Amerikkalaisia pastilleja

Osaisinpa tarttua vaikkapa virkkuukoukkuun kiireen keskellä. Käsillä tekemisellä on tutkitusti vaikutusta hyvinvointiin ja elämänlaadun kohentumiseen. Tammikuu oli minulle melko vauhdikas. Onneksi on jo helmikuun ensimmäinen, nyt on aika taas hidastaa tahtia.

Eilen kun vedeltiin vauhtikuukauden viimeisiä tunteja, tartuin supersuosikkiini: Molla Millsin Virkkuriin. Virkkuri ei petä minua koskaan. Nyt kun taas selasin kirjan sivuja, tajusin tarvitsevani pastillityynyjä. Värimaailmaa hetken pohdin, mutta luonnonvalkeaan melko tylsästi päädyin.

 

Toimisiko tyynyn alapuolella kangas? Kuvien tyynyssä on virkattu sekä ylä- että alakappaleet. Haaveilen kuitenkin kivasta kankaasta tyynyn alaosaan. Kenties jotakin Marimekon kangasta, jos vain raskin leikata niitä paloiksi.  Kuvan tyynyt ovat kyllä aivan kuin amerikkalaisia pastilleja...

 

Mollalta on muuten tulossa oma virkkauskirjansa miehille, jos olen oikein ymmärtänyt.  Onpa kiva sitten lukea, mitä se miehinen virkkaus oikein on. Erilaisia värejä, virkattuja kaljakoreja, treenikasseja....Vai pastillityynyjä leffalöhöilyyn?

Se alkaa L:llä

Se voi toki alkaa myös S:llä tai H:lla. Se on LOMA!

Kanivinon talossa on nyt kaikki lomalla! Lapset hihkuivat kun kuulivat äidinkin aloittavan loman. Loma on odotuksia täynnä, jokaisella omanlaisiaan. Loman alkajaisiksi tein kuten jalkahoitajani kehoitti, hankin sellaiset kengät, joissa on muutakin kuin latuska pohja. Uusissa kengissäni on ainakin väriä. Ovat muuten hyvät jalassa. Paremmat kuin yhdetkään ballerinani. 

Lomalla aion olla rento. Onnistuuko sulta? Aion lukea, aion imeä lehdistä kaikkia kivoja ideoita ja aion viettää Molla Millsin Virkkurin kanssa laatuaikaa. Laatuajasta saavat nauttia myös lapset. Nuorin ihanuus, joka määrää menoamme ikänsä puolesta vielä kovin. Pääprinsessa, joka sai tänään uuden juhlamekon, jolle prinsessa lateli jo kaikista suurimmat rakkaudenosoituksensa (Kyllä, hän pitää vaatteista! Hän on myös perheessämme se ainoa, joka huomaa äidin uuden huulipunan, ja joka haaveilee korkokengistä.) Tuleva tokaluokkalainen, joka nauttii lomasta, haluaa säällä kuin säällä uimaan ja haastaa meitä keksimään kaikkea kivaa yhdessätekemistä. Ja koti-insinööri. Hmm. Hän on seonnut jalkapallosta.

Jotakin kivaa käsillä tekemistä piti tähänkin postaukseen saada. Se on tulevan kakkosluokkalaisen tekemä mansikkapatalappu, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Ihastuttava väriläiskä keittiössä!

Lomaa odotellessa olen odotellut pionien aukeamista. Nostin niitä nipun keittiön pöydällekin aukeamaan, mutta hidas on avautumistahti. Ehkä jo huomenna on kukka kauneimmillaan. Ja Suomen suvi, se on jotakin omalaatuista myös huomenna.

Nautitaan kesästä!

p.s. Onko tuo Pieni lankakauppa tuttu kirja? Nappasin sen eurolla kirppikseltä kesälukemiseksi.

Äidille lahjaksi

Toukokuun toinen sunnuntai eli äitienpäivä on pian. Blogiani jo viime jouluna seuranneet muistavat joululahjavinkin, jossa lasten töistä tehtiin joululahjoja kehystämällä. Äitienpäivä mielessäni taas tuosta samasta vinkistä muistutan. Kuvasa yllä on Kanivinon ekaluokkalaisen työ. Upea sellaisenaankin, mutta pääsi ruokailutilamme seinälle vasta kehystettynä. Joulukalenterin postaukseen pääset tästä.

Eilen minulla, Kanivon mammalla, meni teet  väärään kurkkuun. Luin lehdestä että Molla Millsin uusin Virkkuri on ilmestynyt. Lähdin siltä seisomalta kirjakauppaan, joka sulkeutui minuutti ostosteni jälkeen. Jos yhtään tunnet innostusta virkkausta kohtaan, ja haluat virkata moderneja juttuja, tässäpä sinulle hieno äitienpäivälahjatoive. Ja voi tämän anopinkin pakettiin kääräistä.

Eikö ole muuten upean väristä kudetta? Siitä toivottavasti syntyy kivoi korei tänne Kanivinon taloon. Milloin, sen aika näyttää.

Ostatteko te muut itsellenne lahjoja? Minä ostan. Äitinä halusin ostaa itsekin itselleni äitienpäivälahjan tänä vuonna. Ostin nuo ihanat kuvassa näkyvät valot. Näin pimeänä päivänä, jolloin taivaalta tulee milloin räntää, vettä tai lunta, ne valaisevat erityiskauniisti.

Yllätinpä itsenikin eli Mollan matkassa

 Kuin vahingossa Molla Millsin Virkkuri-kirja ilmestyi elämääni. Sinänsä ihme, sillä inhoan kaikkea virkkaukseen ja neulomiseen liittyvää. Mutta jos ei ole liian tiukka periaatteiltaan, inhokista voi tullakin uusi suosikki. Niin kävi minulle. 

Kun Virkkuri muutti meille, sekosin. Ymmärsin että virkkaamalla voi saada todella tyylikästä jälkeä aikaan. Käsissäni oli kirja, joka oli tarkoitettu kaltaiselleni urbaanille naiselle, joka ei osaa virkata, ja joka haluaisi osata virkata modernin ottein. Jos siis vähäänkään kuulut samaan kastiin, kyseinen kirja on juttusi. Siinä näytetään meille tumpeloille kädestä pitäen, kuinka virkataan. Molla Millsin innoittamana virkkasinkin yhdessä illassa tuubihuivin. Ei kirjassa siihen ohjetta ollut, mutta kun aikani harjoittelin perustekniikoita halusin tehdä jotakin nopeaa ja kivaa. Parissa tunnissa se huivi syntyi. Lankana oli allakin vilahtava Crystal, tosin luonnonvalkoisena versiona.

 

 Ja ne langat. Työtilassani on iso kasa lankoja. Aina silloin tällöin nitä ostelen. Ymmärtämättä niistä kuitenkaan mitään. Jostakin syystä sieltä löytyi iso kasa erilaisia kimallehenkisiä lankoja. Päätin pakata ne eilen mukaani, kun lähdin aikuisten kässäkouluun. 

Kässäkoulun muut naiset ovat aivan käsittämättömän taitavia. Nieleskelin kun tajusin heidän tekevän upeita luomuksia myös virkkuukoukulla. Antakaa armoa, täähän on koulu...huusin mielessäni, sillä koen olevani todellakin epämukavuusalueellani. 

Jostakin se sitten vain tuli. Sain sanottua, etten osaa mitään. Kädestä pitäen lähdettiin tekemään ensin ketjusilmukoita, sitten kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Minä osaan! Ainakin hetkellisesti siltä tuntui.

Alla on epämääräisiä kukkia, ensimmäisen jälkeen homma lähti sujumaan kuin leikiten. Mies ja lapset tuumasivat niiden olevan pannulappuja. Mutta kuka sellaisia tänä päivänä tekee? Minä virkkaan näitä vielä lisää, lisää ja lisää. Näistä pitäisi tulla huivi. Ihan itse virkkaamani hartiahuivi. Ihanaa! Omiin silmiini nämä ovat kauniita, kiitos sen, etten uskonut koskaan tähän kykeneväni. 

Matka näiden kanssa jatkuu. Saa nähdä mikä on lopputulos.

p.s. Näyttääkö nää nyt vähän "mummolle"?!? Mutta nää on oikeesti tosikivoi, ihan tosi.