Ihanaa kun kevään uutuuskirjoja alkaa tupsahdella kauppoihin. Yksi kevään kirjailmiö on Virpi Marjaana Siiran kirja, Oma koppa. Neliö. Kirja on jatkoa saman osaajan Oma koppa. Ympyrä -kirjalle.
Ensikosketukseni Oma koppa-kirjaan oli viime keväänä. Ihmettelin virkkauksen aloittelijana, mikä ihme kirja tuollainen on. Molempia kirjoja nimittäin luetaan vaakasuunnassa ja niiden värimaailma on hyvin mustanpuhuva. Sillä kertaa kirja jäi kauppaan, mutta muutaman viikon sulattelun jälkeen olin kirjan onnellinen omistaja.
Nyt julkaistu Oma koppa-kirja on kuin kunnianosoitus vanhalle kunnon isoäidin neliölle. Itse en ole aiemmin ollut niistä kiinnostunut, mutta kirjaa selailtuani huomasin pohtivani, josko minäkin ryhtyisin niitä virkkaamaan. Kirja esittelee uusia innovatiivisia tapoja hyödyntää neliöitä. Todellakin, ne taipuvat muuhunkin kuin torkkupeittoihin.
Isoäidin neliön nuorennusleikkaus on musta, valkoinen tai mustavalkoinen neliö. Erityisen kivasti se sopii yläkuvassa olevaan laukkuun, joka on todella katu-uskottava ja sopii käteen kuin käteen. Koska pidän graafisista muodoista, silmääni sopii myös mustavalkoinen tunikamekko.
Ideoita ja vinkkejä saa kirjasta niin kodin sisutamiseen, asusteisiin kuin myös oman vaatekaapin uudistamiseen. Erityisesti mieleeni kirjasta jäi farkkutakki, jonka pinnalla iloitteli iso kasa värikkäitä isoäidin neliöitä. Samoin myös virkattu sormus oli jotakin sellaista, jota pitää itsekin kokeilla.
Vaikka tähän postaukseen valitsemani kuvat ovat hyvin mustavalkoisia ja neutraaleja väreiltään, kirja ei suinkaan ollut sitä. Upeaa väri-iloittelua on muun muassa alla olevassa kuvassa.
Pidän kirjasta erityisesti, koska se osoittaa vanhan menetelmän, virkkauksen, olevan sopiva minkä tahansa toteuttamiseen. Kirjaa ei ehkä kannata hankkia, jos on liian tiukkapipoinen virkkaaja, mutta meille iloittelijoille ja uuden kokeilijoille teos on mitä sopivin.
Jos jotakin moitetta haluaa sanoa, moitin hieman kuvien laatua. Paikoitellen kuvat olivat synkkiä ja epätarkkoja, mutta vain paikoin. Myös valkoinen teksti mustalla pohjalla on silmälle haastava. Moitin myös kirjan tuoksua: Juuri painosta tulleena se tuoksuu, suorastaan haisee, hyvin voimakkaasti painokemikaaleille. Kenties kuitenkin aika tekee tehtävänsä ja kirja tuoksuu kohta meidän kodille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti