Arvatkaa kuinka mulle kävi viikonloppuna? Olin pyörtyä.* En nyt oikeasti, mutta ajatuksen tasolla. Pääsin livenä käymään Paapossa, jota muuten seuraan aktiivisesti Facebookin välityksellä. Ja kyllä, käsillä tekevä ihminen saattaa pyörtyä Paapossa, sillä siellä oli kaikkea, kuten tästä kuvasikermästä saatat nähdäkin. Olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa, sormia syyhytti ja kaikkea teki mieli hiplata.
* Tämä postaus sisältää kaupallisen linkin
Paapolla on oma filosofiansa (jos sitä siksi nyt voi kutsua) ideoiden ja
ohjeiden jakamisen suhteen. Kaupassa on kehotus tuotteiden ja mallien
kuvaamiseen. Tämä varmasti on kannattava juttu, sillä sitä kautta yritys
saa mukavaa näkyvyyttä ja tunnettuutta osakseen. Alla olevan kuvan
kantokoppa on hyvä osoitus tästä. Kun kuva valmiista kopasta julkaistiin
Facebookissa, levisi se kulovalkean tavoin harrastajien keskuudessa ja
sai monet innostumaan mallin kopioinnista. Ohje on käännetty myös
englanniksi ja sitä kautta yritys on saanut yhteydenottoja
ulkomailtakin.
Pohdimme muuten yrittäjän kanssa, ollaanko muualla maailmassa yhtä innostuneita virkkaamaan trikoosta kuin Suomessa. Tietääkö joku teistä asiasta? Käsityksemme mukaan trikookuteen saanti ei ole muualla kovinkaan hyvää.
Perinteisen suomalaisen paperinarun tuntevat kaikki. Se on valitettavan kovaa sormille työstettäväksi. Alakuvassa on ulkolainen paperinaruvastine, joka oli ihanan pehmeää. Unohdin napata sitä kotiin testiin, mutta pitänee kesän alkaessa virkata tuosta jotakin. Erityisesti nuo moniväriset paperinarut kiehtovat silmääni.
Helmiä Paapossa oli kaikissa sateenkaaren väreissä, kuten toki nappejakin. Jaankin lähipäivinä ohjeen kuvien kera korusta, jonka tein Paapo-vierailuista inspiroituneena.
Tutustu Paapoon täällä. Kiitos Anne! Oli ihana saada olla vieraanasi Paapossa. Paapon myymälä on Alajärven keskustassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti