lauantai 27. syyskuuta 2014

Makeaa muotoilua

Sokeria, rasvaa ja taas vähän toisenlaista sokeria. Väkerrystä, leikkaamista ja maistelua. Sellainen oli eileinen iltani. Sain mahdollisuuden osallistua Tee itse: Makeaa muotoilua - Ruokakouluun ja suu napsasi koko illan. Siitä pitivät huolen upeat tuoksut ja maut, jotka valtasivat keittiön heti ensi minuuteista alkaen Ruokakoulun alkaessa.

Muotoilimme makeisten valmistumisen ja kovettumisen lomassa myös omat konvehtirasiat. Kuvassa näkyvä rasia pysyy kasassa taittelunsa ja pienen teippipalan ansiosta. Huumaavan upeita rasioita saimme kaikki aikaan! Oma rasiani on tuollainen raikas piparminttumainen rasia. Se myös kätki sisälleen piparmintun makua jääsuklaan muodossa.


Ruokakoulussa saimme kokeilla kaikkea eriskummallista. Tiedätkö ne vauvoille syötettävät mauttomat maissinnaksut? Niistä ja kermatoffeesta saa aikaan maistuvaa makeaa. Tuo kuvassa näkyvä pallo puolestaan pitää sisällään muun muassa kakkumurua.



Iltapäiväteen kera maistelin rasiaan pakattuja ihanuuksia. Oma suosikkini oli itse tehty daim. Maistui täydelliseltä kello kahden teen kera.

* Postaus on toteutettu yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisten kanssa. He ovat mukana Seinäjoki Art&Design-viikolla ja tarjoavat halukkaille Tee itse: Makeaa muotoilua -pajan to 9.10 kello 18.00. Kysy lisää: asta.asunmaa@proagria.fi

perjantai 19. syyskuuta 2014

Viettelys viikonlopuksi...


Näillä sanoilla, mukavaa viikonloppua kaikille! Täällä toivutaan syystaudista. Pian jotakin järkevää tulossa, toivoakseni, tänne bloginkin puolelle. Kannattaa muuten klikkailla Kanivinossa-tykkääjäksi myös fb:n puolelle. Kanivinossa-sivuilla Facebookissa jaan paljon sellaista pientä vinkkiä ja löytöä netin uumenista, joista en kerro täällä blogin puolella.


maanantai 15. syyskuuta 2014

Kanivinossa ja uusi LOOK!

Kanivinossa-talossa on juhlat! Täällä on korkattu maanantain kunniaksi pannullinen kuumaa glögiä (viime vuotista kaapin perältä löytynyttä..). Syytä juhlaan on, sillä Kanivinossa on saanut uuden logon. Mitäs pidätte?

 Logossa on kiteytettynä  arvostamini simppeli ilme sekä ripaus leikkisyyttä musteläiskän muodossa. 
Logosta tehtiin pari värivariaatiota mustavalkoisen logon rinnalle. Eli tunnelman mukaan Kanivinossa logo saatetaan nähdä värillisenäkin versiona.
 



Kanivinossa-logon takana on graafikko Nina Virtanen. Kiitos ja pokkaus!



lauantai 13. syyskuuta 2014

Uusia yhteistyökuvioita

Nyt on taas uusi pallo edessäni! Konkreettisestikin, kuten kuvasta näkyy. Olen ryhtynyt Paperilla-blogin bloggaajaksi. Kuten kuvasta näkyy, paperin ja väkerryksen parissa elämä jatkuu.

Paperilla on blogi, joka on rakentunut alussa samannimisen lehden ympärille. Nyt lehteä ei enää julkaista, vaan samojen aihepiirien ja osittain tekijöidenkin kanssa meno jatkuu blogin puolella. Bloggaan sinne ja jatkan tarinaa samasta aiheesta myössitten täällä Kanivinossa puolella.


Ensimmäisenä bloggausteemanani oli esitellä vaihe vaiheelta jotakin tekemistä. Koska hullaannuin totaalisesti Pinterestistä löytämiini paperisuikalepalloihin, lähdin varioimaan niistä omaan makuun sopivia.

Ajatuksissani aion hyödyntää näitä palloja kodin juhlakattauksissa ruokapöydän yllä, aivan kuten pompomejakin käytetään. Nämä pallot ovat siitä mukavia, että ainekset näiden tekoon löytyy jokaisen kotoa: Paperia, sakset ja liimaa.




tiistai 9. syyskuuta 2014

Paperin monet ulottuvuudet


Mitä kaikkea paperista saa aikaan? Paperin väkertämismahdollisuudet ovat rajattomat. Sen olen kuluvan vuoden aikana oppinut.

Paperivillitykseni alkoi toden teolla viime joulukuussa, kun aloittelin bloggaamistani joulukalenterin teolla. Todellisin heräämisen koin, kun taittelin ja liimasin ystävilleni joulutähtiä lahjaksi. Olin todella otettu, niistä tuli näyttäviä. Kuinka noita tehdään, minulta kyseltiin. Ja minä opastin...Sern jälkeen on syntynyt täällä blogissakin nähtyjä linnunpönttöjä ja paljon muuta kivaa paperista. Ennen väheksyin paperia materiaalina, mutta en enää. Se on upea materiaali muun muassa kodin sisustamisessa.


Kaikista viimeisin Fiskarettes-työni oli todellinen paperiaskartelun voimapuristus. Siis minulle. Paperikonkareille luultavimmin helppoa kauraa. Tehtäväni oli taitella stanssattu pahvirasiapohja rasian malliseksi ja koristella se. Taittelu oli helppo juttu. Mutta se rasian päällystäminen paperilla oli mitä haasteellisin homma. Revin paperia pois ja liimasin taas uudelleen. Lopputulokseen en vieläkään ole tyytyväinen, vaikka Fiskarettes-ryhmässä ulkoasu on saanut kehuja vintage-tyylistään.


Paperiaskarteluiden myötä olen huomaamattani tykästynyt myös ruusukuvioon. Onhan tuo rasian ruusupaperi kieltämättä mitä upein. Tykkään.

Haluatko nähdä lisää paperitöitäni? Alla kolme linkkiä, joista kaksi sisältää toivomianne joulujuttuja.
Joulutähti
Linnunpönttö
Tötterö
 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Helppoa ja näyttävää, tuumaan minä

Taipaleeni Fiskarettes-sivuston DT:nä on nyt maalissa. Yksi upea jakso elämästäni käsillä väkertäen on takana. Muistoksi jaksosta jäi käteen paljon uusia ideoita, kasa Fiskarsin laatuvälineitä sekä kaikkea pientä käsin tehtyä.

Kuvassa on yksi viimeisimmistä töistäni. Kankaiden kuviointi on juttuni. Enemmän kuin papereiden kanssa touhuaminen. Kuvassa oleva pussukka on osoitus siitä, että vain mielikuvitus on rajana käsillä tekemisessä. Kangas on kuvioitu stanssatulla kukkakuviolla kangasvärein.


Helppoa ja näyttävää, tuumaan minä.



Pala kakkua arjen luksukseksi

Jos etsit elämääsi makuluksusta, poikkea Valkoisessa puussa Kauhajoella. Niinpä tein minäkin juuri eilen.

Me ruuhkavuosia elävät ihmiset tarvitsemme niitä hetkiä, jolloin kupissa höyryää jotakin ihanan lämmintä ja lautasella lepäilee joku todella tajuton viettelys. Kuvassa oleva ihana suklaaviettelys oli eilen minulle viikon huipentuma. Sopivan tuhtia ja ah niin upean kostean makeaa. Tykkäsin. Sellainen makuelämys, jonka tulen muistamaan. Kyseistä kakkua olen syönyt jo joitakin kertoja. Viimeksi Valkoisen puun kahvilassa Provinssirockissa. Kyllä, Provinssissakin oli laadukas kahvila aikuisempaan makuun.

 et
 Ystäväni kanssa paransimme maailmaa kakkujen äärellä. Hänen viikon viettelyksensä oli porkkanakakku. Upea makuelämys sekin. Teekupeissa meillä höyrysi muuten aivan tajuttoman upea vanljalla maustettu rooibos. Jäi oikein mieltä kaihertamaan, kun en sitä ostanut hyllystä mukaani.


Valkoinen Puu on enemmän kuin pelkkä kahvila Kauhajoella. Sen kakut tuovat tuulahduksen omistajapariskunnan miehen suvun keittokirjasta. Kahvilan ohessa on myymälä, jossa myydään omistajien tekemää keramiikkaa. Upeita astioita! Ostin sieltä yhden ihanuuden itselleni. Olen vastaavaa astiaa kolmen vuoden ajan  pyöritellyt käsissäni siellä käydessäni, mutta nyt vasta sen raskin ostaa itselleni. Lähipäivinä vilautan sen myös teille.

Valkoinen Puu oli mukana myös Suomen paras leipomo-ohjelmassa. Lisätietoja kahvilasta voit lukea täältä. 

(Postausta ei toteuteta yhteistyössä Valkoisen Puun kanssa. Olen vain niin innoissani taas tuosta paikasta, että toivon onnea ja menestystä yritykselle.)

 p.s. Matkassani oli tällä kertaa mukana vain kännykkä kameroineen. Sen vuoksi kuvien laatu ei ole aivan sitä mitä toivoisin...




sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sen kesän muisto


Kanivinossa mamma oli tässä eräänä iltana vähän hämmentynyt. Tiedättekö sen tunteen, kun  pohtii, onko väärässä paikassa väärään aikaan. Sellaista tunnetta tunsin. Onneksi vain hetken, mutta tunsin kuitenkin.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, otin osaa Kauhajoen Ruokamessujen kattauskisaan. Olin asiasta innoissani. Pidän epämukavuusalueella käynneistä. Välillä ne palkitsevat, toisinaan vain epäonnistumisen jälkeen toteaa ihan pikkuriikkisen jotakin oppineensa. 

Kattauksessani lähtökohtana oli painamani kaitaliina. Tuo kuvissa näkyvä vihreä. Sen ympärille poimin käsillä tehdyistä jutuista sekä kodissa lojuvista muistoista kokonaisuuden. Kokonaisuuden nimesin Sen kesän muistoksi.

Ne muistot, joihin työssäni viittasin, vievät lapsuuteeni. Astioina kattauksessa käytin perheeni hallussa pitkään olleita Arabian lautasia sekä kummitädin vanhoja juomalaseja. Toki kuvissa näkyvät päärynälautaset ostin Juthbackan markkinoilta, mutta nekin vievät mielessäni lapsuuteen, sillä muistan monet kerrat vastaavista syöneeni.

Alla olevista kuvista pääset kattaukseni tunnelmaan mukaan.

Sammalta lähimetsästä. Kiviä matkoilta.

Sattumia puutarhasta, käsin maalattua lasia.

Kuvioitua kangasta.

Olin omaan kattaukseeni huipputyytyväinen. Hain skandinaavista selkeyttä, simppeliä esillepanoa ja lämmintä tunnelmaa. Onnistuin omasta mielestäni hyvin. Päätin seistä oman tyylini takana, tuli mikä tuli.

Niin, ne tuntemukset siitä, että on väärässä paikassa väärään aikaan. Ne tulivat siitä, että neljässä kattauksessa kuudesta tyyli oli ylitsepursuavan rönsyilevän runsas. Kun sen tajusin, tajusin myös, että ehkei kyseinen simppeli tyyli ollut kyseisen kisan SE juttu.

Mutta kuten jo kirjoitin, seisoin loppuun saakka kattaukseni takana. Olen happy että hyppäsin hetkeksi tuntemattomaan. Siitä oppi tälläkin kerralla uutta.

Villan kotoisan kosketus, voittaja on arvottu

Hei! Kiitos kaikille, jotka jätitte Villan kotoisa kosketus-postaukseen toiveenne Kanivinossa syksyn blogiaiheista. Kommentoijien kesken arvoin kirjan Villan kotoisa kosketus. Arvonnassa onni suosi Lanka Linnaa, joka toivoo huovutus- ja jouluaiheisia vinkkejä. Onnea!

Moni muukin toivoi joulua ja huovutusta näkyviin tänne blogin puolelle. Pyrin parhaani mukaan täyttämään toiveitanne. Joulujuttuja on täällä jo pikkuriikkisen tehtykin. Saapa nähdä, milloin olisi ensimmäisen joulupostauksen auki. Tottahan se on, että jos jouluksi haluaa jotakin omin käsin tehdä, teko kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.