Kässäpiirissä saimme haasteeksi valaisimen valmistamisen. Ei nyt sentään sähkötöitä pitänyt itse tehdä, vaan kehittää joku omaan makuun sopiva varjostin tai vastaava.
Koti-insinöörille ideoin lamppua, joka roikkuisi yläilmoissa olevasta pistorasiasta sellaisen raksavalaisimen tyyliin. Ystäväni Clasu eli Olssonin sellainen auttoi taas kerran ja löysin sieltä heti lamppuprosessin alkumetreillä mitä sopivimman johdon lamppuun. Siitä eteenpäin homma olikin sitten yhtä tervanjuontia...
Aluksi ryhdyin tekemään paperinarusta haluamaani varjostinta. Hermothan siinä menivät. Purin ja tein ja heitin työn nurkkaan odottamaan uutta inspiraatiota, jota ei koskaan tullut.
Muistin että ehtymättömässä varastossani on käytöstä poistettuja varjostimia. Kässänurkassani taas oli kasa kankaita. Siitä se homma sitten vain lähti rullaamaan...
Lamppuni sai varjostimen, jonka kaikki materiaalit ovat kierrätettyjä. Varjostin oli hylätty vanha sellainen. Pinnalleen se sai vanhaan lakanaan painamani kankaan, jonka kiinnitin näppärästi varjostimeen kuumaliimalla. Ja valmista tuli.
Lamppu vain on kauneimmillaan aurinkoisella säällä, kun siinä oleva keltainen väri pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Mutta toimiihan tuo ihan valaistustarkoituksissakin.
Itse asiassa tein toisenkin saman mallisen varjostimen. Nyt sen vasta muistin. Pitääkin joku päivä napsaista siitä kuva ja laittaa nähtäväksenne. Se varjostin se vasta on kauneimmillaan päivänvalossa, ilman lampun valoa.
2 kommenttia:
Oj ku hieno! Saiko se "mun" keittiöpyyhe nyt uuden elämän?
Ihanaa Jenni kun tunnistit kankaan! Se on tuttu kangas kuvaussessiostasi. Onneksi kangasta jäi vielä jäljelle. Hetken kyllä pohdin, raskinko leikata sitä.
Lähetä kommentti