perjantai 20. helmikuuta 2015

Oma koppa.Neliö.


Ihanaa kun kevään uutuuskirjoja alkaa tupsahdella kauppoihin. Yksi kevään kirjailmiö on Virpi Marjaana Siiran kirja, Oma koppa. Neliö. Kirja on jatkoa saman osaajan Oma koppa. Ympyrä -kirjalle.

Ensikosketukseni Oma koppa-kirjaan oli viime keväänä. Ihmettelin virkkauksen aloittelijana, mikä ihme kirja tuollainen on. Molempia kirjoja nimittäin luetaan vaakasuunnassa ja niiden värimaailma on hyvin mustanpuhuva. Sillä kertaa kirja jäi kauppaan, mutta muutaman viikon sulattelun jälkeen olin kirjan onnellinen omistaja. 


Nyt julkaistu Oma koppa-kirja on kuin kunnianosoitus vanhalle kunnon isoäidin neliölle. Itse en ole aiemmin ollut niistä kiinnostunut, mutta kirjaa selailtuani huomasin pohtivani, josko minäkin ryhtyisin niitä virkkaamaan. Kirja esittelee uusia innovatiivisia tapoja hyödyntää neliöitä. Todellakin, ne taipuvat muuhunkin kuin torkkupeittoihin.



Isoäidin neliön nuorennusleikkaus on musta, valkoinen tai mustavalkoinen neliö. Erityisen kivasti se sopii yläkuvassa olevaan laukkuun, joka on todella katu-uskottava ja sopii käteen kuin käteen. Koska pidän graafisista muodoista, silmääni sopii myös mustavalkoinen tunikamekko.

Kirjan ohjeet inspiroivat tekemään kokeiluja ja hulluttelemaan. Hulluttelua voi olla vaikkapa se, että virkkaa paksulla koukulla ohutta lankaa. Mikään ei ole kiellettyä, vaan kokeilemalla voi löytää juuri itselleen sopivan pinnan.

Ideoita ja vinkkejä saa kirjasta niin kodin sisutamiseen, asusteisiin kuin myös oman vaatekaapin uudistamiseen. Erityisesti mieleeni kirjasta jäi farkkutakki, jonka pinnalla iloitteli iso kasa värikkäitä isoäidin neliöitä. Samoin myös virkattu sormus oli jotakin sellaista, jota pitää itsekin kokeilla.

 
Vaikka tähän postaukseen valitsemani kuvat ovat hyvin mustavalkoisia ja neutraaleja väreiltään, kirja ei suinkaan ollut sitä. Upeaa väri-iloittelua on muun muassa alla olevassa kuvassa.


Pidän kirjasta erityisesti, koska se osoittaa vanhan menetelmän, virkkauksen, olevan sopiva minkä tahansa toteuttamiseen. Kirjaa ei ehkä kannata hankkia, jos on liian tiukkapipoinen virkkaaja, mutta meille iloittelijoille ja uuden kokeilijoille teos on mitä sopivin.

Jos jotakin moitetta haluaa sanoa, moitin hieman kuvien laatua. Paikoitellen kuvat olivat synkkiä ja epätarkkoja, mutta vain paikoin. Myös valkoinen teksti mustalla pohjalla on silmälle haastava. Moitin myös kirjan tuoksua: Juuri painosta tulleena se tuoksuu, suorastaan haisee, hyvin voimakkaasti painokemikaaleille. Kenties kuitenkin aika tekee  tehtävänsä ja kirja tuoksuu  kohta meidän kodille.


Pukeudu kukkamekkoon -päivä


Vielä ehdit mukaan! Nimittäin Pukeudu kukkamekkoon -päivään. Päivää vietetään ainakin kovalla tohinalla Seinäjoella ja kenties Facebookin innoittamana muuallakin.

Idean takana on ihana neljän lapsen äiti Laura, joka vuosi sitten päätti tempaista. Tempaisuun hän kutsui mukaan muita ideasta innostuneita. Lopputuloksena olikin iso joukko iloisia naisihmisiä, jotka jakoivat itsestään kuvia kukkamekoissa, toiset treffasivat kukkamekkokahvien merkeissä kahvilassa jne.

Ilokseni huomasin, että jopa paikallinen kuntokeskuksemme on lähtenyt teemapäivään mukaan tänä vuonna. Lieneekö siellä kukkahattutätijumppaa luvassa. Mars siis Facebookkiin etsimään Pukeudu kukkamekkoon-päivää ja katselemaan kivoja kuvia kukkamekkoisista naisista. Tai hetkinen, taisipa yhdessä luvassa olla mieshenkilökin kukkapaidassaan.

Ai miksikö tällainen päivä? Se tuo mekkoineen iloa niin harmaaseen helmikuiseen päivään. Kukkamekot ovat kuin lupaus kesästä.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Kookoksen ystävälle


Kanivinossa-perheen pienimmäinen on kovassa kuumeessa. Isosiskon kanssa päätimme laittaa sairastuvalla jauhopeukalot heilumaan ja leivoimme muun muassa kookossuklaapipareita.


Pipareiden ohje on koululaisen hyllystä löytyneestä kirjasta, Parhaat resptit tytöille. Kirjasta leivoimme myös banaanimuffinsseja.

Mitä pidät muuten kuvissa olevista servetistä? Se on Vallilan kevään malliston helmiä.


Makoisaa loppuviikkoa! Pitäkää itsenne terveinä.

Kirjavinkki tuunaajille

 

Hei! Sain käsiini yhden kevään uutuuskirjan, joka kiinnostaa erityisesti tuunaajaa sekä maalaisromantiikan rakastajaa. Rouhea maalaistyyli-kirja eroaa kanssasisaristaan siinä, että se ei pidä sisällään vain kauniita kuvia, vaan kuvien lisäksi siinä on runsaasti ohjeita tuunausten toteutukseen. Jo ensisilämyksellä sain itse kovan kipinän muutaman ohjeen toteutukseen. Tervetuloa matkalle tutustumaan kirjaan!  

 

Rouhea maalaistyyli-kirja osoittaa, että vain mielikuvitus on rajana sisustuksen toteuttamisessa. Esimerkiksi lampun voi tehdä mistä vain, kuten vaikkapa lintuhäkistä. Kuvassa oleva lamppuidea sytytti tuunaajaan minussa. Värkit lampun toteuttamiseen löytyvät kotoa, joten tuo taitaa olla ensimmäinen toteutukseen menevä juttu tästä kirjasta.



Voitko uskoa yllä olevan kuvan kätkevän sisälleen vanhan 1980-lukulaisen keittiön? Minä en sitä olisi uskonut, jos ei kirjassa olisi ollut todistekuvaa vanhasta keittiöstä. Upea ja onnistunut muodonmuutos keittiöön onnistuu vaikka tapetoimalla kaapinovet.


Rakastan vanhaa lasia sekä kirjoja.Kirjan innoittamana kaivoin jo itsekin esille vanhoja pulloja ja aion laittaa ne kevätaurinkoon ikkunalaudalle kotia kaunistamaan. Vanhat kirjat ovat olleet viime aikoina yksi ihastuksen kohteeni askartelumielessä. Kuvan sirkusteltta olisi mukava toteuttaa myös itse.



Maalia sohvan pintaan. Jos olet kyllästynyt vanhoihin kalusteisiin, voi ne käsitellä uusiksi maalaamalla. En uskonut tätä todeksi ennen kuin näin tämän vinkin. Kaikki on näemmä kuitenkin mahdollista.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, jos etsit innovatiivisia tapoja sisustaa kotia.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Ihanuus käsilaukkuun sujautettavaksi

Ideoita, oivalluksia ja hyviä sutjauksia on kiva kerätä talteen. Käsilaukussa pitäisi aina olla kännykän, huulikiillon ja kukkaron lisäksi myös kynä ja muistilehtiö. Bongasin itselleni mitä sopivimman muistikirjan, arvaappa mistä? No Postista tietenkin.

Tämän muistikirjan vahvuus on kuminauha, joka pitää kirjan kiinni. Sisäsivujen valkoinen pinta on mitä parhain niin kirjoittamiseen kuin luovaan piirtämispuuskaankin. Ja tuo kannen kuva: Mitä herkullisin, upeat värit. Syksyllä reissusta jäi käsiin magneetilla toimivat kirjamerkit. Sellaisen kiinnitin myös muistikirjaani mukaan.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kukkamekot heilumaan!

Laina-myrsky paukutti ulkona koko yön. Yöllä olikin aikaa pohdiskella, miten somistaisin Kanivinossa-taloa kukkamekoin. Illalla ennen nukkumaanmenoa nimittäin opin uuden taidon: Mekkojen taittelun paperista. Kiitos sinulle ihana käsistäsi näppärä nainen, joka jaoit meille kaikille videon mekkojen tekoon. Laitanpa minäkin hyvän kiertämään, video on mukana tässä postauksessa. 


Kukkamekot pääsivät roikkumaan kaksivuotiaan huoneeseen. Aiemmin huoneessa on roikkunut viirejä, mutta kyllä mekot sinne kieltämättä paremmin istuvat. Huoneessa on talon ainoa kuviotapettiseinä eli lisäkukat sopivat sinne mitä parhaiten.


Minikokoisina paperimekot sopivat myös kortteihin. Aionpa sitä ideaa testata.






lauantai 7. helmikuuta 2015

Pitsi hiipii koteihin


Tammikuun alussa postasin puusta ja sen tulemisesta sisustukseen. Pitsi eri muodoissaan on varmasti monen maalaisromanttista tyyliä suosivan juttu ollut jo pitkään, mutta veikkaisin pitsin hiipivän meidän muidenkin koteihin kuin huomaamatta. Ainakin pieninä tehosteina.

Uusimmassa Marie Claire Idee -lehdessä pitsillä revitellään oikein kunnolla . Suosikkini on alla olevan kuvan syötävät pitsi-ihanuudet. Mistä ihmeestä sitä saisi tuollaisen pitsikuviota paistavan pannun/vohveliraudan haltuunsa? 


Lehden pitsikuvia katseltuani marssin työpajaani kaivaen esiin kaikkea pitsi-ihanuutta. Viime keväänä hankin muun muassa pitsikuvioista pakkausteippiä. Sillä koristelin muutamat lasipurkit nami- ja kynttiläpurkeiksi. Myös pitsiä pyöräytin lasipurkkien kaulaa koristamaan. Nopeaa ja mukavan näköistä somistamista ja kierrättämistä parhaimmillaan.



Pitsillä on kuvioitu myös kuvassa näkyvät valkoiset tuikkukupit. Materiaalina on itsekovettuva massa. Olen kaulinut massasta levyn. Sen jälkeen levylle on levitetty pitsi painaen sitä varovasti massaa vasten. Tämän jälkeen massasta on leikattu pala, joka on käden ympärillä pyöreytetty niin isoksi rullaksi, että sen sisään mahtuu tuikkukynttilä. Tuota kynttiläjuttua ei tosin voi oikein kupiksi kutsua, sillä siinä ei ole pohjaa. Vasemman puoleiseen kynttilään olen tehnyt alustan massasta vanhaa kantta apuna käyttäen. 

 
(Lehtiaukeamat Marie Claire Idee 1/2015)


tiistai 3. helmikuuta 2015

Piparileima


Päätinpä leipoa. Tämä leivontasessio oli helppo, sillä kyse on pakastetaikinan tuhoamisesta.

Syksyiseltä Pariisin matkalta ostin Hema:sta piparileimat. Halvat olivat kuin mitkä. Suomestakin näitä toki saa. Ainakin jouluna leimoja oli myynnissä Stockalla.

Voitko kuvitella, etteivät nämä piparit maistuneet lainkaan joululle. Lieneekö syynä niiden muoto, joka ei lainkaan viittaa jouluun.

Varmasti ihan tavallisillakin paperileimoilla voisi leimata taikinaa. Olen niiden kanssa leimannut ainakin erilaisia askartelumassoja. Askarteluleimojen käytössä on vain se haaste, kuinka saada ne tarpeeksi puhtaaksi elintarvikekäyttöön. Mutta jos jaksat leimat kunnolla pestä, kokeileppa leimailla niillä piparitaikinaa.



maanantai 2. helmikuuta 2015

Magneetit ystävälle

Ystävänpäivästä voi olla montaa mieltä. Itse tykkään. Ystävää on kiva muistaa vaikkapa aina niin tarpeellisilla magneeteilla. Hus pois siis rumat magneetit, täältä tulee ohjeet jääkaappien tyyliniekkoihin.



Askartelukaupoissa myydään valmiita muotoon leikattuja pahvinpalasia. Kuvissa näkyvät elegantit nappimagneetit on tehty juuri sellaisita. Olen siis ostanut pussillisen pahvisia ja pahvinvärisiä nappeja. Pahvinapit ruiskutin valkoisella automaalilla. Pahvi ei kipristele, eikä käpristele maalikäsittelyn jälkeen, vaikka sitä vähän pelkäsin. Kun maali on kuivanut, olen kuumaliimalla kiinnittänyt nappien taakse magneetit. Nopeaa ja näyttävää, vai mitä?

Jos omistat stanssauslaitteen, voit leikata stansseilla kuviot. Erityisesti paksujen materiaalien leikkaamiseen tarkoitetut stanssit ovat tässä askartelussa ne parhaimmat. Saathan niillä leikattua muotoon paksua pahvia ja vaikka nahkaa. Ohuella stanssilla leikattuja kuvioita voi toki leikata useampia ja liimata ne sitten toisiinsa. Siten saat tarpeeksi vankkuutta magneettiin.


Ruotsalaisen huonekalujätin jääpalamuotti on myös mitä upein apuväline magneettien teossa. Pehmennä Fimo-massaa käsissä ja painele sitä sen jälkeen haluamasi paksuus jääpalamuottiin. Valmiit magneetit ovat mitä herkullisimmat.



Ystävänpäivä on vajaan kahden viikon päästä. Vielä ehtii tehdä ystävälle vaikka mitä!


Tunnetko jo nämä?



Olin taas kyläluutana. Riike:llä oli pop up -kauppa kotonaan viime viikolla. Siellä sain livenä nähdä koko Riike:n malliston ja ihastella mustavalkeaa tunnelmaa. Kuvat puhuvat puolestaan. Pidän Riike:n tyylistä, sillä jäljessä on niin paljon samaa kuin rakastamassani kankaanpainossa. Tykkään itse kuvioida kankaita niin sanotusti vapain käsin eli kankaissani näkyy aika usein uniikkia jälkeä.

Kuinka nuo kuviot Riike on saanut aikaan? Arvaatko? Katsoppa kuvat, vastaus on lopussa.




Kuviot on painettu perunalla. Vau!*





Energistä viikkoa!


Sana maanantaiksi: Muista itseäsi kimpulla kukkasia. Viime viikolla nappasin kaupasta mukaani kahdesti kimpun ja kas kummaa, niiden ansiosta kotona näyttää taas niin freesiltä ja keväiseltä. Isot suurikaulaiset lasipurkit ovat mitä parhaimpia kukkamaljakoita. Ne ovat tarpeeksi korkeita, jotta kukkien varsi tulee tuetuksi. 

Energistä viikkoa! Liikutaan, nautitaan, nukutaan tarpeen mukaan!


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Mikro + villalanka + ripaus väriä

= mitä upeimpia energiavärejä pari kerällistä...


Näppi-käsityökoulussa on viime kerrat värjätty lankaa. Aiemmat kokemukseni värjäyksestä olivat hyvin pitkäpiimäiset. Mikrovärjäys veikin minut helppoudellaan mukanaan. Maalasimme lankaan värejä, jotka jo kerässä näyttävät mitä mehukkaimmilta, saati sitten valmiissa tuotteessa. Tykkään.  

Tässäpä on muuten linkki mikrovärjäykseen kotioloissa. Kuvan lankoja ei ole värjätty elintarvikeväreillä, mutta kotimikrossa ne ovat varmasti turvallisin vaihtoehto. Värjätä voi puhdasta villalankaa tai lankaa, jossa on pieni määrä tekokuitua mukana. Siitä siis vain uudistamaan lankavaraston epämieluisia lankoja uuteen uskoon.


Varoituksen sananen lienee kyllä paikallaan, sillä a. tähän hommaan koukuttuu, b. mikrossa langat kuumenevat tosikovasti. Varovaisuutta!





Amerikkalaisia pastilleja

Osaisinpa tarttua vaikkapa virkkuukoukkuun kiireen keskellä. Käsillä tekemisellä on tutkitusti vaikutusta hyvinvointiin ja elämänlaadun kohentumiseen. Tammikuu oli minulle melko vauhdikas. Onneksi on jo helmikuun ensimmäinen, nyt on aika taas hidastaa tahtia.

Eilen kun vedeltiin vauhtikuukauden viimeisiä tunteja, tartuin supersuosikkiini: Molla Millsin Virkkuriin. Virkkuri ei petä minua koskaan. Nyt kun taas selasin kirjan sivuja, tajusin tarvitsevani pastillityynyjä. Värimaailmaa hetken pohdin, mutta luonnonvalkeaan melko tylsästi päädyin.


Toimisiko tyynyn alapuolella kangas? Kuvien tyynyssä on virkattu sekä ylä- että alakappaleet. Haaveilen kuitenkin kivasta kankaasta tyynyn alaosaan. Kenties jotakin Marimekon kangasta, jos vain raskin leikata niitä paloiksi.  Kuvan tyynyt ovat kyllä aivan kuin amerikkalaisia pastilleja...

 

Mollalta on muuten tulossa oma virkkauskirjansa miehille, jos olen oikein ymmärtänyt.  Onpa kiva sitten lukea, mitä se miehinen virkkaus oikein on. Erilaisia värejä, virkattuja kaljakoreja, treenikasseja....Vai pastillityynyjä leffalöhöilyyn?