Ruokamessulippuja arvottavana

Oletko ruoan ystävä? Kanivinossa-talossa ruoka on välillä sitä sun tätä, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Tavoitteena on kuitenkin syödä pääsääntöisesti hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Mitä tuo sitten kenellekin tarkoittaa. Hienon katsauksen suomalaiseen ruokaan saa vuosittain Ruokamessuilla Kauhajoella. Syyskuun ensimmäisen viikonloppuna järjestettävässä tapahtumassa on tarjolla lähiruokaa, mutta myös elämyksiä ja vinkkejä muun muassa oman kotipuutarhan syyskunnostukseen. Kojuissa on kuulema myynnissä myös kivoja juttuja kodin sisustamiseen.

Minä Kanivinossa-blogin mamma olen sekaantunut tänä vuonna tapahtumaan erikoisella tavalla. Olen ottanut osaa tapahtuman ohessa järjestettävään kattauskilpailuun. Kilpailutyöt esitellään suurelle yleisölle messujen oheisohjelmana Sanssin kartanossa Kauhajoella. Kisassa jokainen kilpailija vie kattaukseen mukanaan jotakin luontoon liittyvää. Mielenkiinnolla odotan, kuinka upeita luomuksia kisassa nähdään. Kattauksia on kisassa mukana kuusi.

Kauhajoen Ruokamessut lahjoittivat minulle lippuja tapahtumaan arvottavaksi. Kaiken kaikkiaan arvon 2 x kahden lipun paketit ja 1 x yhden lipun paketin. Arvontaan voit osallistua tykkäämällä Kanivinossa- blogista Facebookissa. Eli jaan tämän postauksen sinne ja toivon teiltä vastauksia kommenttikenttään kysymykseen: Mikä on ollut aina inhokkiruokasi? Onnea arvontaan. Arvontaan pääsevät mukaan kaikki 1.9.2014 kello 12.00 jätetyt kommentit.

Lainaus vielä Ruokamessujen tiedotteesta:

"Messujen monipuolinen näytteilleasettajajoukko takaa sen, että tarjolla on kotimaisen lähiruoan lisäksi myös kodintekstiiliä kattaukseen ja sisustukseen, design-vaatteita ja upeita kädentöitä sekä kotikeittiön koneita ja laitteita. Pienten elintarvikeyrittäjien jatkojalostetut luonnonantimet tarjoaa messukävijälle oivan tavan säilöä kesäherkut omaan kotikeittiöön talvenvaralle."

Messuilla tavataan!
 

Ällistymässä Juthbackan markkinoilla

Toisen romu on toisen aarre. Tämän saimme koti-insinöörin kanssa todeta Juthbackan markkinoilla Uudessakaarlepyyssä lauantaina. Juthbackan markkinat ovat uskomatan show. Pieneen Uuteenkaarlepyyhyn kokoontuu tuolloin iso joukko vanhan tavaran myyjiä. Todellakin, myyntikojuja oli siellä niin paljon, ettemme kolmen tunnin aikana ehtineet edes kaikkia kiertää. Väkeä tapahtumassa oli viime vuonna käynyt 30.000. Tämän vuoden kävijämäärä ei ole vielä osunut missään silmääni.

Tapahtuman erikoisuus on se, että se on avoinna 24 h alkaen perjantai-iltapäivästä loppuen lauantai-iltaan. Vierailin siellä tänä vuonna ensi kerran. Ohessa makupaloja kivoista silmääni osuneista jutuista. Tapahtuma on todellinen keräilijän sekä tuunailijan keidas. Siellä on jokaisen hintaluokkaan sopivia juttuja tarjolla mielin määrin. Sekä uutta että vanhaa tavaraa. Koruja, astioita, auton osia, kirjoja jne.

Vanhat keltavalkoiset kupit olivat mieleeni. Myös tuo etualan kaunis sinivalkoinen lautanen tai vastaava kelpaisi minulle. Sen päälle olisi ihana asetella valkoisia tolppakynttilöitä palamaan.

Kaappikelloa Kanivinon talossa ei vielä ole. Eikä hetkeen kyllä taida tullakaan, jos ei nyt jotakin tosihienoa yksilöä tule vastaan. Komeita toki ovat nämäkin.

Tuo olutkoppa olisi muuttanut meille, jos ei sen kylkeen olisi rumasti kirjoitettu tussilla, ja jos se olisi ollut hivenen halvempi.

Pilkut vetoavat minuun myös astioissa. Nuo ruskeat taitavat olla monen kodin klassikkoa. Jotenkin niin karmaisevan kivat.

Upeita sinisiä astioita. Kyseistä sarjaa eri väreissä myytiin monessa kojussa. Erityisesti vihreä sarjan malja olisi omaan mieleeni.

Yllä vielä meille kotiutuneet astiat. Nuo päärynälautaset ovat tuttuja jo lapsuudesta. Kuvan laseja metsästin tapahtumasta oikein hiki otsalla. Lähiviikkojen postauksissa paljastan, mihin lasit lopulta päätyvät. Ai niin, lautaset maksoivat 2.50 euroa kappale. Aika vähän vanhasta Arabiasta. Laseista maksoin euron kipale. Oli siellä siis jotakin kivaa halvallakin.

Pala lautaa ja pykkipoikia

Otsikossa ne tärkeimmät tarvikkeet kerrotaankin. Kun näin nuo ihastuttavat viikonpäiväpyykkipojat, tiesin heti, mitä niistä teen. Halusin perheellemme viikkokalenterin, johon voi ripustaa niin hammaslääkäriajat kuin syntymäpäiväkortitkin. Jospa se auttaisi muistamaan asioita ja onnistumaan arjessa sitä kautta aiempaa paremmin. Edes hitusen paremmin.

 Pyykkipojat on kiinnitetty raakalautaan kuumaliimalla. Karhutarra tai perinteinen Erikeeper ajaa varmasti saman asian, kunhan antaa vain liiman kuivua rauhassa. Koti-insinöörin mielestä tuo lauta on ruma, se oliis pitänyt pohjakäsitellä jotenkin. Itse pidän laudan rouheudesta.

Jos tuollaisia viikonpäiväpyykkipoikia ei ole saatavilla, onnistuu vastaavan teko perinteisillä puupyykkipojilla. Ne voi maalata haluamallaan värillä tai päällystää kuvioteipeillä, paperikin niitä kauniisti somistaa. Viikonpäivät voi kirjoittaa tietokoneella ja ne voi sitten leikata ja liimata pyykkipoikiin kiinni. Minä menin sieltä missä aita on matalin ja käytin valmiita poikia. 

Villasukat jalassa...

.

...voi hetkeksi heittäytyä ajatusten vietäviksi. Kun perhe Kanivino oli vasta äiti ja isä, kannoimme sisään vauvan valkoisen hoitopöydän. Eräänä päivänä ollessamme K-Raudassa, hoitopöydän tuleva käyttäjä ilmoitti tulostaan. Ja se oli menoa. Tänään tuo sama pöytä muutti meiltä uuteen kotiin. Nauroinkin koti-insinöörille, että katoppas, me ollaan odotettu tämän ulos kantamista yhtä paljon kuin sitä, että saimme sen vuonna 2006 kannettua sisälle. Mutta aikansa kutakin.

Minä odotan aina kovasti joulua. Ihanaa on ollut huomata, että te blogin lukijat myös odotatte. Aika moni toivoi tuossa pari postausta sitten olleessa kilpailussa jouluideapostauksia. Apua, milloin niitä saa julkaista, ettei kukaan ajattele minun olevan aivan sekaisin...

Myönnän askarrelleeni eilen yhden joulukoristehässäkän parissa. Kyse on kuitenkin yhdestä tilaustyöstä, joten menköön. On minulta pyydetty myös viime vuoden kaltaista joulukalenteria tänne blogiin. Samaan en ehkä pysty kuin viime vuonna. Siitä viisastuneena voisin kalenterin toteuttaa, mutta hieman toisin. Pitääpä maistella asiaa, samalla kun hörppään kuumaa kaapista löytynyttä viime jouluista glögiä.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin!

Pahanhajuinen vinkki

Oi pojat kun meillä haisi eilen pahalle. Koti-insinööri yökkäsi ulko-ovella niin kovasti, että meinasi jatkaa päiväänsä vielä töissä. Ai mikä täällä oikein tuoksui? No tietenkin ne kuuluisa lehtikaalisipsit. Ne on toi epämääräinen, ei tarkka, kasa tuossa lyhtyjen edessä. Parempaan otokseen en iltahämärässä pystynyt. Blogimaailmassa ne ovat vanha juttu, mutta myöhäisherännäisenä niitä vasta eilen testasin. Tuoksu oli uunivaiheessa kaamea, kuten kaaliruoissa yleensäkin. Maku taivaallinen, ja ah niin terveellinen. Tai siis en tiedä, aika paljon niihin piti laittaa öljyä sekaan.


Näin ne tein:
- Revi kaalin lehdet pieneksi suuhun sopivaksi silpuksi
- Laita ne kulhoon ja kaada sekaan öljyä. Öljyä kaikki lehdet.
- Ripottele sekaan mauisteita oman maun mukaan. Meidän sipsit maustettiin suolalla.
- Paista uunipellillä 150-asteessa reilu vartti uunin mukaan.

Oi kun niistä tuli hyviä. Jopa meidän nuorin neiti puolitoistavee niistä piti. Koti-insinööri jätti maistamisen väliin. Ei tiedä, mitä menetti.