Töttöröö!

Uusin Fiskarettes työni on juuri julkaistu. Tällä kertaa valmistui paperirista, liiman, nauhojen sekä kuvioleikkurin avustamana tötteröitä. 

Tötteröt on helppo tehdä paperista.  Kierrä paperi tötteröksi. Kiinnitä paperin reunat toisiinsa liimalla. Leikkaa yläreunasta ylimääräinen paperi pois, jotta tötterön yläreuna olisi tasainen.

Nauhat saat kiinni tötteröihin liimalla/teipillä/niiteillä. Valitse paras nauhojen kiinnitystapa tötterön sisällön mukaan.

Tötteröt saa juhlissa kivasti esille ripustamalla ne kauniiseen oksaan tai laittamalla ne narulle roikkumaan. Vain taivas on rajana näiden väkertämisessä. Materiaaliksi kelpaa vaikka vanha sanomalehti, kunhan paperi paksuudeltaan on sellainen että tötterön reunat pysyvät pystyssä.

Erään pullon tarina...

...ei päättynytkään pullonkeräykseen. Kuohujuoman pullo sai uuden elämän vesikarahvina. Maitolasia olevassa pullossa oli sitä jotakin. Huolellisen pesun jälkeen kun etiketit olivat irronneet, leikkasin liimautuvaa kangasta pullon kylkeen sekä eteen että taakse . Tuo upea sanomalehtikuosi sopi kuin nappi silmään pullon kylkeen. Tämän kesän lempijuttuni liitutaulumaali pääsi myös pullon kylkeen liitutaulutarran kera.

Kaulaansa hellepäivän piristys sai puiset sydämet. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Tällaisia pulloja on kiva tuunata vaikkapa kesän juhliin niin kotiin kuin mökillekin. Juhannuksena pullon kaulaan voi tehdä vaikka pienen kukkaseppeleen. Pitääkin koettaa...

Pyöräilyn huumaa seinälle

Kanivinon taloon muutti uusi taulu. Rahallisesti tuo taulu tuli maksamaan, öööö...ehkäpä noin 50 centtiä. Esittelin eräälle sisustusvinkkejä etsivälle Pinterestiä. Siellä eksyin taas jälleen kerran ihailemaan tulostettavia julisteita. 

Love the journey! Niin se vain on. Tuossa pyöräkuvassa oli sitä jotakin. Pyöräkuvaa sai tulostettuna neljänä erilaisena väriversiona. Kehyksiin pääsi vasta kaksi kuvaa, sillä kaksia samanlaisia kehyksiä ei talon uumenista tullut vastaan. Toisin sanoen kuvat on kiinnitetty jo olemassa oleviin kehyksiin. Halpa tapa uudistaa kotia. Tällaisessä tulostettavassa seinäpiristeessä on se hyvä puoli, että niistä raaskii tarpeen tullen luopua.

Kuvan ihanat polkupyörät voit tulostaa täältä.

p.s. Lisäilin muutamia kivoja tulostusjuttuja myös Kanivinon Pinterestiin.

Maailman maistuvin raparperipiirakka ja vanhoja aarteita

Me oltiin kylässä. Ihan Hämeenlinnassa saakka. Siellä kotiintuomiseksi jäi maailman paras raparperipiirakkaohje. Raparperiajan jälkeen sama ohje toimii myös kaikilla marjoilla, syksyllä taas sitten omenoilla. Vilautin ohjetta työkaverilleni, joka riemusta hihkaisi, että tässä ei onneksi tarvitse käyttää vatkainta. Tottahan se on. Ystäväni tarjoaman upean raparperipiirakkan ohjeeseen voit tutustua täällä.

Piirakan syönnin lomassa myös haaveilimme. Osa haaveilusta tapahtui kirpputorilla, jossa ystäväni hamstrasi pitsiliinoja, minä erilaisia lehtiä, kirjoja ja väkertämiseen sopivaa pientä tavaraa. Kirppiksiä ajattelin koluta kesällä oikein urakalla. Olen ollut aika huono kirppistelijä, mutta en ole sitä ilmeisesti enää. Sen verran runsaasti tuli rahaa kulutettu toisten hylkäämiin tavaroihin.

Upeita aarteita ajattelin etsiä myös omista kaapeistani. Sinne on vuosien saatossa kulkeutunut kaunista, muttei kovinkaan arvokasta lasia. Tuo kuvan vihreän pullon kaima tuli vastaan kirpputorilla. Kohtaamisen innoittamana kaivoin oman pulloni esille ja etsin parhaillaan kauniille vanhoilla pulloilleni uusia paikkoja kotoa.

Kuvan kuppi-ihanuudet ovat ystäväni kaapista. Noita oranssikuvioisia kuppeja löytyy jostain meidänkin kaapin perältä, tosin sinisävyisinä. Lähdenkin niitä kaivamaan esille ja nostan kunniapaikalle.

Voimanainen rikkoi lasin

Rapatessa roiskuu. Ja niin näyttää roiskuvan tuunatessakin. Kuten kuvasta näkyy, Kanivinon talossa viinilasi on mennyt rikki. Ei ihan mikä tahansa lasi, vaan kihlalahjaksi saamamme valkkarilasit. Ja kuinka kaikki menikään...

Alussa oli vain lasi. Oli myös idea. Päätin tehdä Fiskarettes-sivuille malleja juhla-asuisista viinilaseista. Välineinä oli liimautuvaa kangasta, sinkkisydämiä, nauhoja, lävistäjiä, paperia ja kaikkea muuta kivaa. Innoissani liimailin paperiperhosia paperiliimalla lasia ympäröivään kangassuikaleeseen kiinni. Kuului NAPS ja kappas lasin jalka oli katki.

  

Tällaista huijaamista tämä bloggaaminen on. Kuvassa valmis lasi näyttää niin kovin kauniilta. Perhoset leijailevat ja luovat kepeää juhlatunnelmaa. Tosiasia vain kuvaustilanteessa on se, että kuvaaja pitää toisella kädellä lasin tynkäjalkaa kädessään ja toisella kuvaa...Yllättävän onnistunut kuva on kuitenkin.

Loppujen lasien kanssa onnistuin paremmin: Ei lisää rikkinäisiä laseja!

Lasit voivat juhlan hetkellä toimittaa kahta virkaa. Ne ovat juomaa varten tottahan toki, mutta voivat olla myös paikkamerkkejä. Kannattaa kokeilla.

Somistetut lasit ovat viimeisin Fiskarettes-työni. Ei muuta kuin testailemaan, kuinka kivoja juttuja saat lasipintaan vaikkapa jo ennenkin mainostamallani liitutaulutussilla.