Kuin vahingossa Molla Millsin Virkkuri-kirja ilmestyi elämääni. Sinänsä ihme, sillä inhoan kaikkea virkkaukseen ja neulomiseen liittyvää. Mutta jos ei ole liian tiukka periaatteiltaan, inhokista voi tullakin uusi suosikki. Niin kävi minulle.
Kun Virkkuri muutti meille, sekosin. Ymmärsin että virkkaamalla voi saada todella tyylikästä jälkeä aikaan. Käsissäni oli kirja, joka oli tarkoitettu kaltaiselleni urbaanille naiselle, joka ei osaa virkata, ja joka haluaisi osata virkata modernin ottein. Jos siis vähäänkään kuulut samaan kastiin, kyseinen kirja on juttusi. Siinä näytetään meille tumpeloille kädestä pitäen, kuinka virkataan. Molla Millsin innoittamana virkkasinkin yhdessä illassa tuubihuivin. Ei kirjassa siihen ohjetta ollut, mutta kun aikani harjoittelin perustekniikoita halusin tehdä jotakin nopeaa ja kivaa. Parissa tunnissa se huivi syntyi. Lankana oli allakin vilahtava Crystal, tosin luonnonvalkoisena versiona.
Ja ne langat. Työtilassani on iso kasa lankoja. Aina silloin tällöin nitä ostelen. Ymmärtämättä niistä kuitenkaan mitään. Jostakin syystä sieltä löytyi iso kasa erilaisia kimallehenkisiä lankoja. Päätin pakata ne eilen mukaani, kun lähdin aikuisten kässäkouluun.
Kässäkoulun muut naiset ovat aivan käsittämättömän taitavia. Nieleskelin kun tajusin heidän tekevän upeita luomuksia myös virkkuukoukulla. Antakaa armoa, täähän on koulu...huusin mielessäni, sillä koen olevani todellakin epämukavuusalueellani.
Jostakin se sitten vain tuli. Sain sanottua, etten osaa mitään. Kädestä pitäen lähdettiin tekemään ensin ketjusilmukoita, sitten kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Minä osaan! Ainakin hetkellisesti siltä tuntui.
Alla on epämääräisiä kukkia, ensimmäisen jälkeen homma lähti sujumaan kuin leikiten. Mies ja lapset tuumasivat niiden olevan pannulappuja. Mutta kuka sellaisia tänä päivänä tekee? Minä virkkaan näitä vielä lisää, lisää ja lisää. Näistä pitäisi tulla huivi. Ihan itse virkkaamani hartiahuivi. Ihanaa! Omiin silmiini nämä ovat kauniita, kiitos sen, etten uskonut koskaan tähän kykeneväni.
Matka näiden kanssa jatkuu. Saa nähdä mikä on lopputulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti