Teippiä pintaan ja hyvä tulee. Näin tuumasin ja teippailin perintökannulle uuden ilmeen. Kannu kantautui meille viime kesänä, kun kummini muuttivat. Heidän vanhassa talossaan oli viime kesän ajan kirpputori, josta saivat halukkaat noutaa kippoja, kuppeja ja vanhan kapioarkun sisältöä. Meillekin kannun lisäksi muutti monta mielenkiintoista, en koskaan tiennytkään tätä tarvitsevani, tavaraa. Pitääkin niitä tässä kevään mittaan esitellä täälläkin.
Kannussa näkyvät elämän jäljet. Sen pinta on sekä ulko- että sisäpuolelta melko naarmuinen. Muotokieleltään kannu oli kuitenkin niin sopiva lasten mehuhetkiin, että pelastin sen meidän arkeamme ilahduttamaan. Joulun pyhinä surffailin netissä ja ihastuin teippikaupan läpinäkyviin teippeihin. Monissa teipeistä oli kovin jouluinen tunnelma, mutta kannun kyljessä olevassa teipissä seikkailee jokaiseen vuodenaikaan sopiva kristallikruunu.
Teippausseurana minulla oli kuppi höyryävää teeteä sekä tämä ihana kaunokainen. Peltinen karkkikaunokainen on ystäväni tuliaislahja syksyiseltä Rooman matkalta. Purkki on niin kaunis, että se saa jatkaa elämäänsä meidän kanssaan karamellien loputtuakin. Nämä ovat muuten sen verran hyviä namuja, että niitä nautitaan säästellen.
Nyt voit seurata tätä blogia myös facebookissa. Kun klikkaat siellä kanivinossa-tykkääjäksi, saat fb:n seinälle aina tiedon, kun blogiin on saapunut uutta sisältöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti