lauantai 23. toukokuuta 2015

Mekkotehdas ilman mekkoja

Tämän kevään yksi ehdoton harrastekirjauutuus on Mekkotehdas. Uusin Mekkotehdas keskittyy aikuisten vaatettamiseen, kun joitakin vuosia sitten ilmestynyt kirja oli täynnä ihanuuksia pienille neideille. Aikuisten Mekkotehtaassa on mukana paljon muutakin kuin vain kauniita moneen makuun sopivia mekkoja. Tämä huomio ilahdutti minua kovasti, sillä vaikka kirjan mekot ovat ihastuttavia, en ole vielä löytänyt aikaa niiden toteuttamiseen. Kassit, huivi tai vaikkapa kirjasta löytyvät ruokaohjeet ovat minulle sopivia sellaisia pikaisempia toteutuksia.


Oma suosikkini niistä muista kuin mekoista on suikaleista valmistettavat pallovalot. Valot on helppo toteuttaa vaikka niistä mekon ompelusta ylijääneistä kangassuikaleista. Tosin liisteriä ja pallojen teossa tarvittavaa kankaankovettajaa ei noin vain löydykään joka kodista eli ne pitää hankkia kaupasta.


Mekkotehtaan kuvamaailma on utuista ja unelmoivaa. Kuvat ovat kuin lupauksia edessä olevasta kesästä. Kirjaan oli poimittu myös muutamia makuelämyksiä. Ne ovat mukava mauste kirjassa ja auttavat lukijaa luomaan omaan kesäpäiväänsä Mekkotehdas-tunnelmaa. Reseptit ovat helppoja toteuttaa vaikkapa mökki- tai leiriolosuhteissa. Maistuisiko sinulle tuore ananas ja rosmariinihunaja? Minulle ainakin maistuu...



Kauneus lähtee meikkipussista, ainakin joillakin meistä. Mekkotehtaan ohjeella valmistuu tilava pussi omasta lempikuosista.  Erityisen ihastunut olin kirjasta löytyneeseen huivivinkkiin. Huivi on oma somisteeni ympäri vuoden.

Ompelusta nauttiville kirjassa on hyvät ohjeet muun muassa aplikointiin. Aplikointi on kotiompelijallekin nyt se juttu kun halutaan yksilöidä vaatteita tai kasseja. Itse aion toteuttaa Mekkotehtaan ohjeella tilavan kesäkassin. Testiiin lähtee myös oma aplikointitaitoni.



Kun sain uuden Mekkotehtaan ensi kerran käteeni, en tiedä mitä olisin ajatellut. Kirja on ihana, mutta lieneekö syynä pitkä odotus, sillä kirjan avaaminen ei ensi kerralla antanutkaan isoja ihastuksen elämyksiä. Vasta muutaman lukukerran jälkeen kirjan syvin olemus avautui ja uskallankin suositella kirjaa monentasoiselle kädentaitajalle.



p.s. Näin loppuun esittelen kuitenkin vielä yhden mekon. Alla oleva Tyyne on kerrassaan ihana. Se ei ole yhtään Mekkotehtaan tyylinen, mutta on sitten kuitenkin. Eräs tuttavani on mekon jo toteuttanut. Mekosta tuli upea aikuiselle naiselle hyvin istuva prinsessaluomus.






tiistai 19. toukokuuta 2015

Maksamaton mainos kameraliikkeestä


Moi!* Kesä, kärpäset ja ihanat kesäiset maisemat sekä juhlat odottavat ikuistajaansa. Omat kamera-asiani ovat kunnossa, mutta kunnollinen tyylikäs kameralaukku olisi toiveissani. Bloggarikavereiden kanssa piipahdimme kamera- ja valokuvaliike FotoFormassa oppimassa kuvaamisen saloja. Sillä reissulla silmiini osuivat alla olevat kassi-ihanuudet. Erityisesti tuo oranssi kameralaukku jäi mieleeni kummittelemaan. Missä itse kuljetat kameraasi?  Kamera on niin arvokas hankinta, että sen suojaksi kannattaa kyllä hommata kunnollinen kassi, joka vastaa omia liikkumistarpeita kameran kera. Oma nykyinen kameralaukkuni on surkean pieni ja sellaisenaan aika kömpelö laittaa isoonkin käsilaukkuun sisälle. Onnekseni kassivalikoimaa näyttää olevan eli pitänee panostaa kunnon kassiin.



Milloin teetit viimeksi digikuvat paperikuviksi? Mulla siitä on aivan liikaa aikaa. Mutta silloin kun teetän, teetän niistä aina mattapintaisia ja valkoreunaisia kuvia, siis sellaisia vanhanaikaisen näköisiä. Monet ystäväni aina tiedustelevatkin, missä olen kuva-aarteeni kehittänyt. Ja nyt tulee se maksamaton mainos: Olen teettänyt ne jo kymmenen vuoden ajan FotoFormassa, joka toimittaa kuvia postinkin kautta. Canvastauluistakin minulla on hyviä kokemuksia. Mitä isompi taulu sitä paremmin se toimii akustoivana pintana kaikuvissa tiloissa.



Alla olevat kuvat ovat tunnelmaotoksia ja harjoituslaukauksia FotoForman takahuoneesta. Kuten alla olevasta menusta voit lukea, oli illan tarjoilu maistuva. Erityisesti meidän bloggaajien mieleen oli tarjolla ollut valkosipulivoi. Jotakin sen tymäkkyydestä kertoo se, että koti-insinööri lausui voimasanan kun palasin kotiin ja avasin ensi kerran suuni. Mutta hyvää se voi silti oli!


* postaus on toteutettu yhteistyössä FotoForman kanssa.



Raparperin aika

Kesäkauden alku ilman raparpereja ei ole alku eikä mikään. Ystäväni tyrmäsi minut vuosi sitten maailman parhaalla raparperipiirakalla. Muistan syöneeni sitä heillä lukuisia paloja yhden yön vierailun aikana, mutta piirakka oli vain jotakin sanoin kuvaamatonta. 

Kenties olet kuullutkin piirakasta, ainakin jos seuraat blogiani Facebookissa. Kyse on siis Maisemakahvilan raparperipiirakasta. Jaan sen ohjeen tämän postauksen lopussa.

Piirakan salaisuus on sen helppous. Sitä tehdessä kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään. Sopii mulle. Jujuna maussa on piirakan täytteeseen tuleva rahka, jonka ansiosta makuelämys on suussa sulava ja sopivan kostea.
 

Kylläpä raparperin palat ovat sitten silmään kauniita. Kesäistä värimaailmaa tarjoavia.

Kuvissa näkyvä Hanko-tarjotin muuten kertoo omaa tarinaansa lähestyvästä kesästä. Talven ajaksi tarjotin unohtuu kaappiin, mutta kesän korvalta syyskuulle saakka tarjotin palvelee meitä milloin kesäisten terassikahvien hetkellä, toisinaan taas se päätyy grillimestarin kaveriksi.


Nappasin kukkapenkin ensimmäiset kukat maljakkoon. Raikkaudellaan narsissit jaksavat jo ties kuinka monetta päivää ilahduttaa meidän perheen arkea.
 

Ja täältä voit luntata raparperipiirakan ohjeen.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Taikataikinasta vaikka mitä

Muistatko taikataikinan? Tuon lapsille ja aikuisille sopivan materiaalin, jonka tekoon ainekset löytyvät aina kotoa. Keväisten ja kesäisten sadepäivien ilona taikataikina on mitä parhain. Meidän perheessä siitä tehdään pääsääntöisesti koruja, mutta myös avaimenperiä. Käsistään kätevät tekevät siitä mitä vain haluavat: pieniä korvapuusteja, täytekakkuja ja muita ihanuuksia vaikkapa koristeeksi nukkekotiin.



Kanivinossa perheen pääprinsessa rakastaa koruja. Mitä enemmän elementtejä ja värejä korussa on, sen parempi. Kuvassa alimmaiset helmet ovat äidin matkamuisto Brysselistä jonkun vuoden takaa, mutta värikkäät helmet ovat taikitaikinasta muotoillut. Taikinasta on ensin pyöritelty palloja ja ennen uuniin laittamista niihin on tehty reikä narua varten. Reiän teet muuten kätevästi vaikkapa grillitikulla tai syömäpuikolla.

Kun helmet ovat kovettuneet uunissa ja jäähtyneet, ne on maalattu värikkäiksi yksilöiksi akryyliväreillä.  Kuvan helmissä taikataikinahelmien väliin on pujotettu kaupan puu- ja muovihelmiä.


Viritin äsken terassia kesäkuntoon. Päätinkin pöytäliinaa laittaessani tehdä tänä kesänä pöytäliinapainot taikataikinasta. Mitähän muuta siitä voisi tehdä?








Kurkkaappa täältä ohje taikinaan tekoon.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Sujauta lahjat paperipussiin

Viikonloppuna juhlitaan äitejä. Tänä vuonna meidän prinsessat sujauttavat äitienpäiväjuttuja ja vähän muitakin lähiviikkojen lahjoja pikakoristeltuihin paperipusseihin. Paperipussin pintaan voi kiinnittää helposti vaikka mitä kaksipuoleisella teipillä. Erilaiset kuvioteipit, paperisuikaleet, kauniit lahjapaperipalat ovat mitä kivoimpia juttuja pintaan kiinnitettäviksi.

 

Mitä sitten pusseihin voi sujauttaa? Jotakin pientä ja ihanaa minä ainakin toivon niistä löytäväni. Anopin pussiin laitetaan itse tehty kaula- ja rannekoru sekä toiseen pussiin päätyy erilaisia makeita makuja.

Lukeekohan koti-insinööri tätä blogiani? Toivottavasti, sillä toivon löytäväni omasta pussistani ainakin suklaakuorrutteisia appelsiinin kuoria (nam!) ja jotakin turkoosia kynsilakkaa, tai pinkkikin olisi kiva.




Alakuvan puiset jutut ovat muuten vanhanaikaisia pyykkipoikia. Mitä itse aiot antaa äitienpäivälahjaksi?


Lueppa muuten täältä Paperilla-blogin äitienpäivävinkit.

Oletko kohta mun bloggaajakaveri?


maanantai 4. toukokuuta 2015

Kuin karkkikaupassa


Arvatkaa kuinka mulle kävi viikonloppuna? Olin pyörtyä.* En nyt oikeasti, mutta ajatuksen tasolla. Pääsin livenä käymään Paapossa, jota muuten seuraan aktiivisesti Facebookin välityksellä. Ja kyllä, käsillä tekevä ihminen saattaa pyörtyä Paapossa, sillä siellä oli kaikkea, kuten tästä kuvasikermästä saatat nähdäkin. Olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa, sormia syyhytti ja kaikkea teki mieli hiplata.

* Tämä postaus sisältää kaupallisen linkin
 

Paapolla on oma filosofiansa (jos sitä siksi nyt voi kutsua) ideoiden ja ohjeiden jakamisen suhteen. Kaupassa on kehotus tuotteiden ja mallien kuvaamiseen. Tämä varmasti on kannattava juttu, sillä sitä kautta yritys saa mukavaa näkyvyyttä ja tunnettuutta osakseen. Alla olevan kuvan kantokoppa on hyvä osoitus tästä. Kun kuva valmiista kopasta julkaistiin Facebookissa, levisi se kulovalkean tavoin harrastajien keskuudessa ja sai monet innostumaan mallin kopioinnista. Ohje on käännetty myös englanniksi ja sitä kautta yritys on saanut yhteydenottoja ulkomailtakin.

Pohdimme muuten yrittäjän kanssa, ollaanko muualla maailmassa yhtä innostuneita virkkaamaan trikoosta kuin Suomessa. Tietääkö joku teistä asiasta? Käsityksemme mukaan trikookuteen saanti ei ole muualla kovinkaan hyvää.

Perinteisen suomalaisen paperinarun tuntevat kaikki. Se on valitettavan kovaa sormille työstettäväksi. Alakuvassa on ulkolainen paperinaruvastine, joka oli ihanan pehmeää. Unohdin napata sitä kotiin testiin, mutta pitänee kesän alkaessa virkata tuosta jotakin. Erityisesti nuo moniväriset paperinarut kiehtovat silmääni.

 



Valosarjat toimivat eri tiloissa, vaikkapa terassillakin, ympäri vuoden. Onnistuisinkohan minä vastaavien toteutuksessa syksyllä? Värikkäistä paperipilleistä voisi saada kivat valot aikaan.

 Itse tehdyt tuotteet on kiva merkitä Handmade-lapuilla tai -napeilla. Nahkalapussa on sitä jotakin.


Helmiä Paapossa oli kaikissa sateenkaaren väreissä, kuten toki nappejakin. Jaankin lähipäivinä ohjeen kuvien kera korusta, jonka tein Paapo-vierailuista inspiroituneena.


Virkkaus on se minun tekniikkani jos neulomisen ja virkkauksen välillä pitää valita. Silmääni miellyttävät selkeät mallit, joilla on jokin järkevä käyttöfunktio. Näin on muun muassa virkatussa piirakkavadin suojassa sekä jumppapallon suojuksessa.


Tutustu Paapoon täällä. Kiitos Anne! Oli ihana saada olla vieraanasi Paapossa. Paapon myymälä on Alajärven keskustassa.

Energiaa saavillinen


Onko sinullakin mehulinko? Kanivinossa talon linko on talvikauden levännyt valitettavasti laakereillaan. Osittain johtuen siitä, että sen putsaaminen on aika syvältä. Rakastan kuitenkin sen aikaansaamia mehuja. Kaksivuotiaamme rakastaa niitä myös. Joimmekin kilpaa kuvassa näkyvän energiajuoman, joka on täyttä tavaraa: ananasta, selleriä ja omenaa. Maistuis varmaan sullekin! En suosittele kuitenkaan ennen pitkää lenkkiä nautittavaksi, jos et halua koivun juurella kyykkiä 500 metrin välein. Sen verran saa tämä juoma nesteet liikkeelle.



Eikö ole muuten kätevä tuoppi tuo, jossa juomani on. Ja oli halpakin vielä, kolme euroa. Muttamutta, Clasulta sain viimeiset kaksi käsiini. Lisää tulee vasta kesän kynnyksellä. Joissakin sisustuskaupoissa olen nähnyt vastaavia muovisina, mutta tämä paksua lasia oleva "tuoppi" istuu jotenkin hyvin minun käteeni, kuten myös parivuotiaan.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Lankavalaisimet ja muut kevään kuumat jutut

Sisustuskärpänen minussa oli eilen hyvin tyytyväinen. SoBlogien, jonka jäsen minäkin olen, tapaaminen alkoi autoajelulla kohti Alajärveä. Minä taisin olla autoseurueestamme ainoa, joka oli joskus aiemmin vieraillut paikkakunalla, sekä ihanassa Kokon-sisustuskaupassa.*

Tässä postauksessa tarjoilen teille tunnelmapaloja ja väläyksiä jutuista, jotka miellyttivät kevään uutuuksista juuri minun silmääni Kokonissa.

Niin sanotut naruvalaisimet eli paksusta rautalangasta/metallista tehdyt valaisimet ovat nyt kovaa huutoa. Valaisinten valaisutehosta en tiedä, mutta tyylikkäitä ne ovat. Erityisesti jos löytää valaisimen sisälle kauniin lampun. Tuo alla oleva valaisin on omaan makuuni kaikessa selkeydessään.

* Tämä postaus sisältää kaupallisen linkin
 



Vierailumme aikana kiertelin sisustuskaupan monta kertaa ympäri. Joka katselukerralla silmiini osui uusia juttuja.Yläkuvan tyyny oli yksi upeista tyynyihanuuksista, joka jäi mieleeni kummittelemaan. Alakuvassa olevat niin sanotut fototyynyt ovat edelleen in. Tyynyjen pinta on muuten samettimaisen pehmeä.




Kokon-sisustuskaupalla on upea tarinansa. Omistajansa Maikki on tehnyt pitkän uran somistajana muun muassa erilaisten messulavastusten parissa. Edelleenkin hänen kädenjälkensä voi nähdä muun muassa Fransmammi ravintoloiden sisustusten ykistyiskohdissa. Osaavan naisen elämäntarinaa kuunnellessa totesin, että kyllä meidän kaikkien pitäisi osata heittäytyä ja kokeilla erilaisia juttuja. Jossittelulla ei pitkälle pääse.

Noin kymmenen vuotta sitten  Maikki ja miehensä asettuivat Alajärvelle. Nyt Kokon on samassa talossa, jossa Maikin suvun vanha kauppa aikanaan oli, saman talon yläkerrassa hän on myös kasvanut.

Ennen vanhaan sekatavarakaupassa myytiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, muun muassa ruumisarkkuja. Siitä todisteena on edelleen sisustuskaupan pihavaraston seinässä oleva arkkuhinnasto. Jännittävää! Upeita tarinoita vanhalla talolla.


Somistajan ammattitaidolla ja silmällä somistettu Kokon on paljon enemmän kuin sisustuskauppa. Se on kuin pienten tarinoiden maailma. Jos asiakkaalla on aikaa kierrellä ja ihastella liikkessä erilaisia juttua, voi sitä esineiden kautta löytää itsensä vaikka mistä päin maailmaa. Katsokaa muuten alla olevasta kuvasta, kuinka upea lattia liiketilassa on. Kuvassa näkyvissä lyhdyissä puolestaan on jotakin sellaista vuodenaikaan sopivaa keveyttä, vaikka isokokoisia ovatkin.


Mustaa, valkeaa, harmaata ja beessiä sekä graafisia kuvioita on edelleen tarjolla niin matoissa kuin muissakin sisustustekstiileissä. Sahalaitakuvio ei ole siis vieläkään so last season ainakaan meidän peruspulliaisten kodeissa.

Ja sitten alakuvassa jotakin aivan muuta kuin graafisuutta. Italialaisen ArtePuran tekstiilit pitseineen ovat jotakin aivan uskomattoman upeaa. Tykkään.

 
Yllä vielä upeita tarjoilukuvia. Salaatti oli todella maistuvaa, juomana pirskahtelevaa roseeta. Katsokaa kuinka upea luomus ulkonäöllisesti tuo salaatti onkaan. Toiset ne osaa. Kiitos Maikki ja Kokon!