Ei. Kanivinossa-blogi ei ole sulkenut oviaan. Ei. En ole ollut ihan huippukiireinen. Ei. En ole unohtanut teitä arvon lukijani. Kyllä. Olen vain tehnyt kaikkea muuta kuin blogannut. Sori. Parannan tapani. Lupaan jatkossa muistaa teitä lukijoitani useammin.
Kaikki tämä luova työ, mitä olen tehnyt, näkyy myös täällä kotona. Ei suinkaan positiivisessa merkityksessä, vaan luovana kaaostilana. Puolivalmiita kankaita on tuossa vieressäni ja niitä on pusseissa odottamassa jatkokäsittelyyn pääsyä. Haluaisin niin kovasti ostaa kotiin tuoreita kukkia ja sisälläni oikein kuplii kevätsisustuskärpänen, mutta en anna itselleni lupaa a. kävellä kukkakauppaan b. ryhtyä suurempiin sisustustouhuihin ennen kuin koti on käynyt läpi suursiivouksen. Kyllä, lupaan siivota huomenna. Tänään jo aloitin, mutta...
...innostuin soittamaan pianoa. Koska on kevät ja koska on olemassa niin hieno kappale kuin Kevät, pitihän sitä vähän soitella.
Siivotessani huomasin myös välillä virkkaavani. Innostin myös itseni uusilla ideoilla perehtymällä jättisuurien silmukoiden saloihin.
Palasin myös hetkeksi viime viikonloppuun. Silloin ihan vahingossa kohtasin itsensä Miina Äkkijyrkän Seinäjoen taidehallilla. Pidän hänen lehmistään. Ne on niitä Marimekonkin kankaista tuttuja. Ja pianhan ne lehmätkin pääsevät laitumelle...on kevät.
Pölyjä pyyhkiessäni ajatukset lähtivät kesään. Ihaniin kesämekkoihin, merituulen tuoksuun. Kuvassa mitä ihanin 30-vuotislahjani (khröm...tuosta on jo aikaa), joka vuodesta toiseen jaksaa herkkyydellään ilahduttaa tuossa pianon päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti