Kangaspuiden ääressä unelmoiden

Kangaspuut. Niitä paukutin pienenä mökin vintillä. Ensin oli leikattu auringon paahteessa yhdessä mamman ja äidin kanssa kaikki ihanat, mutta niin kuluneet, vaatteet matonkuteiksi. Ai että pidin siitä touhusta! Sen jälkeen pääsin syöttämään kuteita loimilangan väliin ja paukuttamaan luhalla ne tiiviiksi matoksi.

Lapsuuden muistoissa lienee unelman alku. Kangaspuiden pariin on taas tieni vienyt. Joskus lukion jälkeen vietin intensiivisen opiskeluvuoden niiden parissa, mutta hylkäsin ne leveämmän leivän toivossa. Nyt taas kangaspuut ovat astuneet elämääni, sillä yhdet sellaiset ovat kesästä saakka asustaneet meillä.

Mitä kuvat sitten oikein esittävät? Kangasta? Kyllä, joo. Olen haaveillut laadukkaista muovimatoista milloin keittiöön, milloin vessaan, milloin sisääntuloaulamme porrastasanteisiin. Haaveena matot edelleenkin pysyvät, vaikka yläkuvan koeloimessa mattomateriaaleja jo testailenkin. Kuvassa on palttinasidokseen kudottu muovijuuttia. Jos joku asiasta tietävä kuvaa katsoo, huomaa siinä pienen loimilangasta johtuvan kauneuspilkunkin. Alimmaisessa kuvassa on kudottu vuorotellen villaa sekä puuvilla. Kutomisen jälkeen laitoin kankaan vanuuntumaan pulsaattoriin, jolloin puuvillalla kudotut kohdat menivät upeasti sykkyrälle ja kangas sai upeaa eloa pintaansa. Hepreaa kenties suurelle osalle teistä, mutta mielenkiintoista sellaista.