Tämä kuusi ei varise!

Moi! Joulukuvia koneeltani kaivelen ja vastaan tuli tämä varisematon kuusi. Kuvan olen ehkä, kenties, joskus täällä jakanut. Idea on kuitenkin niin hyvä ja allergiseen perheeseen erityisen sopiva, että jaanpa tämän uusiksi. Parhaat teippaukset saat seinään oman kokemukseni mukaan sellaisella halvalla sähköteipillä. Itselläni teippauspintana on kuvassa kiviseinä, sen vuoksi kuvan teippi on lähtenyt jo kippuralle, eikä loppujen lopuksi tuo kuusi pysynyt seinässä kovinkaan kauaa. Mutta levypintaisessa seinässä teippii pysyy hyvin. Siitä vain testaamaan!

Kivaa joulumieltä kaikille!

Teippaamalla iloa pintaan!

Nyt on hyvä syy blogata! Sain ilokseni vedellä teipillä kuvioita seiniin. Seinäjoella on tällä viikolla Seinäjoki Art&Design Week. Tapahtuman yhteydessä olevan KOTO-pop up:in seinät saivat somistetta mustilla teippikuvioilla. Ideat ja suunnitelmat teippauksista eivät olleet minun, mutta siitä huolimatta koin kovasti onnistumisen iloa teippaillessani tilaan huonekasvia, vaatetta, kenkiä sekä kodin kalusteita. Kovin kotoisa tuli tilasta. Vai mitä tykkäät?





Iso haaste teippauksessa oli valita oikeanlainen teippi. Suunnitelmassa teipiksi oli ehdotettu washiteippiä. Omasta kokemuksesta kotiseiniin laadukkaalla teipillä tekemäni teippaukset kuitenkin aika äkkiä rullaantuivat pois. Otimmekin varman päälle ja koeteippauksien jälkeen teipiksi valikoitui musta sähköteippi, joka muuten on aika edullistakin. Mikä parasta, se tuntui lähtevän seinistä pois ilman että pintoihin olisi jäänyt jälkiä.

Seinäteippaukset inspiroivat kyllä kovasti nyt minua. Teippauksilla voi tilaan ja pintaan kuin pintaan saada nopeasti ja hetkellisesti haluamaansa tunnelmaa. Menee testiin kotonakin. Ja sähköteipillä aion teipata.

 Lue lisää SADW:sta!

Kiukkuisen mamman perjantaikesytys

Mitä jokainen järjissään oleva mamma tarvitsee tasaisesti? No unta. Suklaata, juoruja ja vähän liikettäkin. Kun tuo paletti on epätasapainossa, alkaa ärrimyrryily. Kuten täällä tänään.

Päätin antaa perjantaikänkkikselle potkut ja kaivoin kaapista mehulingon. Sen pölyisyydestä päätellen tämä kaikki minussa asunut sairaus johtuu tasan tarkkaan terveellisen mehun puutteesta. Ja tämä ei ole sitten mikään mainospläjäys. Kuvan juomassa on upeat värit! Olisiko se toi oranssi meidän kodin tehoväri nyt keväällä? Värin salaisuus on kahdessa porkkanassa, yhdessä appelsiinissa ja sitruunassa sekä ah ei niin hyvältä maistuvassa varsisellerissä. Hyvin meni alas. Kesyynnyin hetkessä.

Pakkaspäivän iloksi lupasin askartelua. Jo pari viikkoa olen lupaillut prinsessan taikasauvaa, itse askarreltuna, meidän perheen pääprinsessalle. Pinterestistä on kiva mallikin jo yhdessä katsottuna, mutta eipä vieläkään hommaan ryhdytty. (Mikä kumma siinä on että joitakin tosihelppoja juttuja on vain pakko siirtää ja siirtää...).

Sen sijaan me leikkasimme ja teippasimme. Kauniit hartaudella valitsemani teipit eivät ole oikein ottaneet tulta alleen eli en ole keksinyt niille käyttötarkoitusta. Prinsessa olikin aivan innoissaan kun pääsi teippien kimppuun ja sai käyttää niitä Muumi-kuvakollaasin teossa.

 Mistäs tällaisia mainioita Muumi-kuvia sitten löytyy? Hulluna hamsterina olen tottahan toki säilyttänyt vuoden 2011 Muumi-perhekalenterin, josta leikkasimme kuvat seinää koristamaan. Kaapista löytyi myös seinäkalenteri vuodelta 2005, aiheena Martta Wendelinin kuvat. Mitähän niistä keksisin?

 

 Oli muuten huvittava lukea perhekalenteria vuodelta 2011. Kalenterissa oli jokaiselle perheenjäsenelle oma sarakkeensa, jopa koiralle. Tammikuussa merkintöjä oli vaikka kuinka. Sitten hiipui. Läpi vuoden koti-insinööri oli merkinnyt omat humppamenonsa, muilla, jopa koiralla, oli sarakkeet tyhjää täynnä. Kunnes joulukuussa luki: Joululoma alkaa! Olikohan tuo vuosi jotenkin erityisrankka...sen kun muistaisi.

 

 Saihan se terveysmehu hyvän kyytipojan, melkein vastaleivotun pullan eilisillalta. Nam.

Teipillä uutta ilmettä astioihin

Teippiä pintaan ja hyvä tulee. Näin tuumasin ja teippailin perintökannulle uuden ilmeen. Kannu kantautui meille viime kesänä, kun kummini muuttivat. Heidän vanhassa talossaan oli viime kesän ajan kirpputori, josta saivat halukkaat noutaa kippoja, kuppeja ja vanhan kapioarkun sisältöä. Meillekin kannun lisäksi muutti monta mielenkiintoista, en koskaan tiennytkään tätä tarvitsevani, tavaraa. Pitääkin niitä tässä kevään mittaan esitellä täälläkin.

Kannussa näkyvät elämän jäljet. Sen pinta on sekä ulko- että sisäpuolelta melko naarmuinen. Muotokieleltään kannu oli kuitenkin niin sopiva lasten mehuhetkiin, että pelastin sen meidän arkeamme ilahduttamaan. Joulun pyhinä surffailin netissä ja ihastuin teippikaupan läpinäkyviin teippeihin. Monissa teipeistä oli kovin jouluinen tunnelma, mutta kannun kyljessä olevassa teipissä seikkailee jokaiseen vuodenaikaan sopiva kristallikruunu. 

Kannuteippailuni on vasta alkua keittiön kevätuudistukselle. Seuraavaksi teipillä uuden ilmeen saavat muutamat lasiset säilytysastiat. Kannua oli melko työläs teipata, vaikka ajattelin teippailun olevan ihan sikahelppoa. Kannun jokasuuntaan kaareva muoto aiheutti sen, ettei teippi juokse ilman ryppyjä lasin pinnassa. Tästä viisastuneena aionkin jatkossa teippailla vain tasaisia pintoja, kuten tasaisesti kyljistään pyöreitä vanhoja lasipurkkeja.  Läpinäkyvää teippiä oli muuten hankala kuvata, mutta toivottavasti yllä olevasta kuvasta saa jonkin käsityksen siitä, minkälaisessa rullassa teippi on.

Teippausseurana minulla oli kuppi höyryävää teeteä sekä tämä ihana kaunokainen. Peltinen karkkikaunokainen on ystäväni tuliaislahja syksyiseltä Rooman matkalta. Purkki on niin kaunis, että se saa jatkaa elämäänsä meidän kanssaan karamellien loputtuakin. Nämä ovat muuten sen verran hyviä namuja, että niitä nautitaan säästellen.

Nyt voit seurata tätä blogia myös facebookissa. Kun klikkaat siellä kanivinossa-tykkääjäksi, saat fb:n seinälle aina tiedon, kun blogiin on saapunut uutta sisältöä.