Sunnuntain ratoksi parit kranssit

On taas kranssien aika. Kranssit eivät kuulu vain ulko-ovea somistamaan, vaan niitä voi hyödyntää monipuolisesti sisätiloissa ja erilaisissa kattauksissa. Viime jouluna tein myyntiin kasan kransseja, joiden pohjana oli styroxkranssi. Noita käyttämättömiä kransseja ryhdyin kokeellisesti koristelemaan kodista löytyneillä kierrätysmateriaaleilla.

Valkoinen pörhellys. Valkoiseen pörheään kranssiin on kiinnitetty liimalla ulkolaisesta postipaketista löytynyttä pakkausmateriaalia. Lopputulos oli aluksi pörheääkin pörheämpi, joten kierräytin vielä kranssiin valkoisen silkkinauhan pörheyttä hillitsemään.

Vanhat lehdet ja kirjat ovat mitä parhainta askartelumateriaalia. Kuvan  sanomalehtikranssia varten revin lehden sivun pitkiksi paloiksi ja kiinnitin palat liimalla kranssiin. Nopeaa ja omaan silmääni kovin kivan näköistä.

Sininen kranssi on tehty pakkausmateriaalina olleesta silkkipaperista.  Kuten huomaatte, mitään ei kannata heittää roskiin...

Silkkipaperin leikkasin pieniksi neliöiksi. Neliöt kiinnitin keskeltä terävällä piikillä kranssiin kiinni. Painoin siis paperin keskustan piikin avulla styroksiin. Piikiksi käy mikä vain, kuten sukkapuikko tai hätätapauksessa kynän terävä pää.

Kuvissa olevat kranssit koristavat meillä muuten niin kovin valkoista(!) käytävän pätkää. Sopivat niin joulu-, talvi-, kesä- kuin loppiaistunnelmaankin.

Jos kaapissa ei ole valmista kranssipohjaa, pohjan voi pyöräyttää vaikka sanomalehdestä. Sanomalehden pintaan tuskin kuitenkaan saa työnnettyä silkkipaperia tuon sinisen kranssin tavoin.

Ihanaa syyspäivää sinulle!

Ja kaunein materiaaleista on pellava!

Pellava on luonnonmateriaaleista ehdoton suosikkini*. Se on luonteeltaan jääräpäisesti ryppyyntyvää, mutta sallittakoon se materiaalille, joka vain paranee vanhetessaan. 

Kaapissani on paljon pellavaa. Rakkaimmat kodintekstiilit ovat edesmenneen äitini nimikirjaimilla kirjotut. Kun esikoiseni syntyi 2006, äiti toi kasan pyyhkeitä ristiäisiin ja lahjoitti ne minulle tulevia perhejuhlia odottamaan. Äidin vanhoilla pellapyyhkeillä onkin monet lasit ja aterimet kiillotettu juhlakuntoon.

Tällaiselle pellava- ja yleensäkin tekstiilifriikille vierailu pellavayritykseen on aina sydänalassa tuntuva kokemus. Kyllä. Se saa aikaan melkein itkun tirautuksen kun saa sydämensä kyllyydestä katsella pellavatuotteita. Parasta on, jos saa vielä nähdä, kuinka isot teollisuuskoneet hakkaavat pellavalangasta tuotteita. Pellavaa kangaspuilla kutoneena itku tosin saattaa johtua siitä ilosta, ettei pellavaa tarvitse kutoa itse. Se kun on jääräpäinen lankanakin ja katkeaa loimilankana niin kovin helposti.

Syyskuun alussa olin Lapuan Kankureiden vieraana tutustumassa yrityksen uuteen myymälätilaan Lapuan Vanhassa Paukussa. Tila on valoisa ja hyvin lofthenkinen paikka, jossa tekstiilit pääsevät ansaittuun päärooliinsa.

Myymälässä oli näyttävästi esillä Kankureiden syysmalliston uusin kuosi, Ruut. Kuosin takana on keramiikkatöistään erityisesti tunnettu Heini Riitahuhta. Alakuvassa sängyn päälle heitetty mustavalkoinen peitto on malliston monitoimituote. Se toimii niin peittona kuin myös pöytäliinana. Itselläni on tuo tuote ostoslistalla.

Suomalainen kuluttaa pellavaa. Pellavatuotteita myydään kuitenkin paljon ulkomaille. Kankureilla jopa 60 % tuotannosta viedään Suomen rajojen ulkopuolella. Ulkolainen kuluttaja on vaativampi kuin suomalainen. Esimerkiksi Saksassa jopa miesasiakkaat ymmärtävät kankaiden ja tuotteiden hienouksien päälle. Tuotteiden erilaiset reunakäänteet ja muut ovatkin pientä luksusta, joita Kankureiden tuotteista löytyy.

Pellavalla on vientituotteena maailmalla paljon mahdollisuuksia. Japanilaiset ovat ihastuneet suomalaiseen muotokieleen, joka viehättää heitä pellavatuotteissakin. Hengittävyytensä ja nopean kuivuvuutensa ansiosta pellava kiinnostaa myös maissa, jossa on kuumaa ja kosteaa. 

Uutta tilaa oli esittelemässä yrittäjäpariskunta Jaana ja Esko Hjelt. Heidän takanaan kuvassa avautuu tilan latomainen seinä. Seinällä roikkuvat huovat ovat mitä mainioimmat sisustuselementit, jotka eivät toimi vain somisteina, vaan niillä on myös käyttöfunktio.

Kiitos Lapuan Kankurit ikimuistoisesta vierailuista teille! Tulen mielelläni uudelleenkin. 

Menkää te muutkin.

* Postaus toteutettu yhteistyössä Lapuan kankureiden kanssa.

Syy hiljaisuudelle ja pari kaunista juttua!

Hei pitkästä aikaa Te ihanat! Huomaan että täällä on käyty kurkkailemassa ja kenties jo veikattu, että olen laittanut lapun luukulle ja lopettanut bloggauksen. Näin ei ole päässyt käymään. Päässä vain on jotenkin sellainen pieni lepotila käynnissä. Isoja elämänmuutoksia toi kesä mukanaan. Tai siis oikeastaan sen yhden, josta ainakin olen Kanivinossa fb-ryhmässä kertonut. Eli olen aloittanut muotoilun opinnot. 

Tiedon opiskelupaikasta saatuani hyppäsin kattoon. Samassa rytäkässä huomasin itsekritiikin kasvaneen ja salakavalasti kynnys bloggaamiseen kasvoi. Nyt olen kuitenkin päättänyt voittaa tuon tunteen ja antaa mennä. Turhalla jumittamisella kun ei asiat ainakaan etene.

Se on tosin toinen asia se, kuinka aika riittää kaikkeen kivaan, kuten lasten kanssa riemuitsemiseen, töissä käyntiin, diy-juttuihin sekä opiskeluun. Jos kiinnitit sanaan työ huomiota, niin mainittakoon että teen opintojani töiden ohessa. Se tosin tarkoittaa isoa kasaa kotitehtäviä. Valokuvaamista, piirtämistä, kirjoittamista ja kaikkea mitä en vielä tiedäkään. Mutta ihanaa tässä on se, että pidän noista kaikista. Eräs työkaverini totesikin, että mikäs siinä opiskellessa, jos saa opiskella intohimolla sitä mistä pitää. 

 

 Syyskuun alussa vanhenin taas vuodella. Tämän postauksen kuvissa on yksi ihana saamani lahja mukana: Usko, Toivo & Rakkaus -tyyny. Pietarsaari on tullut mieheni kautta tutuksi. Pistaasinvärisessä tyynyssä toistuvat kauniisti nuo Pietarsaaren symbolit. Tyynyn värikin on mitä osuvin. Sen on muuten valmistanut Galleri Ann, Pietarsaari.

Ihastuin kuvien Vohveli-nimisiin peittoihin vieraillessani Lapuan Kankureiden vanhan liikkeen muuttomyynnissä Lapualla. Meidän koiraperheessä harvoin valkoista näkee, mutta uskalsin ottaa riskin ja ostin peittoja oikein kaksin kappalein, sillä peitot saa pestä kuudessakympissä. Ne ovat kooltaan mitä ihanimmat, sillä niiden alle pääsee oikein kunnolla käpertymään. Meidän lapset ovat aika nirppanokkaisia torkkupeittojen materiaalin kanssa. Tämä puuvillainen peitto on kuitenkin myös lasten mieleen, toisin kuin Kankureiden villaiset huovat.

Paperihulluutta

Milloin viimeksi olet hullaantunut jostakin uudesta jutusta? Se tunne, kun uskaltaa heittäytyä uuteen, on uskomaton. 

Sain ilokseni innostaa joukkoa naisia paperiaskartelun maailmaan. Joukko oli taidoiltaan kaikenkirjava, ja sekös oli mitä mukavinta. Kurssin loputtua saimme ihailla mitä ennakkoluulottomimpia luomuksia. Kurssilla aiheena olivat lahjarasiat sekä -pussukat. 

vi

Aloitimme rasioiden teon paperihylsyistä. Tyhjät wc- ja talouspaperirullat ovat mitä helpoimpia lahjarasioita. Kun hylsyn painaa lyttyyn ja päällystää, homma on melkein valmis. Pienellä koristelulla ja lopuksi taittamalla rullan päitä sisälle, lahjarasia on valmis. Tosin lopuksi rasiat on vielä kiva somistaa kauniilla nauhoilla ja teemaan sopivilla korteilla.

Kuten alla olevasta kuvasta näet, saimme aikaan toinen toistaan upeimpia rasioita.   Erityisen hyvin rasioiden koristamiseen sopii jo kertaalleen käytetyt lahjapaperit. Kaikessa askartelussa kannattaa muutenkin kokeilla kierrätyspaperia, kuten kellastuneiden kirjojen ja lehtien sivuja.

Paperipussien teko on mitä helpointa. Ei tarvita kuin riittävästi paperia, malttia leikata paperin reunat suoriksi, vähän taittelua ja lopuksi liimaa saumojen liimaamiseen. Samoin kuin rasiat, pussit voi h-hetkellä somistaa mitä erilaisin tavoin. Kun pusseja on tehnyt varastoon, on niitä aina tarpeen vaatiessa kasa odottamassa. Pienellä loppukoristelulla paperipussit muuntautuvat teemaan kuin teemaan sopiviksi.

Paperipussi on hyvin muuntautuva. Kun pussin suun kääntää pohjan kanssa vastakkaiseen suuntaan, syntyy littanasta pussista ilmava pussi. Alla olevasta kuvasta näet mallia. Pussin voi sulkea teipillä, niittamalla sen suuhun koristeen tai kauniilla narulla.

Kaikki kurssilla tehdy pussit ja rasiat ovat hyviä esimerkiksi juhlasomisteina. Häissä ne toimivat hääkarkkirasioina/-pusseina, lastenjuhlissa niitä voi ripustaa viirien tavoin nauhaan ja jokainen lapsi saa julien päätyttyä valita nauhasta omansa. Itse aion tänä jouluna tehdä joulukalenterin paperipusseista. Voipa pussukoita ripustaa myös joulukuuseen.

Paperikurssin todelliseksi hitiksi nousi taiteltu paperirasia. Kuten alta näet, lopputulokset olivat huikaisevia. Samasta paperikasasta kuoriutui kurssilaisten käsissä omia yksilöitään.

Kursseja vetäessäni olen huomannut, kuinka tärkeä vaihe on valita juuri ne itselleen sopivimmat paperit. Näin oli myös tällä kurssilla. Ja ymmärtäähän sen, sillä kaikki käsin tehtävät jutut on mukava tehdä myös itsensä näköiseksi. 

Alla olevan kuvan romanttiset kauneudet eivät sanoja kaipaa. Eivät valitettavasti kuitenkaan pääse kuvissa oikeuksiinsa. Erityisesti tuo silkkinauhalla somistettu rasia oli oikea namupala. 

Lämmin kiitos vielä upealla ja innokkaalle tyky-porukalle! 

Toivottavasti saitte kivoja ideoita mukaanne. 

Linkkivinkit:

Olen jakanut blogissani aiemmin ideoita valmiiden pussien somistamiseen. 

Lahjapussi sangoilla on maailman helpoin tehdä.

Tässä yksi ohje paperirasian taitteluun. (Kurssilaiseni saattavat huomata, että tekotapa videolla poikkeaa opettamastani. Jos huomaatte miten, laittakaapa viestiä kommenttiboksiin ;)...lopputulos on kuitenkin tismallen sama!)

Täältä taas löytyy kivoja ja toteuttamisen arvoisia lahjarasioita, pusseja jne. 

Taivuttelimme kurssilla myös origamimekkoja. Tässä linkki postaukseen, jonka lopussa on linkki taitteluvideoon.

p.s. Seinäjoen Kansalaisopistossa on marraskuussa kurssi, jossa pääset kädestä pitäen opettelemaan paperin taipumista rasioiksi sekä pusseiksi. Tule mukaan!

Teippaamalla iloa pintaan!

Nyt on hyvä syy blogata! Sain ilokseni vedellä teipillä kuvioita seiniin. Seinäjoella on tällä viikolla Seinäjoki Art&Design Week. Tapahtuman yhteydessä olevan KOTO-pop up:in seinät saivat somistetta mustilla teippikuvioilla. Ideat ja suunnitelmat teippauksista eivät olleet minun, mutta siitä huolimatta koin kovasti onnistumisen iloa teippaillessani tilaan huonekasvia, vaatetta, kenkiä sekä kodin kalusteita. Kovin kotoisa tuli tilasta. Vai mitä tykkäät?





Iso haaste teippauksessa oli valita oikeanlainen teippi. Suunnitelmassa teipiksi oli ehdotettu washiteippiä. Omasta kokemuksesta kotiseiniin laadukkaalla teipillä tekemäni teippaukset kuitenkin aika äkkiä rullaantuivat pois. Otimmekin varman päälle ja koeteippauksien jälkeen teipiksi valikoitui musta sähköteippi, joka muuten on aika edullistakin. Mikä parasta, se tuntui lähtevän seinistä pois ilman että pintoihin olisi jäänyt jälkiä.

Seinäteippaukset inspiroivat kyllä kovasti nyt minua. Teippauksilla voi tilaan ja pintaan kuin pintaan saada nopeasti ja hetkellisesti haluamaansa tunnelmaa. Menee testiin kotonakin. Ja sähköteipillä aion teipata.

 Lue lisää SADW:sta!