Rapatessa roiskuu. Ja niin näyttää roiskuvan tuunatessakin. Kuten kuvasta näkyy, Kanivinon talossa viinilasi on mennyt rikki. Ei ihan mikä tahansa lasi, vaan kihlalahjaksi saamamme valkkarilasit. Ja kuinka kaikki menikään...
Alussa oli vain lasi. Oli myös idea. Päätin tehdä Fiskarettes-sivuille malleja juhla-asuisista viinilaseista. Välineinä oli liimautuvaa kangasta, sinkkisydämiä, nauhoja, lävistäjiä, paperia ja kaikkea muuta kivaa. Innoissani liimailin paperiperhosia paperiliimalla lasia ympäröivään kangassuikaleeseen kiinni. Kuului NAPS ja kappas lasin jalka oli katki.
Tällaista huijaamista tämä bloggaaminen on. Kuvassa valmis lasi näyttää niin kovin kauniilta. Perhoset leijailevat ja luovat kepeää juhlatunnelmaa. Tosiasia vain kuvaustilanteessa on se, että kuvaaja pitää toisella kädellä lasin tynkäjalkaa kädessään ja toisella kuvaa...Yllättävän onnistunut kuva on kuitenkin.
Loppujen lasien kanssa onnistuin paremmin: Ei lisää rikkinäisiä laseja!
Lasit voivat juhlan hetkellä toimittaa kahta virkaa. Ne ovat juomaa varten tottahan toki, mutta voivat olla myös paikkamerkkejä. Kannattaa kokeilla.
Somistetut lasit ovat viimeisin Fiskarettes-työni. Ei muuta kuin testailemaan, kuinka kivoja juttuja saat lasipintaan vaikkapa jo ennenkin mainostamallani liitutaulutussilla.
2 kommenttia:
No voi harmi juttu.
Hups. Kiva idea somistaa viinilaseja. Kauniita ovat.
Lähetä kommentti