Meille muutti minikokoinen sitruspuu

Oma sitruspuu. Kukapa ei sellaista haluaisi? Kanivinon taloon muutti oma minikokoinen sitruspuu muutama viikko sitten. Ette muuten usko, mutta siitä leviää kotiin ihana mausteinen tuoksu. Huumaavaa! Ihana sisustuselementti on siis tämä puu jo tuoksunsakin vuoksi.

Pääsiäinen tähtäimessäni olen jutellut puulle ja toivonut sen hedelmien saavan keltaisuutta poskilleen. Vielä ei ole toiveeni toteutunut. Mutta jospa sitten vaikka vapuksi.Sitruspuulla oli muuten lähimaitokaupassa hintaa 10 euroa! Ei paha sijoitus kodin viihtyvyyteen.

Puu, ruukku ja meidän ruokailutilan kiviseinä tuntuvat kuvassa olevan parhaita kavereita. Rouheita kaikki omalla tavallaan.Onpa pöydällä puolestaan koukeroita kerrakseen. Tämän rakkaan huonekalun kanssa olen asunut jo viidessä kodissa. Kaksi kodeista on sijainnut Aurajoen rannalla Tuomiokirkon valvovan silmän alla. Kolme muuta täällä Lakeuksilla. Viikonloppuna kannoin pöydän paraatipaikalla ruokailutilaamme varaston kätköistä, kun kaipasin tasoa kynttilöille. Aina välillä pohdin pöydän kannen maalaamista valkoiseksi, mutta valkoinen valkoista seinää vasten ei oikein innosta. Kontrastia sitä olla pitää.

Tuo kello tuntuu jatkuvasti vilahtavan valokuvissani. On oma lempparini yksinkertaisuudessaan eli miksipä sitä ei kuvaisi.

Tuo ornamentein kuvioitu valkoinen purkku kuvassa on tuoksulyhty. Kaupoissa on lähes järjestäen melko rumia kapistuksia, jotka kantavat nimeä tuoksulyhty. Tuollaisen ihanuuden olen antanut lahjaksi jopa pienimmän neitimme kummitädille. Tykkään.