Kun lapsi äitiinsä tuli...

Nyt se on sitten tapahtunut. Ekaluokkalainen tuli kotiin kassi täynnä jotakin. Kurkkaus kassiin ja hymy nousi äidin huulille: Kassi oli täynnä koulusta saatuja askarteluvärkkejä. Oli huopaa, aaltopahvia, paperia ja kaikkea pientä kivaa, joka olisi kuulema joutunut roskiin, jos tyttäreni ei olisi muiden kanssa niitä halunnut. 

Koti-insinööri ilmoitti, että voisimme sitten tytön kanssa vetäytyä askartelutavaroidemme kanssa jonnekin muualle. Keittiönpöytä on kuulema hänenkin. Mutta minkäs teet, paras paikka tehdä kaikkea kivaa on siellä, missä tapahtuu eli ruoan äärellä. Tyttö on siis kuin äitinsä, näkee hylätyssä tavarassa uuden mahdollisuuden.

Oikeastaan hyvä noin. Moni tuttuni kommentoi, että ihana kun tytöillä on tuollainen käsistään kätevä äiti, teette varmaan yhdessä ja vaikka mitä. Noh. Ajatuksena se on kiva, mutta olen tosihuono väkertämään tyttöjen kanssa. En tiedä johtuuko siitä, että lasten ikähaarukan vuoksi se on tällä hetkellä mahdotonta.

Yksi kun ei ymmärrä hommasta vielä mitään, vaan piirtää seinään ja itseensä ja kaikkialle heti alkumetreillä. Toinen sivelee liimaa kaikkialle, kolmannella pitäisi kaikki tapahtua just heti. Mutta jospa lupaisin taas aktivoitua ja tyttöjenkin kanssa väkertää säännöllisesti. Nyt kun on kesä, voihan sitä mennä terassillekin yhdessä tekemään. Sotkut jäävät ainakin ulos.

Tänään sain ihastella koululaisen kätten jälkiä. Kotiin tuli iso muovipussi vuoden aikana tehtyjä töitä. Tuo linnunpönttötyö on ehdoton suosikkini. Todella iso oivallus opettajalta värkätä pöntöt paperihylsyistä. Ja nuo värit, ne ovat niin tätä vuodenaikaa.

Kun ne koululaiset jäävät monilla pian kesälaitumella, voisiko hyvä lastenvahti ollakin kasa lautoja, nauloja, maalia ja  paperia. Ovat ne ainakin paremmat vahdit kuin kaikki tabletit peleineen. Itse aion luovuttaa kohta lomalle kirmaavalla koululaiselle ison kasan omia askarteluvälineitäni. Jospa niiden kanssa ainakin osa päivistä sujuisi rattoisasti.

Koulusta muuten kotiutui myös huovasta tehty pöllö. Unohdin sen kuvata, mutta oli kivan näköinen. Neiti kysyi, haluaisinko minäkin sellaisen ja ryhtyi tekemään minulle pinkkiä pöllöä. En pistä pahakseni. Toivottavasti edes joskus valmistuu.

p.s. Tuo puupalalle tehty laiva on saatu joskus äitienpäivälahjaksi koululaisen päiväkotitaipaleella. Kiva oivallus siinäkin. Mistä ne tädit ja sedät oikein noita ideoita repivät?