Miksi tällaista pohdintaa? Paperilla-bloggaajana sain haasteen nimellä: Minä ihana nainen. Olin hetken aivan, että mitä hä?!? Minäkö ihana, minäkö nainen? Naiseus unohtuu toisinaan, kun arki on yhtä suorittamista ja korvissa kaikuu hokema äiti. Kiitos Paperilla-tiimillä hienosta haasteesta. Tykkäsin tästä.
Olen ihaillen katsellut edesmenneen äitini vanhoja ulkolaisia kaavakirjoja. Niissä naiset ovat upean elegantteja. Olenkin tykästynyt vintagehenkisiin naiskuviin. Onnekseni paikallisesta paperikaupasta löysin upean paperisikermän vintagenaisia.
Kun kerroin tytöilleni ensi sunnuntaina olevasta naistenpäivästä, he olivat aivan innoissaan. Saammeko mekin jo viettää naistenpäivää? Ja todellakin, saatte viettää. Mutta miten sitä lasten kanssa viettäisin?
Askartelukirjoja selaillessani törmäsin kuin toiveesta akrobatianaisiin (Kirjasta Kivi, paperi ja sakset). Näissä naisissa on jotakin samaa kuin ihailemissani vintagenaisissa. Naiset ovat itsevarmoja ja taidokkaita. Tulevana sunnuntaina lasten kanssa aiommekin tehdä tyttöjen huoneisiin roikkumaan akrobatianaiset. Tytöt odottavat jo innolla.
Hyvää tulevaa naistenpäivää kaikille upeille naisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti