On se aika vuodesta, jolloin pitää saada aivot narikkaan. Virkkaaminen on itselleni sellaista puuhaa, jota tehdessä ei tule paljon työ- tai muita arkihuolia pohdittua. Johtunee tosin siitä, että olen todella amatööri virkkaushommissa. Virkkaan vain a. isolla koukulla b. mahdollisimman paksulla langalla tai kuteella.
Katselen aina haaveillen kaikkia ihania kuvia virkatuista sisustustyynyistä ja torkkupeitoista, mutta toteutuspuolella on heikkoa. Sen vuoksi olenkin innoissani yhden illan jutustani, joka toi piristystä meidän kotiin: Virkkaus, purku, virkkaus, purku, mutta parin tunnin istumisen jälkeen sain kuin sainkin Eino-pappan tekemään jakkaraan istuinsuojan.
Meidän kodissa huoneesta toiseen aina tilanteen mukaan seilaava jakkara on mieheni pappan tekemää suomalaista käsityötä. Erityisen tuolista tekee se, että pappa ehti antaa juuri ennen kuolemaansa tuolin meidän vastasyntyneelle pienelle tyttövauvalle keväällä 2013. Nyt kun puun luonnolliset värisävyt ovat taas sisustuksessa ns. sallittuja, tuo tuolikin tuntuu istuvan omaan kotiin kivasti.
Vastaavia jakkaroita näkyy muuten virkatulla päällisellä myynnissä. Seuraavaksi ajattelin testata vastaavan "hatun" tekemistä Artekin jakkaroille. Meillä on niitä mustina ja tuntuu että istuinosat ovat aina sormenjälkien peitossa, joten hattu olisi kivaa vaihtelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti