keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Happy moment - henkari ja pari pikaideaa


Hei! Joulun odotus täällä vain kiihtyy. Juuri katselin instassa yhtä päivitystä, jossa syötiin riisipuuroa ja todettiin, että jouluun on alle kaksi kuukautta aikaa. Milloin muuten oma joulusi alkaa? Meillä se alkaa virallisesti joulukuun alussa.

Joululahjojen teko on täällä jo alkanut. Ihastuin jo viime joulusesongin aikaan Eurokankaassa kuvan kassin mustavalkoiseen kangasihanuuteen. Siitä on ommeltuna kasa pienen ja vähän isomman tytön kokoisia kangaskasseja. Kassien juju on sydämessä, joka on silitettävää hot fix-tarraa. Varoitan muuten, että kuvio saattaa pilata silitysrautasi, jos vahingossa silitätkin kuvion väärin päin kankaaseen...Kokemusta on. Kimallekuvio antaa sitä jotakin kassille, oli kassin kangas sitten vanha t-paita, 70-luvun verhot tai vaikka säkkikangasta.


Joulukoristerintamalla aion pyöritellä erilaisiin joulukollaaseihin viime postauksessa jo nähtyjä trikookudepalloja. Pallojen sisällä on styroxpallo.
 

Kuvien henkarit on muuten Clasulta hankittu. Muistaakseni tarjolla oli myös muita metallivärejä.

p.s. Sesonkiin sopivia kuvioita saa helposti teipattua seinään sähköteipillä. Se pysyy seinässä paremmin kuin muut testaamani teipit.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Tuunaa tutut herkut uuteen uskoon


Tämän syksyn herkkupöytään, oli sitten kyseessä tulevat pikkujoulut tai muut illan istujaiset, meillä katetaan tuttuja makuja uudessa muodossa. Lusikkaleivät saavat sisäänsä Nutellaa ja ne ovat muuttaneet väriään vaaleista tummiksi. Tumma suklaa saa kookoshunnun päälleen ja mantelit saavat mausteisen makunsa chilistä.





Chilimantelit

3 dl kuorimattomia manteleita

1 rkl öljyä

1 tl chilijauhetta

1 tl paprikajauhetta

1 tl suolaa

1 rkl vaahterasiirappia

TEE NÄIN: Sekoita mausteet ja öljy sekaisin. Kaada mausteseos manteleiden päälle, varmista että kaikki mantelit saivat mausteseoksen ylleen. Paahda uunissa 165-asteessa (välillä käännellen) n. 15 min. ajan.

Kaakaolusikkaleivät

200 g voita

1.5 dl sokeria

1.5 rkl tummaa kaakaojauhetta

4 dl vehnäjauhoa

1 tl soodaa

Täytteeseen Nutellaa tai sen tyyppistä suklaalevitettä

TEE NÄIN:
Sulata rasva ja sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sulanut rasva ja muut aineet keskenään. Tee taikinasta syväpesäisellä lusikalla lusikkaleipiä. Paista uunissa 175-asteessa n. 10 minuuttia uunista riippuen. Anna lusikkaleipien jäähtyä ja täytä ne Nutellalla. Perinteisesti lusikkaleivät kieritetään hienossa sokerissa ennen tarjoilua, mutta voit käyttää kattauksessa tehokeinona myös sitä, että osassa pikkuleipiä on sokerikuorrutus, osassa ei.

Kookossuklaa


150 g tummaa suklaata

1 – 2 rkl kookoshiutaleita

TEE NÄIN: Sulata kattilassa suklaa. Levitä se kuumana leivinpaperille. Ripottele päälle oman makusi mukaan kookoshiutaleita. Anna suklaan kovettua. Murra valmis suklaa suupaloiksi.


(Kuvausastiat  ja liina HR-Living)

maanantai 24. lokakuuta 2016

Usko tai älä, tästä se joulu alkaa!


Tervetuloa jouluiseen kylään meille! Kuukausi sitten sain yhteydenoton Kotiblogit-lehdestä ja ehdotuksen, josko lähtisin lehden joulunumeroon mukaan. Jouluihmisenä huomasin heti innostuvani aivan suunnattomasti.Omaan jouluuni kuuluu olennaisena osana kynttilöiden, mausteisten makujen lisäksi valmistauminen joulun aikaan pienillä diy-projekteilla. 




Tänä jouluna meidän kodin joulukuusi saa oksilleen uusia koristeita. Styroxpallojen ympärille kieputettu trikookude ja jopa matonkuteeksi revityt vanhat farkut ovat sellaisia pika-askarteluja, mutta yllättävän kivan näköisiä. Samalla tyylillä voi päällystää vaikka ne kodin rumimmat joulupallot.

Olen jo nyt virittäytynyt (salaa) joulutunnelmaan keräämällä metsälenkeiltä maljakkoon havunoksia. Havut ja käppyrät kuivuneet oksat istuvat joulukattauksiin ympäri koko joulusesongin.

Jokaisessa kodissa on varmasti joku kestosuosikki, koriste tai vaikka joulutaulu, joka nostetaan esille vuodesta toiseen. Lapsuudenkodissani näitä kestosuosikkeja oli iso laatikollinen ja niiden kanssa loihdittiin samanlainen joulutunnelma vuodesta toiseen. Meidän perheen joulukoristesuosikki on joitakin vuosia ollut vanhasta kirjasta tehty paperikranssi. Tuo kyseinen koriste tuntuu vain paranevan vanhetessaan, kun sen pinta vain tummenee vanhetessaan. Ohjeen kranssiin löydät täältä. 

Jo vuosien ajan meillä on somistettu lahjapaketteja puolestaan itsekovettuvalla massalla. Koristeiden tekeminen on sellaista sopivaa äitilapsipuuhaa. Massaan painamme kuvioita perinteisillä piparkakkumuoteilla, valmiiden sydämien ja tähtien pintaa puolestaan kuvioimme pitsiliinan avulla painamalla hellästi liinaa kuvion pintaan.



Viime joulun yksi the hitti oli alla olevan kuvan auto, joka kuljettaa katollaan joulukuusta. Löysin oman autoni nyt syksyllä erään sisustusliikkeen poistomyynnistä. Tänä jouluna vastaavaa joulukuusiautoa näyttää olevan muutamalla merkillä myynnissä. Tuollaisen autoasetelman voi toki kuka tahansa itsekin rakentaa pikkuauton ja tuoreen havunoksan kera.



Olen innostunut jouluna myös tuunaamaan makuja. Kuvien chilimantelit ovat sellainen suloinen suolaisen ja makean liitto. Niiden ohjeen aion jakaa blogissani tässä pian.

Kotiblogien joulunumero 2016 ilmestyy 25.10.2016.

Kuvan astiat, kynttilänjalat ja aterimet ovat HRLivingin mallistosta, sisustustaulu puolestaan KeyLivingin Kirsi Ylä-Ilomäen maalaama. Taulu sopii meidän kotiin kuin nakutettu. Sydän.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Yhden illan juttu


On se aika vuodesta, jolloin pitää saada aivot narikkaan. Virkkaaminen on itselleni sellaista puuhaa, jota tehdessä ei tule paljon työ- tai muita arkihuolia pohdittua. Johtunee tosin siitä, että olen todella amatööri virkkaushommissa. Virkkaan vain a. isolla koukulla b. mahdollisimman paksulla langalla tai kuteella.

Katselen aina haaveillen kaikkia ihania kuvia virkatuista sisustustyynyistä ja torkkupeitoista, mutta toteutuspuolella on heikkoa. Sen vuoksi olenkin innoissani yhden illan jutustani, joka toi piristystä meidän kotiin: Virkkaus, purku, virkkaus, purku, mutta parin tunnin istumisen jälkeen sain kuin sainkin Eino-pappan tekemään jakkaraan istuinsuojan.

Meidän kodissa huoneesta toiseen aina tilanteen mukaan seilaava jakkara on mieheni pappan tekemää suomalaista käsityötä. Erityisen tuolista tekee se, että pappa ehti antaa juuri ennen kuolemaansa tuolin meidän vastasyntyneelle pienelle tyttövauvalle keväällä 2013. Nyt kun puun luonnolliset värisävyt ovat taas sisustuksessa ns. sallittuja, tuo tuolikin tuntuu istuvan omaan kotiin kivasti. 



Vastaavia jakkaroita näkyy muuten virkatulla päällisellä myynnissä. Seuraavaksi ajattelin testata vastaavan "hatun" tekemistä Artekin jakkaroille. Meillä on niitä mustina ja tuntuu että istuinosat ovat aina sormenjälkien peitossa, joten hattu olisi kivaa vaihtelua.



Maailman parhaat mokkapalat, todellakin





Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Toiset kutsuu niitä mokkapaloiksi, minä itse suklaapiirakaksi, jotkut mokka- tai suklaaruuduiksi. Oman äitini piirakka oli aina vaaleapohjainen ja päällinen tummasta kaakaosta sekä tomusokerista loihdittu. Eräs ystäväni tekee mitä parhaimpia minttusuklaamokkapaloja. Niiden päällinen ja pohja on sellainen sopivan minttuinen, joka jää pitkäksi aikaa mieleen.



Tämä nyt jakamani ohje liikkuu netin syövereissä monella eri variaatiolla. Laiskana paperireseptien käyttäjänä googletan aina jääkaapin sisällön mukaan sopivimman ohjeen itselleni. Peruspohja kaikissa näissä ohjeissa on lähes sama, mutta variaatioita löytyy piimän, maidon tai maustetun jogurtin käyttämisessä piirakan pohjassa. Eli kaikkia eri variaatioita yhdistää jonkin maitotuotteen käyttäminen pohjassa. Yhteistä näille ohjeille on muuten vielä se, että saat niistä hienon listauksen käyttämällä hakusanana: Maailman parhaat mokkapalat.



Tässäpä oma variaationi tämän päivän syntymäpäiville leipomistani Maailman parhaista mokkapaloista.

Pohja
200 g rasvaa
- sulata rasva ja anna jäähtyä


4.5 dl sokeria
4 munaa
- sekoita yhteen

5 dl vehnäjauhoja
2.5 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 - 2 dl jotakin maitotuotetta (jogurtti, piimä, maito kermaviili)
- sekoita kuivat aineet keskenään, lisää ne sokerimunavaahtoon vuorotellen maitotuotteen kanssa
- lisää lopuksi sekaan rasvanmnmm


-  Paista pohjaa uunin keskiosassa 200-asteessa noin 15 minuuttia. Tämän pohjan salaisuus on se, että pohja on tarpeeksi kostea. Kannattaa siis ottaa pohja pois uunista paremminkin liian aikaisin kuin liian myöhään, jolloin tuloksena on liian kuiva pohja.
 
Päällinen
Runsas puoli pakettia tomusokeria
puoli desiä vettä + tilkka kahvia
2 rkl tummaa kaakaota
pieni nokare rasvaa

- Sekoita aineet keskenään ja levitä pohjan päälle





Ja siitä leipomaan! Meillä tätä tarjotaan tänään 10-vuotisjuhlissa. Tämä tuntuu aiheuttavan kiljuntaa aina minien keskuudessa, kun piirakkaa kannetaan pöytään.

Tänään meidän suklaapiirakan päälle ripoteltiin muuten appelsiinin makuisen Daim-suklaan paloja. Toimii, mutta kokonaisuudesta tuli sellainen sikamakeaan makuun sopiva.

Onnea vielä kerran meidän Wiltsulle 10.v.

Seuraatko minua jo Instagramissa? 
Täältä voit käydä kurkkaamassa kuinka suklaapiirakka katosi parempiin suihin.








































































































































































































































































++++++++++++++++++++++++++


Päällinen

200 g voita/margariinia
4 munaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 dl maitoa



 ohja
5dl sokeria
5dl jauhoja
2tl vaniljasokeria
1 1/2 tl soodaa

1tl suolaa
2 1/2dl vettä
200g margariinia
3-4rkl kaakaojauhetta

1dl piimää( tai maustamatonta jogurttia, maitoa tai vahvaa kahvia)
2 kananmunaa




keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Minilomalle silmälle sopivaan miljööseen


Viime talvena vietettiin miehen kanssa joulumarkkinaviikonloppua Tallinnassa. Markkinat sinänsä olivat pettymys, mutta majoitus oli sitäkin ensiluokkaisempi. Ajattelin teille tästä vinkata, sillä kaltaiselleni sisustuksista energiaa saaville majoitus on mitä parhain.


Kyse on St. Petersbourg hotellista pienen mäennousun päässä Tallinan vanhan kaupungin toriaukeamalta. vanhaa charmia, sellaista Hercule Poirot-henkistä tyylikkyyttä huokuva hotelli oli suorastaan ylellinen petivaatteita myöden. Jo heti tuulesta ja tuiverruksesta sisään astuttuamme meitä palveltiin kuin arvovieraita. Suomalaisen on vaikea ottaa yletöntä kohteliaisuutta osakseen, mutta tuolla hotellissa sitä osasi vain nauttia hyvästä palvelusta.

Ainoa miinus hotellin kattosaunalle, jonka miljöö oli suomalaiselle mökkielämään tottuneelle liian kotoinen sisustukseltaan. Olisin sinnekin kaivannut jotakin tyylikkyyttä ja ennen kaikkea kosteita löylyjä. Näköalat kattojen päälle olivat kuitenkin ihastuttavat. Mukavaa oli kuitenkin se, että saavuttuamme hotelliin meiltä tiedusteltiin halukkuutta privaattilöylyihin, ilmaiseksi.




Huoneissa oli myös samaa tyylikkyyttä kuin hotellin yleisissä tiloissa. Taljamainen torkkupeitto ja muut huoneen tekstiilivalinnat sopivat talon vanhaan tunnelmaan. Huone oli tilava ja erityismainintana ikkunan leveät erkkerit, joissa istuen oli mukava siemailla kuohuvaa ja katsella hiljaisen kadun muutamia ohikulkijoita.



Huoneessamme oli myös tilava oleskelualue. Tästä oli erityisesti iloa, sillä samaan aikaan kaupungissa olleet ystävämme kävivät  piipahtamassa skumppalasillisella illallisen jälkimainingeissa.



Hotellin kerrosauloissa oli isoja kuvatulosteita lasille. Aulatiloissa oli yllätyksellisiä valaisimia, veistoksia ja esineitä unohtamatta biljardipöytää ja erilaisia puisia pelejä. Kuvaavaa näille kaikille sisustukseen sopiville elementeille oli se, että ne näyttivät laadukkailta. Missään ei ollut silmään pökkäävää tyyliltään täysin erilaista esinettä.




Koko hotellin sisustuksessa oli sitä jotakin. Pientä, ja paikoin suurtakin, luksusta, laadukkuutta, meille kiireistä arkea eläville aviopareille. Heräsimme St. Petersbourgissa Suomen itsenäisyyspäivänä sateen hakatessa ikkunaa. Oli aika mahtava tunne kun huomasimme kattojen päällä tuulessa liehuvat siniristiliput. Luultavammin siellä kattojen takana oli Suomen suurlähetystö lipputankoineen.

Mainittakoon vielä, että  hotellin alakerran aamupala oli todella laadukas ja palvelu koko hotellissa ensiluokkaista. Tämän reissun jälkeen oli hyvä palata arkeen taas kiinni. Haaveissa on aikuisten reissulle ensi kerrallakin varata sama hotelli. Lasten kanssa, varsinkin pienten kärryissä istuvien kanssa, suosittelen valitsemaan hissillisen hotellin.

Joulu on taas, joko nyt?



Käsi ylös, jos rakastat joulua! Täällä pystyssä on sormet ja varpaat. Jouluhullu ilmoittautuu. Kun minua pyydettiin mukaan Kotiblogien joulunumeroon, en hetkeäkään empinyt. Siitä hetkestä alkoi havinaisen varhain meidän perheen joulu.

Muutaman päivän pohdin, mitä haluaisin jouluaiheisessa jutussani kertoa. Lehdestä tuli toiveita, että voisin jakaa jotakin ruokaan liittyvää ideaa. Siitäpä alkoi todellinen ajatustyö ja se tiedostaminen, että pien säädön alla kaikki (siis aivan kaikki) leipomukseni epäonnistuvat ulkonäöllisesti eli lehteen pitää koota joitakin sellaisia juttuja, joiden teossa en voi ulkonäöllisesit epäonnistua. Lehteen päätyikin sitten perinteisiä makuja uudella twistillä. Nuo ohjeetkin tulen sitten julkaisemaan kunhan lehti ensin ilmestyy...Alla kuvin esimakua tämän joulun makusinfoniasta. Kuvassa pöytäliinana muuten upea House Of Rymin torkkupeitto, joka taipuu materiaalinsa ansiosta myös pöytäliinaksi.



Suunnittelun jälkeen oli aika kuvata. Kun tuli varsinaisten kuvausten aika, kuvauspaikassa (siis meidän kotona) oli kaksi päivää sellainen sekasorto päällä, että teki mieli itkeä. Kuviin kuitenkin sain, joululaulujen soidessa taustalla, vangittua vähän erilaista joulutunnelmaa. Tunnelmallista, mutta pienin satsauksin toteutettavissa olevaa. Mies huokaili tosin taustalla, että nytkö tässä pitää jo virittäytyä jouluun, hän ei kuulema taida tätä kestää...

Vaikka työssäni tilailen kuvia ja olen niitä välillä kuvaajan kanssa ottamassakin, oli tällainen studiomainen työskentely itselleni uutta. Tosin sain omissa kuvissani työskennellä niin kuvaajan kuin tarpeistonhoitajanakin eli kun kuvauspäivä oli osaltani ohitse, olin aivan rättipoikkiväsynyt, mutta tyytyväinen. Päivä oli melkoinen: lapset ja koira hyörivät mukana haaveillen leipomuksistani ja pomppien välillä kuvaustilan tuoleilla sekä pöydillä. Välillä piti myös toisella kädellä hämmentää lounasta ja heittää yksi voimistelija treeneihin.

Mutta: Sain kuin sainkin kahdeksan tunnin aikana otettua ison kasan kuvia, jotka tunnelmaltaan poikkeavat toisistaan. Opin taas paljon uutta omasta kuvaustyylistäni, miljöökuvauksesta sekä valon haasteellisuudesta. Kuvauspäivänä sitä luonnonvaloa meinasi olla välillä hieman liikaakin tarjolla.


Tuo Kotiblogien joulunumero muuten ilmestyy ensi viikolla. Julkaisen sen jälkeen vasta kunnolla jouluaiheisia kuvia, tässä postauksessa vasta pientä esimakua tulevasta. Ja tuleva on kyllä sitten oikeasti paljon muutakin kuin nämä kuvat.


tiistai 11. lokakuuta 2016

Katso omalla vastuulla...

Se on pala 90-lukulaista nostalgiaa tässä postauksessa. Luvassa on sekoitus halloweenia ja 90-lukulaista esineistöä.

Siitä se idea sitten lähti, kun näin kuopiolaisen askartelukaupan ikkunassa nimen Martha Stewart. Kaikki sen naisen nimellä varustetut ideat/tuotteet pitää ottaa vakavasti, sillä ne ovat lähes aina kokeilemisen arvoisia. Mars siis kauppaan katsomaan mitä tuo Marthan nimellä varustettu purkki pitää sisällään: Pimeässä hohtavaa neonoranssia maalia. Uteliasuus voitti ja kotimatkalle askartelutuliaiseksi lähti purkki tuota ihmeainetta.


Testiesineeksi pääsi ruma (pahoitteluni tämä julmuus) ja 90-luvulle juurensa vievä koriste-esine. Jopa meidän perheen koirarakkaat tytöt ovat hylänneet tuon bulldogia esittävän esineen. Maalia siis koiran pintaan ja homma olisi hetkessä ohitse...



Koira tuntui vaativan pintaansa ainakin kolme kerrosta maalia. Maali levittyi pintaan mukavasti pensselillä. Päätin jättää koiran "kasvot" maalaamatta ja antaa koululaisen koristella pään luun kera Foam clayllä eli sillä muovailuvahamaisella aineella, jolla päällystetään muun muassa avaimenperiä, pieniä pahvimökkejä ja muita.




Nyt koira on ollut pari päivää valmis,ja me odotamme ihmettä. Nimittäin sen voimakasta kiilumista pimeässä. Myyjä mainitsi muistaakseni jotakin siitä, että maalattu esine pitää laittaa auringonvaloon imemään valoa itseensä. Koira muuttaakin huomiseksi ikkunalaudalle. Nyt se vasta ihan pikkuriikkisen loistaa pimeässä.

No mikä on lopputulema, suosittelenko maalia? Kyllä. Varsinkin jos perheessä on paljon rumia esineitä, rasioita ja muita, joita voi maalilla somistaa halloween kuntoon. Lapset tykkää varmasti hommasta, varsinkin jos esineisiin saa vaikka nimenomaan sillä Foam clayllä taiteilla tehosteosia.

Tuota Marthan ainetta oli muuten saatavilla myös neonkeltaisena :D Se se vasta onkin retroa se.