Me oltiin kylässä. Ihan Hämeenlinnassa saakka. Siellä kotiintuomiseksi jäi maailman paras raparperipiirakkaohje. Raparperiajan jälkeen sama ohje toimii myös kaikilla marjoilla, syksyllä taas sitten omenoilla. Vilautin ohjetta työkaverilleni, joka riemusta hihkaisi, että tässä ei onneksi tarvitse käyttää vatkainta. Tottahan se on. Ystäväni tarjoaman upean raparperipiirakkan ohjeeseen voit tutustua täällä.
Piirakan syönnin lomassa myös haaveilimme. Osa haaveilusta tapahtui kirpputorilla, jossa ystäväni hamstrasi pitsiliinoja, minä erilaisia lehtiä, kirjoja ja väkertämiseen sopivaa pientä tavaraa. Kirppiksiä ajattelin koluta kesällä oikein urakalla. Olen ollut aika huono kirppistelijä, mutta en ole sitä ilmeisesti enää. Sen verran runsaasti tuli rahaa kulutettu toisten hylkäämiin tavaroihin.
Upeita aarteita ajattelin etsiä myös omista kaapeistani. Sinne on vuosien saatossa kulkeutunut kaunista, muttei kovinkaan arvokasta lasia. Tuo kuvan vihreän pullon kaima tuli vastaan kirpputorilla. Kohtaamisen innoittamana kaivoin oman pulloni esille ja etsin parhaillaan kauniille vanhoilla pulloilleni uusia paikkoja kotoa.
Kuvan kuppi-ihanuudet ovat ystäväni kaapista. Noita oranssikuvioisia kuppeja löytyy jostain meidänkin kaapin perältä, tosin sinisävyisinä. Lähdenkin niitä kaivamaan esille ja nostan kunniapaikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti