Villan kotoisa kosketus + ARVONTA

Kanivinossa on nyt uutuuskirjan äärellä. On kirja-arvostelun aika.

Villan kotoisa kosketus on kesän alussa ilmestynyt uutuuskirja kustannus Mäkelältä. Kirja lupaa kannessa villan kosketuksia niin neuloen, virkaten kuin huovuttaenkin. Jo kirjan kansi lupaa lukijalle kuvamaailmansa kautta, että nyt käsissä on kirja, joka tarjoaa tyylikästä ja modernia tekemistä. Viehätyin niin kovasti itse kirjan kannesta. Sopivan tyylikästä ja simppeliä makuuni.

Kirjassa vahva pääpaino on tunnelmissa. Tunnelmien kautta lukija pääsee niin autiolle kesän hylkäämälle rannalle kuin villan alkulähteille lammaslaitumelle. Kuvamaailma tempaisee lukijan mukaansa. Uskallan jopa väittää, että kirja on kaunista ja viihdyttävää katseltavaa, vaikka ei osaisi/ei haluaisi tarttua virkkuukoukkuun tai puikkoihin.

Visuaalinen maailma tempaisee lukijan mukaansa. Vasta tunnelmamatkan jälkeen kirja tarjoilee teko-ohjeet kirjassa nähtyikin villatöihin. Ohjeita lukiessa saattaa kuitenkin törmätä yllätyksiin, varsinkin jos muistaa, että kirjan kansi lupailee virkkausta. Suurennuslasin kanssa ohjeista saakin etsiä ne pari virkkaajalle sopivaa ohjetta, sillä suuren suuri enemmistö ohjeista on neulontaohjeita. Taitava virkkuukoukulla tekijä tosin ammentaa kuvamaailmasta parhaat ideat ja tekee itse ohjeet vastaavanlaisten töiden toteutukseen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ohjeet ovat selkeät. Niiden oheen on myös vinkiksi merkitty ohjeen vaativuustaso.

Kirjan varimaailma on mustavalkoista.

Villan kosketus on siitä viehättävä kirja, että se esittelee monipuolisesti villatuotteiden käyttömahdollisuuksia. Käsistään taitava tekee kirjan ohjeilla päällisen niin nojatuoliin, kukkapurkkiin, tyynyyn kuin kattolamppuunkin. Tähän kirjaan kannattaa siis tutustua, jos etsii uusia ideoita ja haluaa tunnelmoida kauniiden kuvien äärellä.

Olen saanut kirjan arvostelukappaleeksi. Laitankin sen nyt mielelläni kiertoon teille lukijoille. Jos haluat olla mukana kirjan arvonnassa, kommentoi kommenttikenttään kertomalla, mitä kaikkea haluaisit lukea blogistani nyt tulevan syksyn aikana. Arvonta alkaa nyt ja päättyy syyskuun ensimmäinen päivä.

Kaunokaiset kehyksiin

 

Kanivinossa sai nyt kattonsa alle pientä ja somaa. Ei ole välttämättä minun juttuni, mutta siitä huolimatta tein hetken mielijohteesta sellaista.  Kauniit ranskalaiset paperit ovat päätyneet stanssattuihin paperikehyksiin viimeisimmässä Fiskarettes-työssäni. Monta kaunista saman sarjan paperia odottaa vielä kehystään tai muuta käyttötarkoitusta. Paperit ovat kyllä niin kauniita, etten meinaa malttaa niitä edes leikata.

Fiskarettes Design Teamiläisenä pestini päättyy elokuun lopussa. Asiaan ei liity dramatiikkaa, sillä pestit ovat aina neljän kuukauden mittaisia. Jotakin kivaa ja uutta on kuitenkin taas täällä kehitteillä. Siitä lisää kun on sen aika. Nyt vielä kuukauden ajan teen erilaisia töitä näytille Fiskarettes-sivuille. Kutsun muuten noita pieniä kehystettyjä juttuja minitauluiksi. Ne voi ripustaa roikkumaan minne haluaa, vaikka lahjapaketin päälle tai oven vetimeen.

Hämärtyviin iltoihin

Pidän pimeistä loppukesän illoista. Enkä vähiten siksi, että nyt saa sytytellä kynttilöitä valaisemaan niin sisä- kuin ulkotiloihin.  Iltojemme iloksi maalasin Martha Stewarti lasimaalilla lasipurkkeja.

Halusin lasilyhdyistä utuisia. Toinen purkki saikin kokonaan maalin ylleen. Toiseen purkkiin jätin sydämenmallisen aukon kynttilän tuikkeelle.

Purkkien suut saivat pitsinauhasta sekä juuttinarusydämistä kauniin kaulahuivin ylleen. Nauha pysyy kiinni askarteluliimalla. Jos kaipaat hieman erilaisia nauhoja tuunailuihisi, vinkkaanpa että tuollaista pitsinauhaa on myynnissä Emma´s & Mama's sisustuskaupassa*. Tuo linkki vie kaupan askartelutuotevalikoimaan, josta voi bongata myös nuo puiset sydämet.

* Postaus sisältää mainoslinkin.

Pellavatehtaalla muiden sekopäisten kanssa.

Luonnonmateriaaleista pellava on ykkössuosikkini. Voitte siis varmaan kuvitella, kuinka pyörryksissä olin päästessäni Lapuan kankureiden tehtaalle ostoksille. Tehtaalla on ilmeisesti joka kesä kunnon tyhjennyspäivät menossa. Kahden lapulaisen leidin saattelemana uskalsin lähteä katsomaan, kuinka suomalaiset naiset (kyllä, naisia siellä pääasiassa oli...) hullaantuneina penkovat pellavatekstiililaareja. 

Tehtaalle saapuessa isoissa koreissa oli kasa jätesäkkejä. Niistä sai poimia omansa teksiilien keräämistä varten. Myynnissä oli priimaa, poistoeriä, koe-eriä, kokeilueriä. Kaita-ja laudeliinoja, torkkupeittoja, metrikangasta ja kaikkea mitä vain voi kuvitella.

 

Kyllä se minunkin jätesäkkinä pikku hiljaa sai tekstiilejä sisäänsä. Omaksi iloksi ja tarpeiksi lähinnä. Erityisesti lähdin tehtaalta hakemaan yksiväristä pellavaa metritavarana. Penkomislaareista  sain kuitenkin todella edukkaasti tarpeisiini pellavakangasta. Voi sitä onnen tunnetta ja pellavantuntua käsissäni.

Erityisen kivasti mieltäni lämmitti se, että Suomessa osataan tehdä laatutekstiilejä. Ja erityisen mukavalta tuntui se, että ostoksilla olleet muut sekopäät tuntuivat arvostavan suomalaista osaamista. Ainakin jos jätesäkkien sisältöä katseli.

 Ensi vuonna lähden matkaan keittiönpöydän mitat mukanani. Sen verran upeita ja edullisia pellavaliinoja oli tarjolla, että jäi oikein mieltä kaihertamaan. Pellavahan on mitä ihanin materiaali, sillä se vain paranee käytössä.

Lasien uudet vaatteet

(Kanivinon mamma on taas hullaantunut. Huoh. Taas uusi tekniikka ja uudet välineet. Nyt on vuorossa lasin kuviointia.)

Siis voiko upeampaa olla! Ostin askartelukaupasta kuuluisan askrteluguru Martha Stewartin lasimaalia (vai voikohan tuota maaliksi kutsua...), jonka kanssa saa tehtyä pysyviä kuvioita kaikkiin lasipintoihin. Ja minähän innostuin toden teolla kuvioinnista.

Marssin kauppaan ostamaan halpaa lasia, kun en kehdannut kyläpaikankaan lasia ryhtyä kokeiluillani tuhoamaan. Ensimmäiset kokeiluni tein melko isokuvioisella sabluunalla, eikä kuviointi onnistunut. Seuraavana päivänä kuviointi jatkui melko pienikokoisilla kuvilla. Lopputulos alkoi jo miellyttää silmää.

 
Tein myös kokeiluja teippaamalla teipillä erilaisia kuvioita lasin pintaan. Yläkuvassa on kaksi onnistunutta  teipein kuvioitua lasia oikeassa reunassa. Kuviointi tuntui vaikealta noihin melko munanmallisiin laseihin, sillä kaarevan pinnan vuoksi sabluunakuviointi oli vaikea toteuttaa. Pieniin lasikulkoihin onnistuin kuitenkin saamaan suhteellisen kivoja kesäisiä kuvioita.

Maalin levitin lasien pintaan meikkisienellä. Myös sivellintä voinee levittämiseen käyttää, mutta sivellin jättää pintaan omat kuvionsa.


Olipa vaikea kuvata näitä lasiesineitä. Toivottavasti kuvista saat kuitenkin jonkun ajatuksen siitä, mistä on kyse.

Tuota ainetta kului kokeiluihin vain muutama milli. Hämärtyviin iltoihin aion seuraavaksi tuunailla lasipurkeista kynttilälyhtyjä.

p.s. Lupasin eilen postauksessani raottaa, missä kaikkialla lomareissullani kävin. Poikkesin kesäreissullani muun muassa Klemmarikellarissa, josta tuota maalia ostin. Kiva paikka ja hyvä palvelu, kannattaa poiketa joko myymälässä Raisiossa tai nettipuodissa.