Kierrätysideoita keskikesän juhlan kunniaksi!

Mukavaa juhannusta! Juhannuksen kunniaksi päätin tehdä teille postauksen, jossa on parhaita paloja viime kesän tuunauksistani. Viime kesä meni kohdallani lasijuttuja tuunaillen. Betoniaskartelut pyörivät tosin silloinkin mielessäni, mutta jospa niiden toteutuksen aika olisi tänä kesänä.

Nyt kun keskikesän juhlaa vietetään, kannattaa kunnon tuunaajaan säästää juhlista sipsiputkilot sekä potentiaalisen malliset lasipullot.

Sipsiputkilo on helppo halkaista perusleipäveitsellä. Vain mielikuvitus on rajana purkin somistamisessa. Itselläni koristellut purkit palvelevat klemmareiden ja muun pikkutavaran säilytyksessä.

 Kauniita lasipulloja on saali heittää roskiin. Viime kesänä meidän perhettä palveli ahkerasti kuvassa oleva vesipullo. Sen kyljessä on liimalla kiinnittyvää kangasta sekä liitutaulutarraa.


Hullaannuin myös lasin kuvioimisesta ns. huurremaalilla. Punaisella juomalla täytetty pullo on kuvioitu Martha Stewartin maalilla sabluunan avulla.

Xylitol-pastilliaskista tuunaat puolestaan kätevän rasian vaikkapa laastareille ja muulle apteekkitavaralle.

Laudan pätkistä puolestaan saat kivan muistitaulun. Pyykkipojat kiinnitin lautaan kuumaliimalla.

Kukka- ja juomavinkki juhannukseksi!

Se on juhannus kuulkaa ovella! Meidän perhe saa vieraakseen ihania vieraita. Pöytään somisteeksi aion nostaa erilaisia puutarhan kukkia sekä Villa Bohemian-Blogin Hannan raikasta juomaa.



Isot, vanhat lasipurkit löytävät tiensä myös juhannuskattaukseen. Erityisen ihastunut olen ideastani käyttää isoja säilykepurkkeja ns. kukka-akvaarioina. Kukka-akvaariossani ideana on asetella muutama upea kasvi väljästi astian sisälle. Kun astiaan laittaa pohjalle tilkan vettä, akvaarion kasvit voivat siellä pitkään kivasti. Kuvassa olevat kukka-asetelmat tein jo viime viikolla ja vasta tänään heitin ne pois juhannuskukkien tieltä.



Lähestyvä kesäloma on tehnyt varmaan sen, että haaveilen pitsityynyjen tekemisestä. Pitsihimoissani kiinnitin kauniita pitsejä myös kukkamaljakkoina toimiviin lasipurkkeihin. Tietääkö joku teistä muuten alla olevan sinisen kasvin nimen? Meidän asuinalueella se tuntuu leviävän pihasta toiseen. On herkän kaunista onneksi. Meidän omenapuun alusta on tänä vuonna sinisten pienten kukkien vallassa.



Ja sitten siihen Hannan raikkaaseen juomaan. Meillä on iso kasa uusia SObloggareita, jotka treffasimme viime viikolla ensi kerran nyyttäreiden muodossa. Siellä saimme Hannan raikasta janojuomaa.

Villa Bohemianin raikastus
-Ananasappelsiinimehua
- Vichyä
- Tilkka valkoviiniä
- Pakkasessa käyneitä hedelmän palasia

Onnistuneita juhannusvalmisteluja itse kullekin!

Keskikesän tunnelmissa

Kanivinon perhe on mökkikansaa. Kun me mökkeillään, me mökkeillään ihan mökkiolosuhteissa eli ulkohuussin varassa, ilman juoksevaa vettä. Sauna lämpeää mökillä puilla ja sitä lämmitetään puiden hakemisen, veden juoksuttamisen ja kiukaan lämmittämisen kera parhaimmillaan viitisen tuntia. Mutta ne löylyt, ne on ovat kyllä sen arvoiset. Toisinaan tosin kunnianhimoinen kiukaan lämmitys takaa niin kovat löylyt, että ei siellä lauteilla voi edes olla. Onnistuessaan lämmitysprosessi takaa kuitenkin ikimuistoisen nautinnon.

Kun olin pieni, meidän perhe aina vain mökkeili. Olen siis kasvanut mökkikansaksi. Juhannuksen tullen isän kanssa pääsin lähikaupasta ostamaan saunajuomia. Isälle pari saunaolutta, minä sain smurffilimsaa. Punaisena ja vihreänä totta kai. Grillissä tiristettiin ennen saunaa kyljyksiä ja makkaraa. Minä söin makkarani ilman kuoria. Samat ruokalajit ne Kanivinonkin juhannuspöydässä ovat. Liha on vain nyhtöpossun muodossa tällä kertaa.

Suomalainen luonto on juhannuksena kauneimmillaan. Lapsena poimin mökin keskipihan koivusta vihta-ainekset. Nyt aikuisena on ollut vihdattomia juhannuksia, aina siitä riippuen, onko vihta-asiat muistettu vasta saunan lauteilla. Mutta suomalainen koivumetsä. Siinä on sitä jotakin ja erityisesti juhannuksena. Suomalaisuutta parhaimmillaan. Oletko muuten ajatellut, että koivuilla on oma erityinen äänensä tuulen vireessä? Sitä virettä en Kanivinon talossa kuule, sillä pihallamme seisoo vain iso tammi ja vaahteroita, mutt mökillä maaseudun hiljaisuudessa lähitienojen koivut pitävät hienoa ääntä.

On sitä tullut vietettyä muutama kaupunkijuhannuskin. Ensimmäinen kerta oli karmaiseva ajatuksena. Selvisin kuitenkin kaupunkijuhannuksesta ja totesin, että kivaa oli. Tämän vuoden juhannussuunnitelmista en kerrokaan vielä mitään. Paljastan ne sitten toivoakseni kuvina keskikevän juhlan jälkeen.

Tunnistatko muuten kuvissa olevat jutut? Tuo upea lasi on yksi aarteistani, Aarikan koivumetsäaiheinen lasi, josta vesi maistuu aina NIIN hyvältä. Lasin taustalla olevat naiset ovat Hanko-aiheisesta 1930-luvun matkailumainoksesta, joka on painettu pyöreään tarjottimeen. Tarjotin on täydellinen löytöni viime viikonlopun kirppiskierrokselta.

p.s. Itse asiassa päästin valkoisen valheen tuolla alussa. Haluaisin että Kanivinon perhe on mökkikansaa. Vain osa meistä on. Tokaluokkalaisemme muun muassa on todennut, ettei viihdy mökillä...Mutta toivoa tässä vielä on. Käännytystyö on jo alkanut!