perjantai 23. joulukuuta 2016
Vielä ehdit tehdä hyvää
Me sobloggarit eli eteläpohjalaiset bloggaajat haluamme jakaa lämmintä joulumieltä. Olemme yhteistyössä Citymarket Päivölän, Lapuan kankureiden, Sarkoa ky:n, Caplan Oy:n, Ilmareiden ja Kääpiölinnan köökissä -blogin kanssa muistamassa viittä vaikeassa elämäntilanteessa olevaa lapsiperhettä ruoka- ja muilla lahjoilla. Lämmin kiitos tuesta.
Mikä on sinun oma joulutekosi? Haastamme sinut pienten joulutekojen äärelle. Vielä ehdit. Muista lähimmäisiäsi ja tuttaviasi kauniin joulusanoin, osta lähellä tuotettua kotimaista ruokaa, valitse
pukinkonttiin edes muutama pienen yrittäjän valmistaja joululahja. Pieni joulutekosi voi olla myös se, että muistat yksinäisen joulua puhelulla, ison perheen äitiä joulukakulla tai pienellä lastenhoitoavulla.
Haastathan joulutekojen pariin myös ystäväsi.
Hyvää joulua!
T: SOblogit
Tunnisteet:
hyväntekeväisyys,
joulu 2016,
joulumieli,
jouluteko,
SOblogit
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
Joulun suosikkituoksusi on?
Mikä on joulun suosikkituoksusi? Tätä tänään itse pohdin, kun törmäsin riisipuuron tuoksuisiin tuoksukynttilöihin. Jouluun liittyy niin paljon rakkaita tuoksuja, tuoksumuistoja ja tuoksujen kautta suuhun tulevia makuja, että on vaikea nimetä yhtä rakkainta joulutuoksua. Aika kärkisijoilla riisipuuro on kuitenkin tuoksulistallani.
Meidän perheen yksi ehdoton jouluherkku on riisipuuro. Sitä keitellään ympäri vuoden aina silloin, kun ei ole aikaa tarkemmin pohtia, mitä syötäisiin. Uunissa riisipuuro valmistuu kuin itsestään, kunhan sitä ei unohda sinne...
Joulun kattaukset ovat siitä kivoja, että koska joulu ei ole haudanvakavaa aikaa, niin ei joulukattauksenkaan tarvitse olla vakavaa. Leikittelen itse kaapista löytyvillä astioilla. Milloin viinilaseissa kasvaa hyasintteja, milloin puurolautanen hoitaa salaattivadin virkaa. Viikonloppuna puolestaan meillä syötiin taas riisipuurot teekupeista. Kuvan kupit ja lusikat ovat HR-Livingin maahantuomia.
Tulevana viikonloppuna aion tehdä lisää herkkuja pukinkonttiin. Herkut pakataan struutteihin. Erityisesti kuvassa näkyvät chilimantelit ovat meillä kaikkien mieleen tänä jouluna. Niiden ohjeen olen jo aiemmin jakanutkin, se on täällä.
Yksi tämän joulun ehdoton makumuisto tulee varmasti muuten olemaan Omar-suklaat. Oi miksi menin niitä maistamaan juhlissa pari viikkoa sitten, en saa niiden jumalaista makua mielestäni millään. Niitäkin on sujahtanut jo pukinkonttiin menevien lahjojen sekaan.
Tuoksuvin terkuin täältä havujen ja hyasinttien tuoksun keskeltä!
Tunnisteet:
chilimantelit,
joulu,
kattaus,
kookossuklaa,
riisipuuro,
ruokaohje,
tuoksu
maanantai 5. joulukuuta 2016
Simppelit joulukuuset
Meidän perheen joulun tekevät muun muassa itse tehdyt joulukuuset. Vuodesta toiseen kuuset nostetaan joulun tullessa esille. Tässä teillekin kuvin ja vähän sanoinkin tänä jouluna meillä esillä olevat kuuset. Osa niistä on syntynyt omissa ja osa lasten käsissä.
Rautalankakuusi on jo usemman vuoden vanha. Sen jalka on ensin valettu jogurttipurkkiin ja samalla purkkiin on laitettu kuivumista odottamaan paksua rautalankaa, joka muodostaa kuusen rungon. Kun jalka on kuivunut, kuuselle tehdään niin sanotusti raamit paksua rautalankaa kiertämällä rungon ympäri. Kun kuusen malli on paksun rautalangan avulla löytynyt, kieputetaan eri paksuisia rautalankoja useita kierroksia kuusta ympäri. Päällimäisten kierrosten rautalankaan on pujotettu mukaan pieniä lasihelmiä. Lopuksi latvaan vielä taiteillaan rautalankatähti.
Valkoinen huopakuusi on tehty myös rautalangan ympärille. Ensin leikataan huovasta kuusen mallisia huopapaloja kaksi kappaletta. Tässä vaiheessa koristellaan kuusi vaikka paljetein. Kuusen kappaleet ommellaan yhteen, jätä tikki näkyviin kuusen pinnalle. Täytä vanulla kuusi. Muotoile paksusta rautalangasta kuuselle runko ja jalka, ja työnnä runko huopakuusen alareunasta kuusen sisälle.
Pillikuusten jalat on tehty itsekovettuvasta massasta. Tee haluamasi mallinen jalka ja paina sen sisälle pilli. Itse olen tehnyt lasten kanssa ensin jalat ja jättänyt jalan ja pillin päiväksi kuivumaan. Kuusen voi kuitenkin tehdä myös niin, että tekee kuusen ensin täysin valmiiksi ja vasta lopuksi tekee sen jalan, johon valmis kuusi voi jäädä jo odottamaan kuusen kuivumista.
Leikkaa paperista kolmionmallinen kappale. Tee siihen leveitä laskoksia, jonka jälkeen tee reikiä pillin pujotusta varten kolmion keskiosaan. Pujota pilli reikiä pitkin kohti kuusen latvaa. Laita halutessasi lopuksi kuusen latvaan tähti. Oma tähteni on tehty valmiilla stanssilla.
Rautalankakuusi on jo usemman vuoden vanha. Sen jalka on ensin valettu jogurttipurkkiin ja samalla purkkiin on laitettu kuivumista odottamaan paksua rautalankaa, joka muodostaa kuusen rungon. Kun jalka on kuivunut, kuuselle tehdään niin sanotusti raamit paksua rautalankaa kiertämällä rungon ympäri. Kun kuusen malli on paksun rautalangan avulla löytynyt, kieputetaan eri paksuisia rautalankoja useita kierroksia kuusta ympäri. Päällimäisten kierrosten rautalankaan on pujotettu mukaan pieniä lasihelmiä. Lopuksi latvaan vielä taiteillaan rautalankatähti.
Valkoinen huopakuusi on tehty myös rautalangan ympärille. Ensin leikataan huovasta kuusen mallisia huopapaloja kaksi kappaletta. Tässä vaiheessa koristellaan kuusi vaikka paljetein. Kuusen kappaleet ommellaan yhteen, jätä tikki näkyviin kuusen pinnalle. Täytä vanulla kuusi. Muotoile paksusta rautalangasta kuuselle runko ja jalka, ja työnnä runko huopakuusen alareunasta kuusen sisälle.
Pillikuusten jalat on tehty itsekovettuvasta massasta. Tee haluamasi mallinen jalka ja paina sen sisälle pilli. Itse olen tehnyt lasten kanssa ensin jalat ja jättänyt jalan ja pillin päiväksi kuivumaan. Kuusen voi kuitenkin tehdä myös niin, että tekee kuusen ensin täysin valmiiksi ja vasta lopuksi tekee sen jalan, johon valmis kuusi voi jäädä jo odottamaan kuusen kuivumista.
Leikkaa paperista kolmionmallinen kappale. Tee siihen leveitä laskoksia, jonka jälkeen tee reikiä pillin pujotusta varten kolmion keskiosaan. Pujota pilli reikiä pitkin kohti kuusen latvaa. Laita halutessasi lopuksi kuusen latvaan tähti. Oma tähteni on tehty valmiilla stanssilla.
Mukavia jouluaskarteluja!
Tunnisteet:
diy,
huopakuusi,
joulukuusi,
kanivinossa,
pillikuusi,
rautalankakuusi
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Joulukortit simppelisti ja kauniisti esille
Postipoika tuo joulu joululta yhä vähemmän joulukortteja. Silti niitä tulee sen verran, että niiden saaminen kauniisti esille aina mietityttää. Täksi jouluksi olenkin tehnyt simppelin, mutta aika kivan näköisen korttitelineen.
Tarvitset vain nauhaa/narua, isohkoja puuhelmiä ja pyykkipoikia. Omat pyykkipoikani ovat minikokoisia pyykkipoikia astetta isompia. Muistaakseni ne olen ostanut Tigeristä.
Pujotin
tasaisin välein puuhelmiä sinne tänne pitkin nauhaa. Helmet ovat
vain silmänilona nauhassa eli voit niitä asetella oman mieltymyksesi
mukaan. Valmiin korttitelinenauhan kiinnitin yläpäästä verhotankoon
tekemällä narun päähän silmukan, jonka pujotin verhotangon läpi.Valmiiseen nauhaan voi kiinnittää pyykkipojin joko kaikki saapuvat kortit tai valita joukosta ne kaikkein tärkeimmät/kauneimmat.
Meidän perheen arkeen korttiteline jää elämään myös joulun jälkeen.
Siitä pitävät huolen heti tammikuussa juhlittavat neljävuotissynttärit,
joiden kortteja naruun myös tullaan kiinnittämään.
Iloista viikkoa sinne!
Tunnisteet:
diy,
joulukortti,
kanivinossa,
korttiteline
lauantai 3. joulukuuta 2016
Tyylikäs joulukattaus
Tyylikäs joulukattaus voi syntyä ilman sitä iänikuista joulunpunaistakin. Vai mitä mieltä olet kuvien tunnelmasta? Toki nämä kuvien kattaukset istuvat muihinkin juhliin kuin jouluun.
Olen aina pitänyt värillisestä lasista. Nyt ilokseni sitä saa taas laajemmin monelta eri merkiltä. Kuvien Van Verren astiat ovat vieneet sydämeni. Olen oikeasti simppeleiden Marimekko-tyylisten astioiden ystävä, mutta sarjan vihreä lasimallisto on jotenkin todella viehättävä.
Kukkakauppias muuten veikkasi, että yksi tämän joulun kukkahitti olisi kimpussa oleva eucalyptus. Kattauksissa kannattaa hyödyntää kaikkea kaapista löytyvää. Itselläni niin verhot kuin jopa joskus torkkupeitotkin (materiaalista riippuen) saattavat päätyä juhlaliinaksi. Kuvissa hempeän pastillinen liina on oikeasti lahjapaperia. Olen kiinnittänyt paperin teipillä pöydänkannen alaosaan, jolloin liina pysyy paikoillaan. Tällainen paperiliina on paras ratkaisu erityisesti lastenjuhlissa.
Oma kukkakimppusuosikkini on tällä hetkellä vihreävalkeaa. Mitä vihreämpi kimppu, niin sitä enemmän sitä fanitan. Kuvissa vilahtava maljakko on muuten paras Anttilan loppuunmyyntilöytöni. Tuota maljakkoa olen aktiivisesti käyttänyt. Nyt sen pohjalla majailee kiviä, jotka sinne saavat jäädä, vaikka uusi joulukimppu maljakkoon muuttaisikin.
Hyvää viikonloppua! Muistetaan, että ruoka maistuu paremmalta, jos se on katettu kauniisti esille.
*Kattauksen astioita on täällä.
Tunnisteet:
joulukattaus,
joulukukka,
kattaus,
romanttinen,
Van Verre
perjantai 2. joulukuuta 2016
Kun kuusi seinälle hyppäs
Joulukuusesta voi olla montaa mieltä. Jouluun se kuuluu, oli mielipide mikä tahansa. Toiset tykkää siitä vihreänä ja aitona, toiset valkoisena ja tekokuusena. Toisia ottaa henkeen sen tuoksu, toiset taas eivät voi sietää sen neulasia, joita löytyy kaikkialta vielä juhannuksena.
Meillä sisälle taloon kannetaan jo neljättä joulua valkoinen kuusi. Kuusen piti olla väliaikaisratkaisu sinä jouluna, kun kuopus oli syntymäisillään ja halpakaupasta hain kuusen olohuonetta koristamaan jo hyvissä ajoin ennen joulua, jotta lapsilla olisi edes joulukuusi ilonansa, jos äiti ja isä olisivat joulunpyhät synnyttämässä pikkusiskoa. Valkoinen kuusi on kuitenkin hurmannut koko perheen: Meille se ei korvaa perinteistä joulukuusta, vaan se on enemmän jouluinen sisustusjuttu.
Tänä jouluna kuitenkin hyvissä ajoin on taloon saapunut musta kuusi. Teippaamalla lasten kanssa seinälle tehty kuusi on mallia helppo: Se pysyy pystyssä, sitä ei tarvitse kastella, eikä se saa aikaan astmakohtausta.
Teipillä saa seinään kuviot helposti. Teippiä ei pidä venyttää missään vaiheessa. Jos teipin laittaminen seinään menee venytyksen puolelle, alkaa teippi pian rullautua seinästä pois.
Meidän kodin kiviseinissä pysyy parhaiten musta sähköteippi. Sitä saa ainakin Clasulta ostettua. Olen kokeillut arvokkaammilla ja kuviollisilla teipeillä teippausjuttuja, mutta aina hetken päästä ne tipahtavat seinältä alas. Toki sähköteippikin aina välillä voi rakoilla, mutta jos malttaa painella sitä rauhassa seinään välillä kiinni, saa teipillä pitkäaikaisen kuvioratkaisun koko joulusesongin ajaksi.
Kuvissa näkyvät 100 % villaa olevat pussit ovat uudet suosikkini. Avevan* villapusseja on kolmea eri kokoa. Niiden jujuna on ns. ripustussilmukka, jonka ansiosta pussit voi nostaa vaikka naulakkoon roikkumaan.
Kuten kuvista näkyy, meidän Tuffe-kääpiösnautseri valtaa aina ensimmäiseksi kodin sohvat, kuten tuon 50-lukulaisen vuodesohvan. Sohva on saanut uuden elämän Marimekon kankaasta tehdyn irtohupun ansiosta. Tässä sohvassa on huono nukkua, mutta hyvä istua.
Meille nostetaan tänä viikonloppuna esille se valkoinen kuusi.
Samalla musta kuusi hyppää seinältä pois.
Mukavaa viikonloppua!
Tunnisteet:
Aveva,
diy,
joulu,
kanivinossa,
KotoPirkot,
seinäteippaus
maanantai 14. marraskuuta 2016
Valetut Pringles-purkkikynttilät
Hei! Lumi on maassa ja lapsilla mieli kohti joulua. Tuntuu että aikainen lumentulo on innostanut ihmisiä nostamaan jouluvalot varastoista yhä aiemmin ikkunoihin tuikkimaan. Eilen avasin meidän perheen joulukoristelaatikot ja lapset löysivät sieltä monta itse tekemäänsä joulukoristetta.
Perinteisesti olen itsekin joka jouluksi tehnyt käsin jotakin uutta somistetta. Tulevaan joulunaikaan on vasta valmistunut kynttilöitä. Olen jo pitkään pohninut, olisiko minusta niiden tekijäksi. Niiden teko yllättikin minut täysin helppoudellaan. Käytössäni oli valmista kynttilämassaa*, joka helpotti tekoa huomattavasti. Aikaa vievää hommaa kynttilöiden tekeminen näinkin toki oli.
Mitään ei kannata heittä pois! Se tuli taas tässä prosessissa todistettua. Parhaat kynttilät valoin Pringless-sipsien putkiloihin. Leikkasin veitsellä putkilot kahtia ja hyödynsin molemmat puolet. Tein vain pohjaan/ja kanteen reiän, josta pujotin kynttilän sydänlangan lävitse. Jotta sula steariini ei valu reiästä pois, pitää reiän kohta muistaa teipata hyvin maalarinteipillä. Varrastikkujen avulla kiristin sydänlangan putkilon yläreunaan kiinni. Sydänlanka kannattaa kiristää tiukaksi, jotta kynttilä palaa kauniisti.
Sulatin kynttilämassan hiutaleita vähän kerrallaan kattilassa. Kattilassa minulla oli pohjalla vettä ja vedessä kellumassa muoviastia kynttilämassan kera. Homma sujui tosiaan helposti, mutta aikaa viiden kynttilän tekoon meni monta tuntia. Siitä huolimatta kannustan testaamaan hommaa, oli leppoisaa ja helppoa.
Perinteisesti olen itsekin joka jouluksi tehnyt käsin jotakin uutta somistetta. Tulevaan joulunaikaan on vasta valmistunut kynttilöitä. Olen jo pitkään pohninut, olisiko minusta niiden tekijäksi. Niiden teko yllättikin minut täysin helppoudellaan. Käytössäni oli valmista kynttilämassaa*, joka helpotti tekoa huomattavasti. Aikaa vievää hommaa kynttilöiden tekeminen näinkin toki oli.
Mitään ei kannata heittä pois! Se tuli taas tässä prosessissa todistettua. Parhaat kynttilät valoin Pringless-sipsien putkiloihin. Leikkasin veitsellä putkilot kahtia ja hyödynsin molemmat puolet. Tein vain pohjaan/ja kanteen reiän, josta pujotin kynttilän sydänlangan lävitse. Jotta sula steariini ei valu reiästä pois, pitää reiän kohta muistaa teipata hyvin maalarinteipillä. Varrastikkujen avulla kiristin sydänlangan putkilon yläreunaan kiinni. Sydänlanka kannattaa kiristää tiukaksi, jotta kynttilä palaa kauniisti.
Sulatin kynttilämassan hiutaleita vähän kerrallaan kattilassa. Kattilassa minulla oli pohjalla vettä ja vedessä kellumassa muoviastia kynttilämassan kera. Homma sujui tosiaan helposti, mutta aikaa viiden kynttilän tekoon meni monta tuntia. Siitä huolimatta kannustan testaamaan hommaa, oli leppoisaa ja helppoa.
*Kynttilätarvikkeet saatu blogiyhteistyön kautta Sinellistä.
p.s. Isoimman kynttilän pohjalle sulatin kynttilämassan seassa pienen määrän mustan kynttilän jäänteitä. Tällä tavalla saa helposti raitoja kynttilöihin.
Tunnisteet:
kynttilämassa,
kynttilät,
pringlespurkki,
sinelli,
valetut kynttilät
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Happy moment - henkari ja pari pikaideaa
Hei! Joulun odotus täällä vain kiihtyy. Juuri katselin instassa yhtä päivitystä, jossa syötiin riisipuuroa ja todettiin, että jouluun on alle kaksi kuukautta aikaa. Milloin muuten oma joulusi alkaa? Meillä se alkaa virallisesti joulukuun alussa.
Joululahjojen teko on täällä jo alkanut. Ihastuin jo viime joulusesongin aikaan Eurokankaassa kuvan kassin mustavalkoiseen kangasihanuuteen. Siitä on ommeltuna kasa pienen ja vähän isomman tytön kokoisia kangaskasseja. Kassien juju on sydämessä, joka on silitettävää hot fix-tarraa. Varoitan muuten, että kuvio saattaa pilata silitysrautasi, jos vahingossa silitätkin kuvion väärin päin kankaaseen...Kokemusta on. Kimallekuvio antaa sitä jotakin kassille, oli kassin kangas sitten vanha t-paita, 70-luvun verhot tai vaikka säkkikangasta.
Joulukoristerintamalla aion pyöritellä erilaisiin joulukollaaseihin viime postauksessa jo nähtyjä trikookudepalloja. Pallojen sisällä on styroxpallo.
Kuvien henkarit on muuten Clasulta hankittu. Muistaakseni tarjolla oli myös muita metallivärejä.
p.s. Sesonkiin sopivia kuvioita saa helposti teipattua seinään sähköteipillä. Se pysyy seinässä paremmin kuin muut testaamani teipit.
Tunnisteet:
diy,
henkari,
joulu,
joulupallo,
kangaskassi,
kuusiteippaus,
matonkude
tiistai 25. lokakuuta 2016
Tuunaa tutut herkut uuteen uskoon
Tämän syksyn herkkupöytään, oli sitten kyseessä tulevat pikkujoulut tai muut illan istujaiset, meillä katetaan tuttuja makuja uudessa muodossa. Lusikkaleivät saavat sisäänsä Nutellaa ja ne ovat muuttaneet väriään vaaleista tummiksi. Tumma suklaa saa kookoshunnun päälleen ja mantelit saavat mausteisen makunsa chilistä.
Chilimantelit
3 dl kuorimattomia manteleita
1 rkl öljyä
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 rkl vaahterasiirappia
TEE NÄIN: Sekoita mausteet ja öljy sekaisin. Kaada mausteseos manteleiden päälle, varmista että kaikki mantelit saivat mausteseoksen ylleen. Paahda uunissa 165-asteessa (välillä käännellen) n. 15 min. ajan.
Kaakaolusikkaleivät
200 g voita
1.5 dl sokeria
1.5 rkl tummaa kaakaojauhetta
4 dl vehnäjauhoa
1 tl soodaa
Täytteeseen Nutellaa tai sen tyyppistä suklaalevitettä
TEE NÄIN: Sulata rasva ja sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sulanut rasva ja muut aineet keskenään. Tee taikinasta syväpesäisellä lusikalla lusikkaleipiä. Paista uunissa 175-asteessa n. 10 minuuttia uunista riippuen. Anna lusikkaleipien jäähtyä ja täytä ne Nutellalla. Perinteisesti lusikkaleivät kieritetään hienossa sokerissa ennen tarjoilua, mutta voit käyttää kattauksessa tehokeinona myös sitä, että osassa pikkuleipiä on sokerikuorrutus, osassa ei.
Kookossuklaa
150 g tummaa suklaata
1 – 2 rkl kookoshiutaleita
TEE NÄIN: Sulata kattilassa suklaa. Levitä se kuumana leivinpaperille. Ripottele päälle oman makusi mukaan kookoshiutaleita. Anna suklaan kovettua. Murra valmis suklaa suupaloiksi.
(Kuvausastiat ja liina HR-Living)
Tunnisteet:
chilimantelit,
jouluherkut,
kaakaolusikkaleivät,
kanivinossa,
kookossuklaa,
sesonkiherkut,
tuunaa herkkuja
maanantai 24. lokakuuta 2016
Usko tai älä, tästä se joulu alkaa!
Tervetuloa jouluiseen kylään meille! Kuukausi
sitten sain yhteydenoton Kotiblogit-lehdestä ja ehdotuksen, josko
lähtisin lehden joulunumeroon mukaan. Jouluihmisenä huomasin heti
innostuvani aivan suunnattomasti.Omaan jouluuni kuuluu olennaisena osana
kynttilöiden, mausteisten makujen lisäksi valmistauminen joulun aikaan
pienillä diy-projekteilla.
Tänä jouluna meidän kodin joulukuusi saa oksilleen uusia koristeita. Styroxpallojen ympärille kieputettu trikookude ja jopa matonkuteeksi revityt vanhat farkut ovat sellaisia pika-askarteluja, mutta yllättävän kivan näköisiä. Samalla tyylillä voi päällystää vaikka ne kodin rumimmat joulupallot.
Jokaisessa kodissa on varmasti joku kestosuosikki, koriste tai vaikka joulutaulu, joka nostetaan esille vuodesta toiseen. Lapsuudenkodissani näitä kestosuosikkeja oli iso laatikollinen ja niiden kanssa loihdittiin samanlainen joulutunnelma vuodesta toiseen. Meidän perheen joulukoristesuosikki on joitakin vuosia ollut vanhasta kirjasta tehty paperikranssi. Tuo kyseinen koriste tuntuu vain paranevan vanhetessaan, kun sen pinta vain tummenee vanhetessaan. Ohjeen kranssiin löydät täältä.
Jo vuosien ajan meillä on somistettu lahjapaketteja puolestaan itsekovettuvalla massalla. Koristeiden tekeminen on sellaista sopivaa äitilapsipuuhaa. Massaan painamme kuvioita perinteisillä piparkakkumuoteilla, valmiiden sydämien ja tähtien pintaa puolestaan kuvioimme pitsiliinan avulla painamalla hellästi liinaa kuvion pintaan.
Viime joulun yksi the hitti oli alla olevan kuvan auto, joka kuljettaa katollaan joulukuusta. Löysin oman autoni nyt syksyllä erään sisustusliikkeen poistomyynnistä. Tänä jouluna vastaavaa joulukuusiautoa näyttää olevan muutamalla merkillä myynnissä. Tuollaisen autoasetelman voi toki kuka tahansa itsekin rakentaa pikkuauton ja tuoreen havunoksan kera.
Tunnisteet:
elävä tuli,
havuja,
HR-Living,
interior,
joulu,
joulukranssi,
joulupallot,
KeyLiving,
Kirsi Ylä-Ilomäki,
kotiblogit,
kranssi vanha kirja,
kudepallot,
paperikranssi,
suomalainen joulu
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Yhden illan juttu
On se aika vuodesta, jolloin pitää saada aivot narikkaan. Virkkaaminen on itselleni sellaista puuhaa, jota tehdessä ei tule paljon työ- tai muita arkihuolia pohdittua. Johtunee tosin siitä, että olen todella amatööri virkkaushommissa. Virkkaan vain a. isolla koukulla b. mahdollisimman paksulla langalla tai kuteella.
Katselen aina haaveillen kaikkia ihania kuvia virkatuista sisustustyynyistä ja torkkupeitoista, mutta toteutuspuolella on heikkoa. Sen vuoksi olenkin innoissani yhden illan jutustani, joka toi piristystä meidän kotiin: Virkkaus, purku, virkkaus, purku, mutta parin tunnin istumisen jälkeen sain kuin sainkin Eino-pappan tekemään jakkaraan istuinsuojan.
Meidän kodissa huoneesta toiseen aina tilanteen mukaan seilaava jakkara on mieheni pappan tekemää suomalaista käsityötä. Erityisen tuolista tekee se, että pappa ehti antaa juuri ennen kuolemaansa tuolin meidän vastasyntyneelle pienelle tyttövauvalle keväällä 2013. Nyt kun puun luonnolliset värisävyt ovat taas sisustuksessa ns. sallittuja, tuo tuolikin tuntuu istuvan omaan kotiin kivasti.
Vastaavia jakkaroita näkyy muuten virkatulla päällisellä myynnissä. Seuraavaksi ajattelin testata vastaavan "hatun" tekemistä Artekin jakkaroille. Meillä on niitä mustina ja tuntuu että istuinosat ovat aina sormenjälkien peitossa, joten hattu olisi kivaa vaihtelua.
Tunnisteet:
aloittelijalle,
diy,
jakkara,
kanivinossa,
virkkaus,
yhden illan juttu
Maailman parhaat mokkapalat, todellakin
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Toiset kutsuu niitä mokkapaloiksi, minä itse suklaapiirakaksi, jotkut mokka- tai suklaaruuduiksi. Oman äitini piirakka oli aina vaaleapohjainen ja päällinen tummasta kaakaosta sekä tomusokerista loihdittu. Eräs ystäväni tekee mitä parhaimpia minttusuklaamokkapaloja. Niiden päällinen ja pohja on sellainen sopivan minttuinen, joka jää pitkäksi aikaa mieleen.
Tämä nyt jakamani ohje liikkuu netin syövereissä monella eri variaatiolla. Laiskana paperireseptien käyttäjänä googletan aina jääkaapin sisällön mukaan sopivimman ohjeen itselleni. Peruspohja kaikissa näissä ohjeissa on lähes sama, mutta variaatioita löytyy piimän, maidon tai maustetun jogurtin käyttämisessä piirakan pohjassa. Eli kaikkia eri variaatioita yhdistää jonkin maitotuotteen käyttäminen pohjassa. Yhteistä näille ohjeille on muuten vielä se, että saat niistä hienon listauksen käyttämällä hakusanana: Maailman parhaat mokkapalat.
Tässäpä oma variaationi tämän päivän syntymäpäiville leipomistani Maailman parhaista mokkapaloista.
Pohja
200 g rasvaa
- sulata rasva ja anna jäähtyä
4.5 dl sokeria
4 munaa
- sekoita yhteen
5 dl vehnäjauhoja
2.5 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 - 2 dl jotakin maitotuotetta (jogurtti, piimä, maito kermaviili)
- sekoita kuivat aineet keskenään, lisää ne sokerimunavaahtoon vuorotellen maitotuotteen kanssa
- lisää lopuksi sekaan rasvanmnmm
- Paista pohjaa uunin keskiosassa 200-asteessa noin 15 minuuttia. Tämän pohjan salaisuus on se, että pohja on tarpeeksi kostea. Kannattaa siis ottaa pohja pois uunista paremminkin liian aikaisin kuin liian myöhään, jolloin tuloksena on liian kuiva pohja.
Päällinen
Runsas puoli pakettia tomusokeria
puoli desiä vettä + tilkka kahvia
2 rkl tummaa kaakaota
pieni nokare rasvaa
- Sekoita aineet keskenään ja levitä pohjan päälle
Ja siitä leipomaan! Meillä tätä tarjotaan tänään 10-vuotisjuhlissa. Tämä tuntuu aiheuttavan kiljuntaa aina minien keskuudessa, kun piirakkaa kannetaan pöytään.
Tänään meidän suklaapiirakan päälle ripoteltiin muuten appelsiinin makuisen Daim-suklaan paloja. Toimii, mutta kokonaisuudesta tuli sellainen sikamakeaan makuun sopiva.
Onnea vielä kerran meidän Wiltsulle 10.v.
Seuraatko minua jo Instagramissa?
Täältä voit käydä kurkkaamassa kuinka suklaapiirakka katosi parempiin suihin.
Seuraatko minua jo Instagramissa?
Täältä voit käydä kurkkaamassa kuinka suklaapiirakka katosi parempiin suihin.
++++++++++++++++++++++++++
Päällinen
200 g voita/margariinia
4 munaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 dl maitoa
ohja
5dl sokeria
5dl jauhoja
2tl vaniljasokeria
1 1/2 tl soodaa
1tl suolaa
2 1/2dl vettä
200g margariinia
3-4rkl kaakaojauhetta
1dl piimää( tai maustamatonta jogurttia, maitoa tai vahvaa kahvia)
2 kananmunaa
Tunnisteet:
kanivinossa,
maailman parhaat mokkapalat,
makeaa tarjottavaa,
mokkapalat,
suklaapiirakka
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Minilomalle silmälle sopivaan miljööseen
Viime talvena vietettiin miehen kanssa joulumarkkinaviikonloppua Tallinnassa. Markkinat sinänsä olivat pettymys, mutta majoitus oli sitäkin ensiluokkaisempi. Ajattelin teille tästä vinkata, sillä kaltaiselleni sisustuksista energiaa saaville majoitus on mitä parhain.
Kyse on St. Petersbourg hotellista pienen mäennousun päässä Tallinan vanhan kaupungin toriaukeamalta. vanhaa charmia, sellaista Hercule Poirot-henkistä tyylikkyyttä huokuva hotelli oli suorastaan ylellinen petivaatteita myöden. Jo heti tuulesta ja tuiverruksesta sisään astuttuamme meitä palveltiin kuin arvovieraita. Suomalaisen on vaikea ottaa yletöntä kohteliaisuutta osakseen, mutta tuolla hotellissa sitä osasi vain nauttia hyvästä palvelusta.
Ainoa miinus hotellin kattosaunalle, jonka miljöö oli suomalaiselle mökkielämään tottuneelle liian kotoinen sisustukseltaan. Olisin sinnekin kaivannut jotakin tyylikkyyttä ja ennen kaikkea kosteita löylyjä. Näköalat kattojen päälle olivat kuitenkin ihastuttavat. Mukavaa oli kuitenkin se, että saavuttuamme hotelliin meiltä tiedusteltiin halukkuutta privaattilöylyihin, ilmaiseksi.
Huoneissa oli myös samaa tyylikkyyttä kuin hotellin yleisissä tiloissa. Taljamainen torkkupeitto ja muut huoneen tekstiilivalinnat sopivat talon vanhaan tunnelmaan. Huone oli tilava ja erityismainintana ikkunan leveät erkkerit, joissa istuen oli mukava siemailla kuohuvaa ja katsella hiljaisen kadun muutamia ohikulkijoita.
Huoneessamme oli myös tilava oleskelualue. Tästä oli erityisesti iloa, sillä samaan aikaan kaupungissa olleet ystävämme kävivät piipahtamassa skumppalasillisella illallisen jälkimainingeissa.
Hotellin kerrosauloissa oli isoja kuvatulosteita lasille. Aulatiloissa oli yllätyksellisiä valaisimia, veistoksia ja esineitä unohtamatta biljardipöytää ja erilaisia puisia pelejä. Kuvaavaa näille kaikille sisustukseen sopiville elementeille oli se, että ne näyttivät laadukkailta. Missään ei ollut silmään pökkäävää tyyliltään täysin erilaista esinettä.
Koko hotellin sisustuksessa oli sitä jotakin. Pientä, ja paikoin suurtakin, luksusta, laadukkuutta, meille kiireistä arkea eläville aviopareille. Heräsimme St. Petersbourgissa Suomen itsenäisyyspäivänä sateen hakatessa ikkunaa. Oli aika mahtava tunne kun huomasimme kattojen päällä tuulessa liehuvat siniristiliput. Luultavammin siellä kattojen takana oli Suomen suurlähetystö lipputankoineen.
Mainittakoon vielä, että hotellin alakerran aamupala oli todella laadukas ja palvelu koko hotellissa ensiluokkaista. Tämän reissun jälkeen oli hyvä palata arkeen taas kiinni. Haaveissa on aikuisten reissulle ensi kerrallakin varata sama hotelli. Lasten kanssa, varsinkin pienten kärryissä istuvien kanssa, suosittelen valitsemaan hissillisen hotellin.
Tunnisteet:
matkalla,
St.Petersbourg hotel,
Tallinna
Joulu on taas, joko nyt?
Käsi ylös, jos rakastat joulua! Täällä pystyssä on sormet ja varpaat. Jouluhullu ilmoittautuu. Kun minua pyydettiin mukaan Kotiblogien joulunumeroon, en hetkeäkään empinyt. Siitä hetkestä alkoi havinaisen varhain meidän perheen joulu.
Muutaman päivän pohdin, mitä haluaisin jouluaiheisessa jutussani kertoa. Lehdestä tuli toiveita, että voisin jakaa jotakin ruokaan liittyvää ideaa. Siitäpä alkoi todellinen ajatustyö ja se tiedostaminen, että pien säädön alla kaikki (siis aivan kaikki) leipomukseni epäonnistuvat ulkonäöllisesti eli lehteen pitää koota joitakin sellaisia juttuja, joiden teossa en voi ulkonäöllisesit epäonnistua. Lehteen päätyikin sitten perinteisiä makuja uudella twistillä. Nuo ohjeetkin tulen sitten julkaisemaan kunhan lehti ensin ilmestyy...Alla kuvin esimakua tämän joulun makusinfoniasta. Kuvassa pöytäliinana muuten upea House Of Rymin torkkupeitto, joka taipuu materiaalinsa ansiosta myös pöytäliinaksi.
Suunnittelun jälkeen oli aika kuvata. Kun tuli varsinaisten kuvausten aika, kuvauspaikassa (siis meidän kotona) oli kaksi päivää sellainen sekasorto päällä, että teki mieli itkeä. Kuviin kuitenkin sain, joululaulujen soidessa taustalla, vangittua vähän erilaista joulutunnelmaa. Tunnelmallista, mutta pienin satsauksin toteutettavissa olevaa. Mies huokaili tosin taustalla, että nytkö tässä pitää jo virittäytyä jouluun, hän ei kuulema taida tätä kestää...
Vaikka työssäni tilailen kuvia ja olen niitä välillä kuvaajan kanssa ottamassakin, oli tällainen studiomainen työskentely itselleni uutta. Tosin sain omissa kuvissani työskennellä niin kuvaajan kuin tarpeistonhoitajanakin eli kun kuvauspäivä oli osaltani ohitse, olin aivan rättipoikkiväsynyt, mutta tyytyväinen. Päivä oli melkoinen: lapset ja koira hyörivät mukana haaveillen leipomuksistani ja pomppien välillä kuvaustilan tuoleilla sekä pöydillä. Välillä piti myös toisella kädellä hämmentää lounasta ja heittää yksi voimistelija treeneihin.
Mutta: Sain kuin sainkin kahdeksan tunnin aikana otettua ison kasan kuvia, jotka tunnelmaltaan poikkeavat toisistaan. Opin taas paljon uutta omasta kuvaustyylistäni, miljöökuvauksesta sekä valon haasteellisuudesta. Kuvauspäivänä sitä luonnonvaloa meinasi olla välillä hieman liikaakin tarjolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)