Arkisoppaa on syöty nyt kaksi viikkoa loman jälkeen. Elämä alkaa taas voittaa. Aamulla osaa herätä kännykän piippaukseen, eikä käsilaukkuun tule lähdön hetkellä automaattisesti nakattua enää sitä aurinkovoidetta suojakertoimella 50. Käsilaukussa ovat sulassa sovussa kaikki päivän aikana tarvittavat avaimet, puhelimet, huulipunat, pikavälipalat, jos lounas jää väliin sekä muu sekalainen seurakunta naisihmisen tavaraa.
Arkimoodissa
kodissa kuin kodissa ruoka lienee yksi kulmakivi. Ruokaa mätetään
kiireellä suuhun hyvällä tai huonolla menestyksellä. Kiitos aina sen,
millä tuulella kukin onkaan. Olen kuin vaivihkaan joka päivä tehnyt
ruokapöydälle erilaisia vihannestikkuja ja tomaattikulhoja. Illan tullen
kupit ovat yleensä tyhjiä. Tosin neiti määrätietoinen
puolitoistavuotias on saattanut haukata esimerkiksi kaikista
porkkanatikuista palan ja heittää loput sitten lattialle sen toivossa,
että herra karvanaamamme kävisi ne nauttimassa. Mutta tyhjiä kupit siis
ovat, on syöntityyli ollut sitten mikä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti