Rouva Hevonen ja pala nahkaa

Pietarsaari on todellinen löytöjen mekka. Näin uskallan väittää satunnaisen shoppailijan roolissa. Syksyllä paikallisessa sisustuskaupassa asioidessani ihastuin rouva Hevoseen. Toivoin sitä merkkipäivänäni lahjaksi, mutta oli tainnut mennä toive kuuroille korville. Kun joulun aikaan pääsin taas kyseiseen liikkeeseen piipahtamaan, hiki otsalla pitelin heppaa kainalossani ja jonotin kassalle muiden shoppailijoiden kanssa. Hevonen on nimittäin betonia, eikä mikään kovin kevyt.

Jonottaminen kannatti. Sen verran makea tämä rouva Hevonen on. Kulkunen kaulassa on jäänne joulusta, mutta ajattomalta kilikello näyttää omaan silmääni.

Mutta mitä olen tehnyt tänään? En tänään, mutta eilen ja edellispäivänä ihastuin nahkaan. Olin taas eräällä epämukavuusalueellani eli ompelukoneen ääressä. Koneen kanssa opetimme toinen toisillemme asioita. Kone minulle konekirjontaa ja minä koneelle elämää.

Nahjaa kuvioin vapaalla konekirjonnalla. Koska en osaa oikein sanoin selostaa, mitä se oikein on, Wikipedia tehkööt sen puolestani: "Vapaalla konekirjonnalla eli koneparsinnalla ommeltavaa kangasta liikutetaan vapaasti ja ommeltava jälki muistuttaa hieman piirustusjälkeä. Ompelukoneen syöttäjä otetaan pois käytöstä. Tämän lisäksi tavallinen paininjalka vaihdetaan koneparsintajalkaan."

Ylllätin itseni jo toiseen otteeseen tällä viikolla, sillä kun olin virkkaukseen jo rakastunut, niin nyt huomasin ihastuneeni konekirjontaan. Tuo nahka erityisesti materiaalina ihastuttaa. Luonnon oma tuote, jota makaa kasapäin käytettynä kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Jokainen varmaan tietää lähipiiristään jonkun, jonka kaapissa asustaa hyvää nahkaa oleva, mutta niin pois muodista oleva nahkatakki. Mielessäni vain surisee, kun pohdin, mitä kaikkea noista hylätyistä nahkajutuista voisi tehdä ja ennen kaikkea, mitä upeaa niihin voisi kirjoa.

Nahka on luonteeltaan upeaa. Se on taipuisaa, aina arvokkaan oloista ja sen pintaa saa hienosti kuvioitua nahan kiinteyden vuoksi. Samalla nahka on kuulema myös haastava, mutta mitäpä se haittaa. Haasteet on tehty voitettaviksi. (Ja ei, en ole tehnyt hevoselle mitään tuosta nahasta, kuvausteknisistä syistä nahka nyt vain lepää rouvan selässä.) Kuvassa oleva kirjottu nahka on vain kokeilutilkku eli siitä ei tällä kertaa synny mitään suurempaa. Mutta....

...haaveilen konjakin värisestä nahkapussukasta. Kanivino, tekisitkö sen mulle?