Tähtisumussa kohti joulukalenterin 1. luukkua

Nyt kun jouluun on alle kuukausi aikaa, on aikaa paljastaa jotakin. 

Joulukalenteri. Se tulee tänne blogiini taas.Tarjolla on pieniä vinkkejä joulukuun vilinään. Tällä kertaa viime vuotta monipuolisemmin, sillä...

...tällä kertaa toteutan joulukalenterin kolmen muun bloggaajan kanssa. Toisin sanoen, en ole yksin toteuttanut kalenterin sisältöä, vaan upeiden naisten kanssa olemme sen kasanneet kokoon yhdessä. Upeaa naisten välistä yhteistyötä, vai mitä tuumaat? Maanantaina siis availlaan luukkuja. Kannattaa pysyä kuulolla.

P.s. Kuva on täältä:http://ilmainenkuvapankki.blogspot.fi/2013/12/ilmainen-joulukuva.html

Jouluko se siellä kolkuttaa?

Kaikenlaista sitä kanssa! Meillä lapset tarttuivat imurin varteen torstai-iltana. Porkkanakin oli valmiina: Lupasin kaivaa joulukoristelaatikot esille, jos talo saadaan siivottua. Kova oli motivaatio tytöillä, ja niin meille saapuivat ensimmäiset joulumerkit.

Joulu tuoksuu kanelille, appelsiinille ja monelle muulle mausteiselle ihanuudelle. Clasulta ostetut ihanat pienet peltipurkkukynttilät voisi vaikka sujauttaa opettajan tai päiväkotitädin joulumuistamispussiin. Toistaiseksi kuitenkin muita suunnitelmia ja kynttilät luovat meille ihanaa tuoksuaan, lupausta lähestyvästä joulusta. En polta kynttilöitä sellaisenaan, vaan isoissa lasipurkeissa.

 Oletko sinä ihastunut kulkusten kilinään? Täällä on oikein kulkusfani. Onnekseni kaupoissa on monenmoisia kulkuskoristeita myynnissä. Irtokulkusiakin, sellaisia isompia, löysin kaupasta tänä vuonna ensi kertaa. Kohtuuhinnalla, ja Stockalta. Onni oikein potkaisi. Olen niitä jo viritellyt eri paikkoihin. Esittelen aikaansaannoksiani lähipäivinä tarkemmin.

Tuo kuvissa näkyvä kuusi on omin käsin tehty viime jouluksi Näppi-käsityökoulussa, jossa vietän aina viikottain yhden illan. Kuusi tehtiin näin, jos haluat itsekin koettaa: 

- Vala jalka kuivabetonilla muoviastiaan (viilipurkki on juuri sopivaa kokoa).
- Laita valuvaiheessa paksu rautalanka kahti taitettuna betoniin pystyyn.
- Kun kuusen jalka on kuivunut, kieputa ensin paksua rautalankaa spiraalimaisesti kuusen jalan ympärille.
- Kieputtele eri paksuisia rautalankoja kuusen oksiksi.
- Kiinnitä lopuksi rautalankoihin pieniä helmiä koristeeksi.
- Taivuttele vielä latvatähti.

Meidän kodin jouluihin rantautui viime vuonna ensi kerran olkipukki. Haluaisin vielä oikein sellaisen jätti-ison sisääntuloaulaa koristamaan, mutta mistä sellaisen saisi?

Näin teet itse lahjapussukan

Joululahjoja on jo kertynyt Kanivinossa-talon kaappeihin. Siitä innostuneena aion laittaa illalla paperikassitehtaan pystyyn. Kertauksena siis minulle ja sinullekin viime keväänä julkaistu ohje lahjapussukan tekoon. 

Tarvitset:

- paperia
- liimaa tai teippiä
- mahdollisesti pahvia tai kartonkia vahvistamaan kassin sisäpohjaa, riippuen pussin sisällön painosta
- narua, nyöriä, nauhaa tms. kassin kahvoiksi
+ pahvilaatikon tai muu  sopivan mallisen elementin, jonka avulla saat kassista haluamasi mallisen

Ohje:

1. Leikkaa paperi haluamasi kokoiseksi (koko määräytyy sen laatikon mukaan, jonka päälle paperia lähdet taittelemaan.)

2. Taittele paperi laatikon päälle, kuten paketoisit lahjaa. Varmista keskisaumaa tehdessäsi, että paperit menevät lomittain vain noin sentin matkalta. Kiinnitä taitos liimalla tai teipillä.

3. Leikkaa ylimääräiset paperit pois sekä kassin ylä- että alaosasta. Taittele kassin pohja. Liimaa se tai teippaa kiinni.

4. Irrota kassiaihio laatikon päältä. Homma voi olla työläs, jos olet kovin tiukasti paperin kiinnittänyt laatikon päälle. 
5. Vahvista kassin taitteita (eli niitä taitoksia, jotka näkyvät paperissa otettuasi sen pois laatikon päältä. Tee sivuosiin taitteet. Taitteen saat parhaiten tehtyä taittamalla pohjan ensiksi etu- tai takapuolelle. Voit suruttaa painaa paperiin kunnon taittoviivat.
6. Taita kassin yläosan ylimääräiset paperit sisälle. Leikkaa ensin saman mittaiset viillot reunoihin. Jos paperia on runsaasti, käännettävää paperia ei tarvitse liimata kiinni.

7. Tee reiät kassin kahvoja varten. Kiinnitä kahvat.

8. Halutessasi voit leikata pahvista tai kartongista kassin sisälle tukipohjan, joka vahvistaa kassin pitoa.

Jos käytät kassin teossa kovin ohutta paperia, laita paperi kestävyydeen takaamiseksi kaksinkerroin. Kuvan kassissa ei ole käytetty liimaa lainkaan, vaan hyödynsin kuvioteippiä sen teossa.

Vinkki pimeyteen

Harmaus on mahdollisuus. Ainakin meille kynttilöiden ystäville. Kynttilän kun sujauttaa kauniiseen lasipurkkiin ja ripustaa oksalle, on piha hetkessä juhlakunnossa. Ja juhlakunnossa se saa olla ihan arjen pimeydessäkin.

Minulta kun on toivottu jouluisia vinkkejä, päätin kurkata viime joulukuisia joulukalenteripostauksiani ja nostella niistä onnistuneimpia teidänkin tietoonne.Tässäpä siis niistä yksi. Toimii kaikessa ajattomuudessaan.

 

Anna kivan mallisille lasipurkeille uusi elämä! Kuvissa olevissa lasituikkukupeissa on toki käytetty perinteisesti tyhjiä vauvanruokapurkkeja. Komeamman kynttiläastian saat kuitenkin vaikka isosta kurkku- tai punajuuripurkista.

Purkkeja voi kuvioida monin eri tavoin. Purkin voi kastaa liimaan ja dipata sen jälkeen vaikka hienoon hiekkaan. Kuvissa olevissa purkeissa koristeluun on käytetty silkkipaperia ja liimaa, mustakuvioiset purkit on kuvioitu musteeseen kastetulla leimasimella.

Vinkkejä juhlakattaukseen

Böö! Meillä on juhlittu. Kakkosluokkalainen saavutti maagiset kahdeksan vuotta. Jihaa! Tarkoittaa muuten että olen yhtä monta vuotta ollut äiti. Onnea minullekin!

Juhlimme halloween-hengessä. Tämän postauksen jutut toimivat kuitenkin muunkinlaisten teemojen ympärillä.

Kattauksessa ja koristeluissa ohjenuorakseni otin huumorin ja hyvän mielen. Kaupasta ostetut lapsia hauskuuttavat karkit, kuten madot, hampaat ja hirviöt oli mukava laittaa kattaukseen esille näyttävästi. Onhan silmänilo jo puoli ruokaa.

Hihkuen lapset asettuivatkin pöytään. Vanhoissa laseissa majailleet madot ja muut yökötykset olivat kattauksessa näyttävästi esillä, kiitos kiiltävän lasin. Pääprinsessa juhli samaan aikaan ystävänsä kanssa omassa huoneessaan. Heidän herkkunsa pakattiin jo hyvissä ajoin vanhoihin lasipurkkeihin esille.

 

Turkulaiset sukulaiseni toivat viimeksi mukanaan pöydällä näkyvät vanhat Riihimäen lasipurkit. Koska herkkupöydässä oli kaiken kaikkiaan 13 eri sorttimenttiä (kyllä, luit aivan oikein...tiedän, typerää...), piti sipseillä ja raffeleille löytää joku kätevä vähän tilaa vievä astia. Korkeat lasipurkit olivat mitä parhaimpia juuri tähän herkkukauttaukseen. 

Olen muuten aika huoleton pöytäliinojen käyttäjä. Kun on kattauksen aika, säntään useimmiten kangasvarastooni ja nappaan sieltä sopivan kankaan pöydälle. Tällä kertaa pöydälle päätyi vanha ryppyinen lakana. Ryppyisyys oli tässä kattauksessa vain iso plussa.

 Pilleihin kiinnitin tulostamiani halloween-hahmoja. Kakkosluokkalaisella puolestaan oli hauskaa, kun hän kiinnitteli hassuja lappujaan herkkupurkkien kylkeen. Tarjolla oli muun muassa vihaisia maitohampaita sekä lieroja.

Halloween on monesti vain mustaa ja oranssia. Olin tyytyväinen, että lähdin rohkeasti tuomaan kattaukseen muitakin värisävyjä, jolloin kattauksesta ei tullut liian tukkainen, vaan pikimminkin iloisen raikas.

p.s. Tuo kuvissa näkyvä valkoinen harso on lastenvaunujen kärpäsverkko!

Kauneimmillaan ilman valoa

Moni lamppu päältä kaunis. Tämä sanonta pitää paikkansa Kanivinossa-perheen uuden valaisimen kohdalla.

Kässäpiirissä saimme haasteeksi valaisimen valmistamisen. Ei nyt sentään sähkötöitä pitänyt itse tehdä, vaan kehittää joku omaan makuun sopiva varjostin tai vastaava.

Koti-insinöörille ideoin lamppua, joka roikkuisi yläilmoissa olevasta pistorasiasta sellaisen raksavalaisimen tyyliin. Ystäväni Clasu eli Olssonin sellainen auttoi taas kerran ja löysin sieltä heti lamppuprosessin alkumetreillä mitä sopivimman johdon lamppuun. Siitä eteenpäin homma olikin sitten yhtä tervanjuontia...

Aluksi ryhdyin tekemään paperinarusta haluamaani varjostinta. Hermothan siinä menivät. Purin ja tein ja heitin työn nurkkaan odottamaan uutta inspiraatiota, jota ei koskaan tullut.

Sitten tuli totuuden hetki. Oli aika viedä kässäpiiriin esittelyyn valaisin.

Muistin että ehtymättömässä varastossani on käytöstä poistettuja varjostimia. Kässänurkassani taas oli kasa kankaita. Siitä se homma sitten vain lähti rullaamaan...

Lamppuni sai varjostimen, jonka kaikki materiaalit ovat kierrätettyjä. Varjostin oli hylätty vanha sellainen. Pinnalleen se sai vanhaan lakanaan painamani kankaan, jonka kiinnitin näppärästi varjostimeen kuumaliimalla.  Ja valmista tuli.

Lamppu vain on kauneimmillaan aurinkoisella säällä, kun siinä oleva keltainen väri pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Mutta toimiihan tuo ihan valaistustarkoituksissakin.

Itse asiassa tein toisenkin saman mallisen varjostimen. Nyt sen vasta muistin. Pitääkin joku päivä napsaista siitä kuva ja laittaa nähtäväksenne. Se varjostin se vasta on kauneimmillaan päivänvalossa, ilman lampun valoa.