Käsi ylös, jos rakastat joulua! Täällä pystyssä on sormet ja varpaat. Jouluhullu ilmoittautuu. Kun minua pyydettiin mukaan Kotiblogien joulunumeroon, en hetkeäkään empinyt. Siitä hetkestä alkoi havinaisen varhain meidän perheen joulu.
Muutaman päivän pohdin, mitä haluaisin jouluaiheisessa jutussani kertoa. Lehdestä tuli toiveita, että voisin jakaa jotakin ruokaan liittyvää ideaa. Siitäpä alkoi todellinen ajatustyö ja se tiedostaminen, että pien säädön alla kaikki (siis aivan kaikki) leipomukseni epäonnistuvat ulkonäöllisesti eli lehteen pitää koota joitakin sellaisia juttuja, joiden teossa en voi ulkonäöllisesit epäonnistua. Lehteen päätyikin sitten perinteisiä makuja uudella twistillä. Nuo ohjeetkin tulen sitten julkaisemaan kunhan lehti ensin ilmestyy...Alla kuvin esimakua tämän joulun makusinfoniasta. Kuvassa pöytäliinana muuten upea House Of Rymin torkkupeitto, joka taipuu materiaalinsa ansiosta myös pöytäliinaksi.
Suunnittelun jälkeen oli aika kuvata. Kun tuli varsinaisten kuvausten aika, kuvauspaikassa (siis meidän kotona) oli kaksi päivää sellainen sekasorto päällä, että teki mieli itkeä. Kuviin kuitenkin sain, joululaulujen soidessa taustalla, vangittua vähän erilaista joulutunnelmaa. Tunnelmallista, mutta pienin satsauksin toteutettavissa olevaa. Mies huokaili tosin taustalla, että nytkö tässä pitää jo virittäytyä jouluun, hän ei kuulema taida tätä kestää...
Vaikka työssäni tilailen kuvia ja olen niitä välillä kuvaajan kanssa ottamassakin, oli tällainen studiomainen työskentely itselleni uutta. Tosin sain omissa kuvissani työskennellä niin kuvaajan kuin tarpeistonhoitajanakin eli kun kuvauspäivä oli osaltani ohitse, olin aivan rättipoikkiväsynyt, mutta tyytyväinen. Päivä oli melkoinen: lapset ja koira hyörivät mukana haaveillen leipomuksistani ja pomppien välillä kuvaustilan tuoleilla sekä pöydillä. Välillä piti myös toisella kädellä hämmentää lounasta ja heittää yksi voimistelija treeneihin.
Mutta: Sain kuin sainkin kahdeksan tunnin aikana otettua ison kasan kuvia, jotka tunnelmaltaan poikkeavat toisistaan. Opin taas paljon uutta omasta kuvaustyylistäni, miljöökuvauksesta sekä valon haasteellisuudesta. Kuvauspäivänä sitä luonnonvaloa meinasi olla välillä hieman liikaakin tarjolla.
1 kommentti:
Kiva, että sinäkin pääsit lehden tekoon mukaan! Itsekin saman kokemuksen kokeneena voin todeta, että olihan se kaikki suunnittelu ja kuvausten järjestäminen aikamoinen härdelli! Ja tosiaan kun sitä luonnonvaloa oli saatavilla vain pari tuntia päiväsaikaan. Kuvia viilatessa hujahti paljon aikaa ja saatuani valmiin lehden käsiini olin jo ihan kyllästynyt koko juttuun kuvineen :D
Lähetä kommentti