Se alkaa L:llä

Se voi toki alkaa myös S:llä tai H:lla. Se on LOMA!

Kanivinon talossa on nyt kaikki lomalla! Lapset hihkuivat kun kuulivat äidinkin aloittavan loman. Loma on odotuksia täynnä, jokaisella omanlaisiaan. Loman alkajaisiksi tein kuten jalkahoitajani kehoitti, hankin sellaiset kengät, joissa on muutakin kuin latuska pohja. Uusissa kengissäni on ainakin väriä. Ovat muuten hyvät jalassa. Paremmat kuin yhdetkään ballerinani. 

Lomalla aion olla rento. Onnistuuko sulta? Aion lukea, aion imeä lehdistä kaikkia kivoja ideoita ja aion viettää Molla Millsin Virkkurin kanssa laatuaikaa. Laatuajasta saavat nauttia myös lapset. Nuorin ihanuus, joka määrää menoamme ikänsä puolesta vielä kovin. Pääprinsessa, joka sai tänään uuden juhlamekon, jolle prinsessa lateli jo kaikista suurimmat rakkaudenosoituksensa (Kyllä, hän pitää vaatteista! Hän on myös perheessämme se ainoa, joka huomaa äidin uuden huulipunan, ja joka haaveilee korkokengistä.) Tuleva tokaluokkalainen, joka nauttii lomasta, haluaa säällä kuin säällä uimaan ja haastaa meitä keksimään kaikkea kivaa yhdessätekemistä. Ja koti-insinööri. Hmm. Hän on seonnut jalkapallosta.

Jotakin kivaa käsillä tekemistä piti tähänkin postaukseen saada. Se on tulevan kakkosluokkalaisen tekemä mansikkapatalappu, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Ihastuttava väriläiskä keittiössä!

Lomaa odotellessa olen odotellut pionien aukeamista. Nostin niitä nipun keittiön pöydällekin aukeamaan, mutta hidas on avautumistahti. Ehkä jo huomenna on kukka kauneimmillaan. Ja Suomen suvi, se on jotakin omalaatuista myös huomenna.

Nautitaan kesästä!

p.s. Onko tuo Pieni lankakauppa tuttu kirja? Nappasin sen eurolla kirppikseltä kesälukemiseksi.

Kesällä kerran...

...taitoin Kanivinon kotipihasta kukkia maljakkoon. Liljat tosin pääsivät vanhaan pulloon. Pullo on kantautunut vaarin mökiltä meidän perheen iloksi. Upeaa vanhaa ja kaunista lasia.

Kanivinon mamma ja koti-insinööri olivat viime viikonloppuna Törnävänsaarella rokkaamassa. Upeaa musiikkia, mukavia ihmisiä ja tällä kertaa myös designia omassa DesignCornerissaan. Arvaatte varmaan että olisin mielelläni kuunnellut kaikki rokit designia samalla hypistellen.

Ostoksistamme halusin nostaa teille pari helmeä. Koti-insinööri osti pari oivaltavaa paitaa. Alla olevan paidan jujun toivoakseni näet ainakin kuvaa suurentamalla. Jos idea ei sitä kautta aukea, heitä minua kommentilla...

Olen huono käyttämään riippuvia korvakoruja. Siitä huolimatta olen päättänyt antaa niille mahdollisuuden. Kuvassa olevat kauniit lintukorvakorut ja samaa sarjaa oleva riipus olivat todellinen löytö. Niiden paketissakin on sitä jotakin.

Jos et vielä tiedä, rakastan käsin painettuja kankaita. Sen vuoksi shoppasimme myös Mustavan tuotteita. Insinööri sai hienon pipon. Minä kauniin sulkapaidan. Valitettavasti tuotteista en saa teille juuri nyt kuvaa, mutta linkin takaa pääsette kurkkaamaan Mustavan maailmaan. Kun tietää, mikä vaiva ja taito tarvitaan käsillä tehdessä, mielellään sitä kannattaa yrittäjää, joka on sen vaivan puolestani nähnyt. Kaikista kivoista Mustavan kaltaisista tuotemerkeistä saa antaa vinkkiä!

Keskikesän tunnelmissa

Kanivinon perhe on mökkikansaa. Kun me mökkeillään, me mökkeillään ihan mökkiolosuhteissa eli ulkohuussin varassa, ilman juoksevaa vettä. Sauna lämpeää mökillä puilla ja sitä lämmitetään puiden hakemisen, veden juoksuttamisen ja kiukaan lämmittämisen kera parhaimmillaan viitisen tuntia. Mutta ne löylyt, ne on ovat kyllä sen arvoiset. Toisinaan tosin kunnianhimoinen kiukaan lämmitys takaa niin kovat löylyt, että ei siellä lauteilla voi edes olla. Onnistuessaan lämmitysprosessi takaa kuitenkin ikimuistoisen nautinnon.

Kun olin pieni, meidän perhe aina vain mökkeili. Olen siis kasvanut mökkikansaksi. Juhannuksen tullen isän kanssa pääsin lähikaupasta ostamaan saunajuomia. Isälle pari saunaolutta, minä sain smurffilimsaa. Punaisena ja vihreänä totta kai. Grillissä tiristettiin ennen saunaa kyljyksiä ja makkaraa. Minä söin makkarani ilman kuoria. Samat ruokalajit ne Kanivinonkin juhannuspöydässä ovat. Liha on vain nyhtöpossun muodossa tällä kertaa.

Suomalainen luonto on juhannuksena kauneimmillaan. Lapsena poimin mökin keskipihan koivusta vihta-ainekset. Nyt aikuisena on ollut vihdattomia juhannuksia, aina siitä riippuen, onko vihta-asiat muistettu vasta saunan lauteilla. Mutta suomalainen koivumetsä. Siinä on sitä jotakin ja erityisesti juhannuksena. Suomalaisuutta parhaimmillaan. Oletko muuten ajatellut, että koivuilla on oma erityinen äänensä tuulen vireessä? Sitä virettä en Kanivinon talossa kuule, sillä pihallamme seisoo vain iso tammi ja vaahteroita, mutt mökillä maaseudun hiljaisuudessa lähitienojen koivut pitävät hienoa ääntä.

On sitä tullut vietettyä muutama kaupunkijuhannuskin. Ensimmäinen kerta oli karmaiseva ajatuksena. Selvisin kuitenkin kaupunkijuhannuksesta ja totesin, että kivaa oli. Tämän vuoden juhannussuunnitelmista en kerrokaan vielä mitään. Paljastan ne sitten toivoakseni kuvina keskikevän juhlan jälkeen.

Tunnistatko muuten kuvissa olevat jutut? Tuo upea lasi on yksi aarteistani, Aarikan koivumetsäaiheinen lasi, josta vesi maistuu aina NIIN hyvältä. Lasin taustalla olevat naiset ovat Hanko-aiheisesta 1930-luvun matkailumainoksesta, joka on painettu pyöreään tarjottimeen. Tarjotin on täydellinen löytöni viime viikonlopun kirppiskierrokselta.

p.s. Itse asiassa päästin valkoisen valheen tuolla alussa. Haluaisin että Kanivinon perhe on mökkikansaa. Vain osa meistä on. Tokaluokkalaisemme muun muassa on todennut, ettei viihdy mökillä...Mutta toivoa tässä vielä on. Käännytystyö on jo alkanut!

Melkein kaatopaikkakamaa...

 Kanivinon autotalli on toisinaan aarreaitta. Tällä kertaa siellä tuli vastaan kehys kultaiselta 1990-luvulta, jolloin sininen oli NIIN kovin IN. Päätin antaa kehyksille vielä yhden mahdollisuuden sellaisenaan (enkä viskannut niitä kaatopaikkakasaan), enkä ainakaan vielä sutinut maalia niiden pintaan.

Olin ihastellut ystäväni wc:ssä hienoa taulua. Terkut vaan taas sinne Unelmapajan neirolle. Kehyksiin oli päässyt iso kasa vanhoja tulitikkurasian kansia. Koska kansia  en tähän hätään mistään saanut, muistin skräyppäyslehtiöni ja sen kauniit puutarha-aiheiset paperit.

Pienen muotoon leikkauksen jälkeen paperit muuntuivat korteiksi. Kun samasta paperilehtiöstä löytyi vielä aiheeseen sopiva tomaattipaperi, elementit kivaan kesäiseen tauluun olivat valmiina.

Lopputulos on mieluinen, mutta vielä taulu odottaa sopivaa seinää. Jos se ei päädy meidän seinälle, laitan kehykset kiertämään sisällön kera jollekin muulle.

Sisustustaulu on yksi Fiskarettes-töistäni.

Hullaantumassa Marimekko-jutuista

Kanivinon mamma hyppäsi viime lauantaina junaan. Suuntana oli lempimuseoni Kiasma ja siellä Marimekon marikyläläisten asiakaspäivä. Arvaatte varmaan, kuinka vaikeaa oli päättää, mitä Marimekkoa laitan päälleni. Ajattelin luottaa kansainväliseen makuun ja valitsin mustavalkoista unikkoa. Ja se toimi täydellisesti päivässä.

Kotoa lähtiessäni toivoin, että tapahtumassa näkisi kävijöiden päällä mitä kivoimpia Marimekon vaatteita. Yllätyksekseni olettamukseni ei kuitenkaan toteutunut. Muuten päivä oli  odotukseni mukainen. Ja oli siellä sentään jollakin muullakin Marimekkoa päällä tai kainalossa.

Miksi marikyläläiset sitten kutsuttiin Kiasmaan? Kiasmassa on esillä Kimpassa- näyttely, joka on museon ja Marimekon upea yhteisponnistus. Yhteensä 16 taiteilijaa oli saanut tehtävän käyttää Marimekon materiaaleja, tekotapoja ja taidetta ennakkoluulottomasti hyväkseen. Tuloksena oli syntynyt Kimpassa-näyttelyssä nähtäviä mitä oivaltavampia juttuja. Kuvani eivät tee niille oikeutta, mutta jospa ainakin pystyn jotakin kokemastani niiden kautta kertomaan.

Upea punainen ruusu oli syntynyt karkeista. Siitä näkyy yllä vain osa terälehdestä. Karkit oli kiinnitetty teokseen metallinvärisillä nuppineuloilla. Ruusu oli kerrassaan upea valon langetessa työhön museon isosta ikkunasta.

Aamu Songin & Johan Olinin vaatteet hurmasivat. Erityisesti kun taiteilijatapaamisessa suunnittelijat kertoivat, mikä idea vaatteiden takana oli. Kaksikko oli kiertänyt maailmaa Marimekon kankaat kainalossaan. He etsivät käsiinsä paikallisia ompelimoita, joissa kankaista valmistettiin vaikkapa paikallisen kansallispuvun kaavalla vaate. Vastaavasti kohdemaasta kotiin rantautui kankaita, joista Marimekon tehtaalla ommeltiin Marimekon vaatteita, kuten Jokapoika-paitoja ja essuja. Todella hyvä idea ja upea toteutus!

Erityisesti mieleen jäi Korean armeijan virallisella ompelimolla ommeltu maastopuku Marimekon kankaasta. Viaton kangas sai tätä kautta uuden merkityksen armeijaunivormuna. Valitettavasti en saanut tästä puvusta Johanin päällä onnistunutta otosta.

Aamun & Johanin maailmanmatkan seurauksena syntyi myös Marimekolle maatuska, Mari Matryoshka. Kuva siitä on hieman Instagramin sumentama, mutta ajatuksen siitä ainakin näet.

Mikä parasta, Kiasmassa sai myös itse painaa kangasta. Tungosta oli painopisteillä runsaasti ja tekemisen iloa ilmassa. Tykkäsin. *




 
*Tätä postausta ei ole toteutettu yhteistyössä kenenkään kanssa. Pidän vain niin kovasti a. Kiasmasta b. Marimekosta, että sen varjolla halusin teidän lukijoiden kanssa jakaa nämä tunnelmat.