maanantai 19. lokakuuta 2015

Julen kommer!!


 Kyllä. Luit oikein. Joulu tulee. Näin omin käsin tekevälle, joulu tulee vähän liiankin äkkiä. Sen vuoksi vinkkaan teille Kanivinossa-talon vuoden 2015 joulukalenterista. Tämän tekemiseen meni aikaa viikonloppuna pari tuntia eli aivan mahdoton aikasyöppö kalenteri ei ole.

Olen jo vuosia haaveillut paperipussi- tai kirjekuorikalenterista. Koska vuodelta 2007 ollut tulitikkuaskikalenteri veteli jo viime vuonna viimeisiään, oli aika toteuttaa suunnitelmat.

Kellarista löytyi sopivan kokoinen vanha kehys, joka sai ensin valkoista spraymaalia pintaansa. Maalilla en kuitenkaan onnistunut peittämään kehysten vaaleansinistä väriä. Kaapista löytyi avaamaton putkilo punaista akryyliväriä, joka olikin pensselin kanssa mitä helpoin levitettävä puun pintaan. Väri jopa kuivui nopeaan.

 


Kalenterissa roikkuvat pussit kuoseineen valikoituivat mukaan sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Erityisen tyytyväinen olen vanhasta sanomalehtipaperista tehtyihin paperipusseihin. Niissä ja kehyksen punaisessa on jotakin vanhanajan joulun tunnelmaa. Tiimarin poistomyynnistä olin kaukaa viisaana ostanut joulukalenterin numerotarroja. Omaan makuuni ne ovat hivenen liian romanttisia, mutta sopivat tämän vuoden joulukalenteriin mukavasti. Yläreunan kirjaimet ovat puolestaan vaneria.

Osaisiko joku teistä muuten vinkata, kuinka kalenterin yläreunassa roikkuva sydän on tehty? Se sopi kuin nenä päähän kalenteria somistamaan. Olen saanut sen joululahjaksi joitakin vuosia sitten. Materiaaliltaan se on puuhaketta, mutten ole sen valmistustapaa saanut selville. Juuri tänään haaveilin vastaavien tekoa jouluksi.





Kalenteri kaipaa vielä pientä hienosäätöä. En ole aivan tyytyväinen siihen. En raaskinut porata kehykseen uusia ruuveja, sillä siinä oli valmiina jo kolmessa tasossa ruuvit naruja varten. Kenties pussit pitäisi kuitenkin saada naruille väljemmin esille.  Kalenterin pusseihin aion sujauttaa pieniä viestejä ja välillä vinkkejä siitä, mistä kodin uumenista löytyy kyseisen luukun takaa löytyvä pieni lahja (suklaanamu tai vaikkapa jouluinen tarra-arkki).



Mukavaa joulukalenterin kokoamista!

Olen Pirkko!

Moi kaikki blogiani seuraavat! Olen ollut kuukauden päivät Pirkko, KotoPirkko. KotoPirkot ovat tee se itse-bloggareita, jotka isommalla porukalle esittelevät diy-projektejaan niin yhteisessä blogissa kuin Facebook-ryhmässäkin. Kunhan uusi logomme vain valmistuu, KotoPirkkojen logo päätyy näkyviin tänne omaankin blogiini.



Tässä listaa mukana olevista blogeista:

Voit seurata KotoPirkkoja täältä ja täältä. Löydät meidät myös Instagramista: @kotopirkko
P.s.Kuvituskuvana viime vuoden Halloween-tunnelmaa. Uudet kemut ovat tulossa, mitähän sinne keksin?!?

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Niin kaunista pullon muodossa


Olen kerännyt jo muutaman vuoden Blossa:n glögipulloja. Ulkonäön vuoksi, miksi muutenkaan. Tämän vuoden pullossa on jotakin kovin vanhahtavaa. Ei niinkään omaa tyyliäni, mutta on se kaunis pullo, kerrassaan. Mausta en tiedä vielä mitään, mutta on sitä ennenkin tehty ostoksia ulkonäöllisin perustein.


Sunnuntain ratoksi parit kranssit


On taas kranssien aika. Kranssit eivät kuulu vain ulko-ovea somistamaan, vaan niitä voi hyödyntää monipuolisesti sisätiloissa ja erilaisissa kattauksissa. Viime jouluna tein myyntiin kasan kransseja, joiden pohjana oli styroxkranssi. Noita käyttämättömiä kransseja ryhdyin kokeellisesti koristelemaan kodista löytyneillä kierrätysmateriaaleilla.


Valkoinen pörhellys. Valkoiseen pörheään kranssiin on kiinnitetty liimalla ulkolaisesta postipaketista löytynyttä pakkausmateriaalia. Lopputulos oli aluksi pörheääkin pörheämpi, joten kierräytin vielä kranssiin valkoisen silkkinauhan pörheyttä hillitsemään.



Vanhat lehdet ja kirjat ovat mitä parhainta askartelumateriaalia. Kuvan  sanomalehtikranssia varten revin lehden sivun pitkiksi paloiksi ja kiinnitin palat liimalla kranssiin. Nopeaa ja omaan silmääni kovin kivan näköistä.


Sininen kranssi on tehty pakkausmateriaalina olleesta silkkipaperista.  Kuten huomaatte, mitään ei kannata heittää roskiin...

Silkkipaperin leikkasin pieniksi neliöiksi. Neliöt kiinnitin keskeltä terävällä piikillä kranssiin kiinni. Painoin siis paperin keskustan piikin avulla styroksiin. Piikiksi käy mikä vain, kuten sukkapuikko tai hätätapauksessa kynän terävä pää.


Kuvissa olevat kranssit koristavat meillä muuten niin kovin valkoista(!) käytävän pätkää. Sopivat niin joulu-, talvi-, kesä- kuin loppiaistunnelmaankin.

Jos kaapissa ei ole valmista kranssipohjaa, pohjan voi pyöräyttää vaikka sanomalehdestä. Sanomalehden pintaan tuskin kuitenkaan saa työnnettyä silkkipaperia tuon sinisen kranssin tavoin.

Ihanaa syyspäivää sinulle!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Ja kaunein materiaaleista on pellava!


Pellava on luonnonmateriaaleista ehdoton suosikkini*. Se on luonteeltaan jääräpäisesti ryppyyntyvää, mutta sallittakoon se materiaalille, joka vain paranee vanhetessaan. 

Kaapissani on paljon pellavaa. Rakkaimmat kodintekstiilit ovat edesmenneen äitini nimikirjaimilla kirjotut. Kun esikoiseni syntyi 2006, äiti toi kasan pyyhkeitä ristiäisiin ja lahjoitti ne minulle tulevia perhejuhlia odottamaan. Äidin vanhoilla pellapyyhkeillä onkin monet lasit ja aterimet kiillotettu juhlakuntoon.

Tällaiselle pellava- ja yleensäkin tekstiilifriikille vierailu pellavayritykseen on aina sydänalassa tuntuva kokemus. Kyllä. Se saa aikaan melkein itkun tirautuksen kun saa sydämensä kyllyydestä katsella pellavatuotteita. Parasta on, jos saa vielä nähdä, kuinka isot teollisuuskoneet hakkaavat pellavalangasta tuotteita. Pellavaa kangaspuilla kutoneena itku tosin saattaa johtua siitä ilosta, ettei pellavaa tarvitse kutoa itse. Se kun on jääräpäinen lankanakin ja katkeaa loimilankana niin kovin helposti.

Syyskuun alussa olin Lapuan Kankureiden vieraana tutustumassa yrityksen uuteen myymälätilaan Lapuan Vanhassa Paukussa. Tila on valoisa ja hyvin lofthenkinen paikka, jossa tekstiilit pääsevät ansaittuun päärooliinsa.


Myymälässä oli näyttävästi esillä Kankureiden syysmalliston uusin kuosi, Ruut. Kuosin takana on keramiikkatöistään erityisesti tunnettu Heini Riitahuhta. Alakuvassa sängyn päälle heitetty mustavalkoinen peitto on malliston monitoimituote. Se toimii niin peittona kuin myös pöytäliinana. Itselläni on tuo tuote ostoslistalla.


Suomalainen kuluttaa pellavaa. Pellavatuotteita myydään kuitenkin paljon ulkomaille. Kankureilla jopa 60 % tuotannosta viedään Suomen rajojen ulkopuolella. Ulkolainen kuluttaja on vaativampi kuin suomalainen. Esimerkiksi Saksassa jopa miesasiakkaat ymmärtävät kankaiden ja tuotteiden hienouksien päälle. Tuotteiden erilaiset reunakäänteet ja muut ovatkin pientä luksusta, joita Kankureiden tuotteista löytyy.


Pellavalla on vientituotteena maailmalla paljon mahdollisuuksia. Japanilaiset ovat ihastuneet suomalaiseen muotokieleen, joka viehättää heitä pellavatuotteissakin. Hengittävyytensä ja nopean kuivuvuutensa ansiosta pellava kiinnostaa myös maissa, jossa on kuumaa ja kosteaa. 




Uutta tilaa oli esittelemässä yrittäjäpariskunta Jaana ja Esko Hjelt. Heidän takanaan kuvassa avautuu tilan latomainen seinä. Seinällä roikkuvat huovat ovat mitä mainioimmat sisustuselementit, jotka eivät toimi vain somisteina, vaan niillä on myös käyttöfunktio.



Kiitos Lapuan Kankurit ikimuistoisesta vierailuista teille! Tulen mielelläni uudelleenkin. 
Menkää te muutkin.