Purkin uusi viiksekäs elämä

Kyllä maailmaan jätettä mahtuu. Toisen jäte onkin näissä askartelu- ja tuunaushommissa toisen aarre. Halki Suomen ajaessamme takapenkillä ovat neidit ideoineet vaikka mitä askarteluja muun muassa tyhjistä pillimehupurkeista. Koti-insinööri on vain pudistellut päätään ja todennut: "En tosiaankaan enää tiedä, mitä voi heittää ja mitä ei roskiin!" Viimeksi tämän kommentin kuulin, kun surkuttelin hänen ruttaamaansa sipsipurkkia. Olin kaksi viikkoa kuljettanut ja varjellut sitä autossa. Ja alle sekunnissa putkilo oli roskiskamaa insinöörin käsissä. Todella surullista.


Sipsipurkeista voi tehdä vaikka mitä. Haaveissani on askarrella niistä ainakin uudenlainen säilytysteline työsoppeeni. Isännälle askartelin viimeksi viiksipurkin. Aika hauska lopputulos, ainakin omaan silmääni. Tällä hetkellä purkissa pitäisi kyllä olla kesälomaparta. Ainakin jos purkin haltijaa katselee tarkemmin. Tämä työ on muuten uusin Fiskarettes-työni.

Esittelenpä samassa yhteydessä toisenkin Fiskarettes-tuotoksen. Tässä purkissa kulkevat kesäreissujen särkylääkkeet ja laastarit mukavasti mukana. Purkki on xylitolpastilliaski.Sen kylkeen on liitutaulutarralle kirjoitettu liitutaulutussilla. Eli purkki voi tarpeen mukaan muuntautua vaikka nappipurkiksi.

Helteisen päivän herkku

Hei! Kanivinossa ollaan taas kotona. Kaksi viikkoa vierähti mökillä ja lasten jokakesäisessä pakollisessa murrekylvyssä Turussa.

Mutta nämä kelit! Ne ovat todellakin suosineet meitä. Kahden viikon aikana on yhtenä päivänä saatu sadetta niskaan. Muuten on ollut niin hiki, että juomaa on pitänyt muistaa nauttia joka käänteessä. Lapsuudessa oli ihanaa tehdä kesähelteellä mehujäätä. Törmätessäni kuvissa oleviin hauskoihin mehujäämuotteihin päätin hankkia muotit lasten iloksi. Mikä parhain viilentäjä mehujää onkaan.

Mehujääksi jäädytin omena- ja appelsiinituoremehua sekä vadelmamehukeittoa. Kaikki niistä toimivat napakympin tavoin mehujäänä. Mutta jäätelöiden koko oli hivenen liian iso. Kaikki neidit, yksivuotiaasta seiskavuotiaaseen, jättivät syömisen kesken, kun mehujäätä oli yli puolet jäljellä. Pitänee ensi kerralla täyttää muotit vain puolilleen.

Kameraa ja kaikkea ihanaa askartelutavaraa, kangasta sekä kangasvärejä olen kuljetellut lomalla mukanani. Mutta tosiaan vain kuljetellut, enkä ole napsinut kuin satunnaisia kuvia kännykällä. Pahoittelenkin yllä olevia puhelinräpsyjä. Hyvää tämä tekemättömyystauko on tehnyt, vaikka tietoinen valinta ei ole ollutkaan. Eilen tartuin virkkuukoukkuun ja toivon saavani esitellä melko piankin uusinta kori-ihanuutta, johon suunnittelin tekeväni kahvat vanhasta nahkavyöstä.

Ideoita ja ihanuuksia olen lomani aikana metsästellyt. Luonto on värejä pullollaan sekä kaikki ihanat askartelukaupat sekä sisustusputiikit ideoita ja ihanuuksia täynnä. Kenties löytöjä ja oivalluksia esittelen teille piankin...Mukavaa viikkoa!

Päivä jolloin kankaat tulivat kaapista ulos

Kanivinon lomassa tuoksuu vastaleikattu ruoho. Sisätiloissa minä pöllytän kankaita kaapista ulos ja pohdin, kuka toteuttaisi kaikki niihin liittyvät suunnitelmat. Eteisen penkki saikin jo uuden kankaan suojakseen. Tosin sitä ei ole ommeltu, minä vain taittelin sen istuintyynyn suojaksi. Ehtiihän sille vielä ompelukonetta näyttää...

Tuossa kankaassa on sitä jotakin. Iloa, valoa sekä rytmiä. Kesään sopivia juttuja.

Mielenkiintoisten kesäkokeilujen sarjaan kuuluvat puolestaan tuunaamani magneetit. En koskaan heitä potentiaalisia pieniä paperinpaloja roskiin, vaan laitan ne odottamaan parempaa päivää. Olen askartelukaupasta ostanut sikermän pyöreitä korkkiympyröitä. Nyt ne saivat somisteekseen jämäpaperipaloja. Palat on kiinnitetty liimalla, mutta niiden pinnassa on jotakin askartelulakkaa. Myyjä varoitteli, että lakan pintaan saattaa jäädä ilmakuplia. Ja kuinkas kävikään, niitä todella jäikin, kuten myös lakan levitysjälkiä on nähtävillä.

 En aio kuitenkaan lannistua, vaan jatkan magneettikokeiluja. Tuollaisenaan sopivat kanivinoiseen elämääni just täydellisesti.

Puutarhassa näyttää lupaavalta. Kirsikat ja luumupuut sekä omenapuut notkuvat jo raakileita. Unohtamatta marjapensaita. Koska niistä ei voi vielä nauttia, hellepäivänä pitää tyytyä jäätelöherkkuun. Nam.

Se alkaa L:llä

Se voi toki alkaa myös S:llä tai H:lla. Se on LOMA!

Kanivinon talossa on nyt kaikki lomalla! Lapset hihkuivat kun kuulivat äidinkin aloittavan loman. Loma on odotuksia täynnä, jokaisella omanlaisiaan. Loman alkajaisiksi tein kuten jalkahoitajani kehoitti, hankin sellaiset kengät, joissa on muutakin kuin latuska pohja. Uusissa kengissäni on ainakin väriä. Ovat muuten hyvät jalassa. Paremmat kuin yhdetkään ballerinani. 

Lomalla aion olla rento. Onnistuuko sulta? Aion lukea, aion imeä lehdistä kaikkia kivoja ideoita ja aion viettää Molla Millsin Virkkurin kanssa laatuaikaa. Laatuajasta saavat nauttia myös lapset. Nuorin ihanuus, joka määrää menoamme ikänsä puolesta vielä kovin. Pääprinsessa, joka sai tänään uuden juhlamekon, jolle prinsessa lateli jo kaikista suurimmat rakkaudenosoituksensa (Kyllä, hän pitää vaatteista! Hän on myös perheessämme se ainoa, joka huomaa äidin uuden huulipunan, ja joka haaveilee korkokengistä.) Tuleva tokaluokkalainen, joka nauttii lomasta, haluaa säällä kuin säällä uimaan ja haastaa meitä keksimään kaikkea kivaa yhdessätekemistä. Ja koti-insinööri. Hmm. Hän on seonnut jalkapallosta.

Jotakin kivaa käsillä tekemistä piti tähänkin postaukseen saada. Se on tulevan kakkosluokkalaisen tekemä mansikkapatalappu, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Ihastuttava väriläiskä keittiössä!

Lomaa odotellessa olen odotellut pionien aukeamista. Nostin niitä nipun keittiön pöydällekin aukeamaan, mutta hidas on avautumistahti. Ehkä jo huomenna on kukka kauneimmillaan. Ja Suomen suvi, se on jotakin omalaatuista myös huomenna.

Nautitaan kesästä!

p.s. Onko tuo Pieni lankakauppa tuttu kirja? Nappasin sen eurolla kirppikseltä kesälukemiseksi.

Kesällä kerran...

...taitoin Kanivinon kotipihasta kukkia maljakkoon. Liljat tosin pääsivät vanhaan pulloon. Pullo on kantautunut vaarin mökiltä meidän perheen iloksi. Upeaa vanhaa ja kaunista lasia.

Kanivinon mamma ja koti-insinööri olivat viime viikonloppuna Törnävänsaarella rokkaamassa. Upeaa musiikkia, mukavia ihmisiä ja tällä kertaa myös designia omassa DesignCornerissaan. Arvaatte varmaan että olisin mielelläni kuunnellut kaikki rokit designia samalla hypistellen.

Ostoksistamme halusin nostaa teille pari helmeä. Koti-insinööri osti pari oivaltavaa paitaa. Alla olevan paidan jujun toivoakseni näet ainakin kuvaa suurentamalla. Jos idea ei sitä kautta aukea, heitä minua kommentilla...

Olen huono käyttämään riippuvia korvakoruja. Siitä huolimatta olen päättänyt antaa niille mahdollisuuden. Kuvassa olevat kauniit lintukorvakorut ja samaa sarjaa oleva riipus olivat todellinen löytö. Niiden paketissakin on sitä jotakin.

Jos et vielä tiedä, rakastan käsin painettuja kankaita. Sen vuoksi shoppasimme myös Mustavan tuotteita. Insinööri sai hienon pipon. Minä kauniin sulkapaidan. Valitettavasti tuotteista en saa teille juuri nyt kuvaa, mutta linkin takaa pääsette kurkkaamaan Mustavan maailmaan. Kun tietää, mikä vaiva ja taito tarvitaan käsillä tehdessä, mielellään sitä kannattaa yrittäjää, joka on sen vaivan puolestani nähnyt. Kaikista kivoista Mustavan kaltaisista tuotemerkeistä saa antaa vinkkiä!