Jouluisia ja helppoja makuja

Hei, meidän vanhin lapsi on teini-iässä ja ottaa jo ihanasti vastuuta muun muassa tarjoilujen leipomisesta. Tytön bravuuri ovat wilhelmiinat, jotka maistuvat vauvasta vaariin. Mikä parasta, niiden raaka-aineet löytyvät useimmiten kaapista valmiina. Wilhelmiina-ohjeissa on usein mukana siirappia, joka antaa taikinaan mukavan mausteisen maun. Hätätapauksessa sen voi jättää poiskin, mutta silti lopputulos on maistuva. Wilhelmiinoja leivottiinkin meillä eilen viikonlopun vieraille tarjottavaksi.

Perinteinen suomalainen pulla on taas oma leivontasuosikkini. Pullat onnistuvat aina, kunhan käytät leivonnassa aitoja raaka-aineita ja muistat vaivata taikinaa, etkä paista pullia liian kuiviksi uunissa. Vaivauksen ei tarvitse olla raivokasta ja pitkäkestoista, vaikka toiset muuta väittäisivät. Itse vaivaan hetken, ja lopputulos on aina hyvä.

Joulupulla syödään meillä tällä kertaa kuusen muodossa. Pullien väliin laitoin kanelin ja sokerin sijaan tällä kertaa vaniliinisokeria. Tuli kotiinkin aivan ihana tuoksu näistä leipomuksista.

Wilhelmiinat Kanivinossa tyyliin syntyvät tällä ohjeella.

Kookoksen ystävälle

Kanivinossa-perheen pienimmäinen on kovassa kuumeessa. Isosiskon kanssa päätimme laittaa sairastuvalla jauhopeukalot heilumaan ja leivoimme muun muassa kookossuklaapipareita.

Pipareiden ohje on koululaisen hyllystä löytyneestä kirjasta, Parhaat resptit tytöille. Kirjasta leivoimme myös banaanimuffinsseja.

Mitä pidät muuten kuvissa olevista servetistä? Se on Vallilan kevään malliston helmiä.

Makoisaa loppuviikkoa! Pitäkää itsenne terveinä.

11. Lusikkaleipätehdas

Piparitehtaalta päivää. Täällä on ahkeroitu. Sulatettu rasvaa, sekoiteltu, jäähdytelty, lisätty kuivat aineet ja maisteltu taikinaa. Täydellistä taikinaa. Leivontaankin saakka sitä riitti. Kuvassa on leivonnan lopputulos, mutta ei kuitenkaan vielä valmiina. Lusikkaleivät saavat viimeisen silauksensa eli hillon väliin ja sokerihunnun päällensä vasta hetki ennen tarjoilua.

Etsiskelin netistä lusikkaleipien historiatietoja. Samalla törmäsin Hans Välimäen tokaisuun, että lusikkaleivät olisivat väistymässä juhlapöydistä takavasemmalle. Sori Hans. Ei ainakaan meillä. Lusikkaleipä sopii moderniinkin makuun ja kahvipöytään. Näitä pipareita voi surutta tuunata.

Perinteisesti omassa lapsuudenkodissani lusikkaleipien väliin laitettiin omenahilloa ja päälle hienoa sokeria. Itse olen ihastunut näihin helppoihin juhlaherkkuihin appelsiinimarmeladin tai lakkahillon kera. Mutta mikä estää tekemästä näihin Nutella-suklaatahnasta tai tuorejuustosta täytteen. Vain taivas on rajana tuunauksessa. 

Tässäpä linkki lusikkaleipäohjeeseen.

 Ja se lusikkaleipien historiaosuus. Etsintä jatkuu. 

Kansi kiinni. Pitääköhän se piparihiiret loitolla?