Katujuhlat bloggareiden tapaan

Kuka rakastaa juhlia, käsi ylös! Sydämeni sykkii juhlille. Mitä pienempi aihe, sitä paremmat juhlat.

Bloggarikaverini Tiina Siskonpaneelisopasta ja Hanna Villa Bohemianista järjestivät meille pienet juhlat. Tai ei niin pienetkään, vieraita oli viitisenkymmentä. Juhla-asuina oli keltainen huomioliivi. Se päällä olikin mukava kilistellä skumpppalasin kanssa.

Tällaiset ovat parhaimmillaan juhlat bloggareiden tapaan. Nämä iloiset katujuhlat juhlittiin kesän 2016 Asuntomessujen pohjalaiskorttelissa.

Kyse oli jostakin todella historiallisesta, sillä aiemmin bloggareita ei ole otettu tässä mittakaavassa huomioon messujen markkinoinnissa. Ammatillisesti onkin mielenkiintoista seurata, kuinka bloggarit antoivat näiden juhlien jälkeen omissa blogeissaan ja Insta-tileillään komeaa näkyvyyttä näkemälleen ja kokemalleen. Bloggareilla ja muilla mielipidejohtajilla onkin jo paikoin suurempi valta ihmisten käyttäytymisen ohjaamisessa kuin medialla.

Katujuhlat alkoivat Kimara Katariinan pihamaalla herkkupöydän äärellä. Lapuan Kankureiden upeat pellavaiset ruokaliinat ovat tällä hetkellä mulle se juttu. Meillä ei lapsiperheen menossa ruokaliinoja käytetä, mutta jos tulee eteen isojen juhlien järjestäminen aion ehdottomasti hommata noita kauniita pellavaliinoja.

Pidän muuten todella rennoista juhlista. Vaikka väki olisikin ykkösiinsä pukeutunut, menu ja kattaus sekä tarjottavat saavat mielestäni olla rennonpuoleisia. Juuri rentoon menoon pellava istuu kauniisti.

Alkupalat tarjosi juhlissa ravintola Alma. Jälleen kerran muistin, kuinka hyvin rieskarullat istuvat juhlapöytään. Jälkiruoaksi vetäisin ison palan Valkoisen puun kuulua suklaakakkua. Kuvassa tosin esittelen toista kakkuihanuutta sen aluslautasen vuoksi. Omistan itse Valkoisen Puun yhden ison lautasen ja se on mitä parhain niin täytekakun alla kuin leipätarjottimenakin.

Eikä tavarapyöräkuume muuten laskenut tälläkään reissulla. Kuvassa Mallaskoken panimoravintola näyttää mallia, kuinka kekseliäs yrittelijä tuo tuotteensa sinne, missä asukkaatkin ovat. Satoi tai paistoi.

Tämä postaus starttaa nyt Seinäjoen Asuntomessut 2016 postaussarjan. Luvassa on sekalainen määrä postauksia talojen tunnelmista ja yksityiskohdista.

Vinkkejä juhlakattaukseen

Böö! Meillä on juhlittu. Kakkosluokkalainen saavutti maagiset kahdeksan vuotta. Jihaa! Tarkoittaa muuten että olen yhtä monta vuotta ollut äiti. Onnea minullekin!

Juhlimme halloween-hengessä. Tämän postauksen jutut toimivat kuitenkin muunkinlaisten teemojen ympärillä.

Kattauksessa ja koristeluissa ohjenuorakseni otin huumorin ja hyvän mielen. Kaupasta ostetut lapsia hauskuuttavat karkit, kuten madot, hampaat ja hirviöt oli mukava laittaa kattaukseen esille näyttävästi. Onhan silmänilo jo puoli ruokaa.

Hihkuen lapset asettuivatkin pöytään. Vanhoissa laseissa majailleet madot ja muut yökötykset olivat kattauksessa näyttävästi esillä, kiitos kiiltävän lasin. Pääprinsessa juhli samaan aikaan ystävänsä kanssa omassa huoneessaan. Heidän herkkunsa pakattiin jo hyvissä ajoin vanhoihin lasipurkkeihin esille.

 

Turkulaiset sukulaiseni toivat viimeksi mukanaan pöydällä näkyvät vanhat Riihimäen lasipurkit. Koska herkkupöydässä oli kaiken kaikkiaan 13 eri sorttimenttiä (kyllä, luit aivan oikein...tiedän, typerää...), piti sipseillä ja raffeleille löytää joku kätevä vähän tilaa vievä astia. Korkeat lasipurkit olivat mitä parhaimpia juuri tähän herkkukauttaukseen. 

Olen muuten aika huoleton pöytäliinojen käyttäjä. Kun on kattauksen aika, säntään useimmiten kangasvarastooni ja nappaan sieltä sopivan kankaan pöydälle. Tällä kertaa pöydälle päätyi vanha ryppyinen lakana. Ryppyisyys oli tässä kattauksessa vain iso plussa.

 Pilleihin kiinnitin tulostamiani halloween-hahmoja. Kakkosluokkalaisella puolestaan oli hauskaa, kun hän kiinnitteli hassuja lappujaan herkkupurkkien kylkeen. Tarjolla oli muun muassa vihaisia maitohampaita sekä lieroja.

Halloween on monesti vain mustaa ja oranssia. Olin tyytyväinen, että lähdin rohkeasti tuomaan kattaukseen muitakin värisävyjä, jolloin kattauksesta ei tullut liian tukkainen, vaan pikimminkin iloisen raikas.

p.s. Tuo kuvissa näkyvä valkoinen harso on lastenvaunujen kärpäsverkko!

Töttöröö!

Uusin Fiskarettes työni on juuri julkaistu. Tällä kertaa valmistui paperirista, liiman, nauhojen sekä kuvioleikkurin avustamana tötteröitä. 

Tötteröt on helppo tehdä paperista.  Kierrä paperi tötteröksi. Kiinnitä paperin reunat toisiinsa liimalla. Leikkaa yläreunasta ylimääräinen paperi pois, jotta tötterön yläreuna olisi tasainen.

Nauhat saat kiinni tötteröihin liimalla/teipillä/niiteillä. Valitse paras nauhojen kiinnitystapa tötterön sisällön mukaan.

Tötteröt saa juhlissa kivasti esille ripustamalla ne kauniiseen oksaan tai laittamalla ne narulle roikkumaan. Vain taivas on rajana näiden väkertämisessä. Materiaaliksi kelpaa vaikka vanha sanomalehti, kunhan paperi paksuudeltaan on sellainen että tötterön reunat pysyvät pystyssä.

Voimanainen rikkoi lasin

Rapatessa roiskuu. Ja niin näyttää roiskuvan tuunatessakin. Kuten kuvasta näkyy, Kanivinon talossa viinilasi on mennyt rikki. Ei ihan mikä tahansa lasi, vaan kihlalahjaksi saamamme valkkarilasit. Ja kuinka kaikki menikään...

Alussa oli vain lasi. Oli myös idea. Päätin tehdä Fiskarettes-sivuille malleja juhla-asuisista viinilaseista. Välineinä oli liimautuvaa kangasta, sinkkisydämiä, nauhoja, lävistäjiä, paperia ja kaikkea muuta kivaa. Innoissani liimailin paperiperhosia paperiliimalla lasia ympäröivään kangassuikaleeseen kiinni. Kuului NAPS ja kappas lasin jalka oli katki.

  

Tällaista huijaamista tämä bloggaaminen on. Kuvassa valmis lasi näyttää niin kovin kauniilta. Perhoset leijailevat ja luovat kepeää juhlatunnelmaa. Tosiasia vain kuvaustilanteessa on se, että kuvaaja pitää toisella kädellä lasin tynkäjalkaa kädessään ja toisella kuvaa...Yllättävän onnistunut kuva on kuitenkin.

Loppujen lasien kanssa onnistuin paremmin: Ei lisää rikkinäisiä laseja!

Lasit voivat juhlan hetkellä toimittaa kahta virkaa. Ne ovat juomaa varten tottahan toki, mutta voivat olla myös paikkamerkkejä. Kannattaa kokeilla.

Somistetut lasit ovat viimeisin Fiskarettes-työni. Ei muuta kuin testailemaan, kuinka kivoja juttuja saat lasipintaan vaikkapa jo ennenkin mainostamallani liitutaulutussilla.