiheessa koristellaan kuusi vaikka paljetein. Kuusen kappaleet ommellaan yhteen, jätä tikki näkyviin kuusen pinnalle. Täytä vanulla kuusi. Muotoile paksusta rautalangasta kuuselle runko ja jalka, ja työnnä runko huopakuusen alareunasta kuusen sisälle.

Pillikuusten jalat on tehty itsekovettuvasta massasta. Tee haluamasi mallinen jalka ja paina sen sisälle pilli. Itse olen tehnyt lasten kanssa ensin jalat ja jättänyt jalan ja pillin päiväksi kuivumaan. Kuusen voi kuitenkin tehdä myös niin, että tekee kuusen ensin täysin valmiiksi ja vasta lopuksi tekee sen jalan, johon valmis kuusi voi jäädä jo odottamaan kuusen kuivumista.

Leikkaa paperista kolmionmallinen kappale. Tee siihen leveitä laskoksia, jonka jälkeen tee reikiä pillin pujotusta varten kolmion keskiosaan. Pujota pilli reikiä pitkin kohti kuusen latvaa. Laita halutessasi lopuksi kuusen latvaan tähti. Oma tähteni on tehty valmiilla stanssilla.

Mukavia jouluaskarteluja!

Joulukortit simppelisti ja kauniisti esille

Postipoika tuo joulu joululta yhä vähemmän joulukortteja. Silti niitä tulee sen verran, että niiden saaminen kauniisti esille aina mietityttää. Täksi jouluksi olenkin tehnyt simppelin, mutta aika kivan näköisen korttitelineen.

Tarvitset vain nauhaa/narua, isohkoja puuhelmiä ja pyykkipoikia. Omat pyykkipoikani ovat minikokoisia pyykkipoikia astetta isompia. Muistaakseni ne olen ostanut Tigeristä.

Pujotin tasaisin välein puuhelmiä sinne tänne pitkin nauhaa. Helmet ovat vain silmänilona nauhassa eli voit niitä asetella oman mieltymyksesi mukaan. Valmiin korttitelinenauhan kiinnitin yläpäästä verhotankoon tekemällä narun päähän silmukan, jonka pujotin verhotangon läpi.Valmiiseen nauhaan voi kiinnittää pyykkipojin joko kaikki saapuvat kortit tai valita joukosta ne kaikkein tärkeimmät/kauneimmat. 

Meidän perheen arkeen korttiteline jää elämään myös joulun jälkeen. Siitä pitävät huolen heti tammikuussa juhlittavat neljävuotissynttärit, joiden kortteja naruun myös tullaan kiinnittämään.

Iloista viikkoa sinne!

Kun kuusi seinälle hyppäs

Joulukuusesta voi olla montaa mieltä. Jouluun se kuuluu, oli mielipide mikä tahansa. Toiset tykkää siitä vihreänä ja aitona, toiset valkoisena ja tekokuusena. Toisia ottaa henkeen sen tuoksu, toiset taas eivät voi sietää sen neulasia, joita löytyy kaikkialta vielä juhannuksena.

Meillä sisälle taloon kannetaan jo neljättä joulua valkoinen kuusi. Kuusen piti olla väliaikaisratkaisu sinä jouluna, kun kuopus oli syntymäisillään ja halpakaupasta hain kuusen olohuonetta koristamaan jo hyvissä ajoin ennen joulua, jotta lapsilla olisi edes joulukuusi ilonansa, jos äiti ja isä olisivat joulunpyhät synnyttämässä pikkusiskoa. Valkoinen kuusi on kuitenkin hurmannut koko perheen: Meille se ei korvaa perinteistä joulukuusta, vaan se on enemmän jouluinen sisustusjuttu.

Tänä jouluna kuitenkin hyvissä ajoin on taloon saapunut musta kuusi. Teippaamalla lasten kanssa seinälle tehty kuusi on mallia helppo: Se pysyy pystyssä, sitä ei tarvitse kastella, eikä se saa aikaan astmakohtausta.

Teipillä saa seinään kuviot helposti. Teippiä ei pidä venyttää missään vaiheessa. Jos teipin laittaminen seinään menee venytyksen puolelle, alkaa teippi pian rullautua seinästä pois.

Meidän kodin kiviseinissä pysyy parhaiten musta sähköteippi. Sitä saa ainakin Clasulta ostettua. Olen kokeillut arvokkaammilla ja kuviollisilla teipeillä teippausjuttuja, mutta aina  hetken päästä ne tipahtavat seinältä alas.  Toki sähköteippikin aina välillä voi rakoilla, mutta jos malttaa painella sitä rauhassa seinään välillä kiinni, saa teipillä pitkäaikaisen kuvioratkaisun koko joulusesongin ajaksi.

Kuvissa näkyvät 100 % villaa olevat pussit ovat uudet suosikkini. Avevan* villapusseja on kolmea eri kokoa. Niiden jujuna on ns. ripustussilmukka, jonka ansiosta pussit voi nostaa vaikka naulakkoon roikkumaan.

Kuten kuvista näkyy, meidän Tuffe-kääpiösnautseri valtaa aina ensimmäiseksi kodin sohvat, kuten tuon 50-lukulaisen vuodesohvan. Sohva on saanut uuden elämän Marimekon kankaasta tehdyn irtohupun ansiosta. Tässä sohvassa on huono nukkua, mutta hyvä istua.

 Meille nostetaan tänä viikonloppuna esille se valkoinen kuusi. 

Samalla musta kuusi hyppää seinältä pois.

Mukavaa viikonloppua!

*Koreja täällä + sohvan torkkupeitto ja tyyny.

Tuunaa tutut herkut uuteen uskoon

Tämän syksyn herkkupöytään, oli sitten kyseessä tulevat pikkujoulut tai muut illan istujaiset, meillä katetaan tuttuja makuja uudessa muodossa. Lusikkaleivät saavat sisäänsä Nutellaa ja ne ovat muuttaneet väriään vaaleista tummiksi. Tumma suklaa saa kookoshunnun päälleen ja mantelit saavat mausteisen makunsa chilistä.

Chilimantelit

3 dl kuorimattomia manteleita

1 rkl öljyä

1 tl chilijauhetta

1 tl paprikajauhetta

1 tl suolaa

1 rkl vaahterasiirappia

TEE NÄIN: Sekoita mausteet ja öljy sekaisin. Kaada mausteseos manteleiden päälle, varmista että kaikki mantelit saivat mausteseoksen ylleen. Paahda uunissa 165-asteessa (välillä käännellen) n. 15 min. ajan.

Kaakaolusikkaleivät

200 g voita

1.5 dl sokeria

1.5 rkl tummaa kaakaojauhetta

4 dl vehnäjauhoa

1 tl soodaa

Täytteeseen Nutellaa tai sen tyyppistä suklaalevitettä

TEE NÄIN: Sulata rasva ja sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sulanut rasva ja muut aineet keskenään. Tee taikinasta syväpesäisellä lusikalla lusikkaleipiä. Paista uunissa 175-asteessa n. 10 minuuttia uunista riippuen. Anna lusikkaleipien jäähtyä ja täytä ne Nutellalla. Perinteisesti lusikkaleivät kieritetään hienossa sokerissa ennen tarjoilua, mutta voit käyttää kattauksessa tehokeinona myös sitä, että osassa pikkuleipiä on sokerikuorrutus, osassa ei.

Kookossuklaa

150 g tummaa suklaata

1 – 2 rkl kookoshiutaleita

TEE NÄIN: Sulata kattilassa suklaa. Levitä se kuumana leivinpaperille. Ripottele päälle oman makusi mukaan kookoshiutaleita. Anna suklaan kovettua. Murra valmis suklaa suupaloiksi.

(Kuvausastiat  ja liina HR-Living)

Yhden illan juttu

On se aika vuodesta, jolloin pitää saada aivot narikkaan. Virkkaaminen on itselleni sellaista puuhaa, jota tehdessä ei tule paljon työ- tai muita arkihuolia pohdittua. Johtunee tosin siitä, että olen todella amatööri virkkaushommissa. Virkkaan vain a. isolla koukulla b. mahdollisimman paksulla langalla tai kuteella.

Katselen aina haaveillen kaikkia ihania kuvia virkatuista sisustustyynyistä ja torkkupeitoista, mutta toteutuspuolella on heikkoa. Sen vuoksi olenkin innoissani yhden illan jutustani, joka toi piristystä meidän kotiin: Virkkaus, purku, virkkaus, purku, mutta parin tunnin istumisen jälkeen sain kuin sainkin Eino-pappan tekemään jakkaraan istuinsuojan.

Meidän kodissa huoneesta toiseen aina tilanteen mukaan seilaava jakkara on mieheni pappan tekemää suomalaista käsityötä. Erityisen tuolista tekee se, että pappa ehti antaa juuri ennen kuolemaansa tuolin meidän vastasyntyneelle pienelle tyttövauvalle keväällä 2013. Nyt kun puun luonnolliset värisävyt ovat taas sisustuksessa ns. sallittuja, tuo tuolikin tuntuu istuvan omaan kotiin kivasti. 

Vastaavia jakkaroita näkyy muuten virkatulla päällisellä myynnissä. Seuraavaksi ajattelin testata vastaavan "hatun" tekemistä Artekin jakkaroille. Meillä on niitä mustina ja tuntuu että istuinosat ovat aina sormenjälkien peitossa, joten hattu olisi kivaa vaihtelua.

Maailman parhaat mokkapalat, todellakin

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Toiset kutsuu niitä mokkapaloiksi, minä itse suklaapiirakaksi, jotkut mokka- tai suklaaruuduiksi. Oman äitini piirakka oli aina vaaleapohjainen ja päällinen tummasta kaakaosta sekä tomusokerista loihdittu. Eräs ystäväni tekee mitä parhaimpia minttusuklaamokkapaloja. Niiden päällinen ja pohja on sellainen sopivan minttuinen, joka jää pitkäksi aikaa mieleen.

Tämä nyt jakamani ohje liikkuu netin syövereissä monella eri variaatiolla. Laiskana paperireseptien käyttäjänä googletan aina jääkaapin sisällön mukaan sopivimman ohjeen itselleni. Peruspohja kaikissa näissä ohjeissa on lähes sama, mutta variaatioita löytyy piimän, maidon tai maustetun jogurtin käyttämisessä piirakan pohjassa. Eli kaikkia eri variaatioita yhdistää jonkin maitotuotteen käyttäminen pohjassa. Yhteistä näille ohjeille on muuten vielä se, että saat niistä hienon listauksen käyttämällä hakusanana: Maailman parhaat mokkapalat.



Tässäpä oma variaationi tämän päivän syntymäpäiville leipomistani Maailman parhaista mokkapaloista.

Pohja
200 g rasvaa
- sulata rasva ja anna jäähtyä


4.5 dl sokeria
4 munaa
- sekoita yhteen

5 dl vehnäjauhoja
2.5 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 - 2 dl jotakin maitotuotetta (jogurtti, piimä, maito kermaviili)
- sekoita kuivat aineet keskenään, lisää ne sokerimunavaahtoon vuorotellen maitotuotteen kanssa
- lisää lopuksi sekaan rasvanmnmm


-  Paista pohjaa uunin keskiosassa 200-asteessa noin 15 minuuttia. Tämän pohjan salaisuus on se, että pohja on tarpeeksi kostea. Kannattaa siis ottaa pohja pois uunista paremminkin liian aikaisin kuin liian myöhään, jolloin tuloksena on liian kuiva pohja.
 
Päällinen
Runsas puoli pakettia tomusokeria
puoli desiä vettä + tilkka kahvia
2 rkl tummaa kaakaota
pieni nokare rasvaa

- Sekoita aineet keskenään ja levitä pohjan päälle

Ja siitä leipomaan! Meillä tätä tarjotaan tänään 10-vuotisjuhlissa. Tämä tuntuu aiheuttavan kiljuntaa aina minien keskuudessa, kun piirakkaa kannetaan pöytään.

Tänään meidän suklaapiirakan päälle ripoteltiin muuten appelsiinin makuisen Daim-suklaan paloja. Toimii, mutta kokonaisuudesta tuli sellainen sikamakeaan makuun sopiva.

Onnea vielä kerran meidän Wiltsulle 10.v.

Seuraatko minua jo Instagramissa? 
Täältä voit käydä kurkkaamassa kuinka suklaapiirakka katosi parempiin suihin.

++++++++++++++++++++++++++


Päällinen

200 g voita/margariinia

4 munaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

2 dl maitoa

 ohja
5dl sokeria
5dl jauhoja
2tl vaniljasokeria
1 1/2 tl soodaa

1tl suolaa
2 1/2dl vettä
200g margariinia
3-4rkl kaakaojauhetta

1dl piimää( tai maustamatonta jogurttia, maitoa tai vahvaa kahvia)
2 kananmunaa

Plop, plop, plop...

Unelmiin pitää uskoa. Ne voivat joskus toteutua. Olen ollut tänään mukana tekemässä historiaa. Vau. Me onnistuttiin.

Kanivinossa-blogi täyttää tänään vuoden. Sen kunniaksi korkkasin piccolopullon kuohuvaa. Aihetta juhlaan on muutenkin. Olen vuoden aikana tutustunut isoon kasaan maailman mahtavampia bloggaajia. Saanut uusia tuttavuuksia ja paljon monenmoista elämääni. Yhtenä esimerkkinä blogissani tänään alkanut joulukalenteri. Kun viime vuonna pakersin kalenterin 24 luukkua kasaan aivan yksin, tänä vuonna kokosimme sen yhdessä neljän muun bloggaajan kanssa. Enkä ole edes koskaan tavannut heitä. Tai no joo, Marikan tapasin viime viikolla ensi kerran.

Päivän suurin aihe juhlaan on SOblogit. Kesällä pohdin, kuinka saisimme aktivoitua alueemma bloggaajia tekemään ja näkymään yhdessä. Tässä sitä ollaan: Tänään on julkistettu SOblogit-yhteisö, jonka alla on kasa eteläpohjalaisbloggareita. SOblogit on otettu hyvin vastaan. Facebook-ryhmästämme kuuluu PlopPlop vaan, kun uusia tykkääjiä kerääntyy. Kiitos teille että olette tukemassa unelmaamme.

Matka jatkuu! Nyt ryhdyn kokoamaan kalenteriluukkua aamuksi. Ihana sisustuskauppapostauskin on luvassa. Ja sitäkään ei voi tehdä ilman mainintaa SOblogeista.

Kanivinossa ja uusi LOOK!

Kanivinossa-talossa on juhlat! Täällä on korkattu maanantain kunniaksi pannullinen kuumaa glögiä (viime vuotista kaapin perältä löytynyttä..). Syytä juhlaan on, sillä Kanivinossa on saanut uuden logon. Mitäs pidätte?

 Logossa on kiteytettynä  arvostamini simppeli ilme sekä ripaus leikkisyyttä musteläiskän muodossa. 

Logosta tehtiin pari värivariaatiota mustavalkoisen logon rinnalle. Eli tunnelman mukaan Kanivinossa logo saatetaan nähdä värillisenäkin versiona.

 

Kanivinossa-logon takana on graafikko Nina Virtanen. Kiitos ja pokkaus!