Pellavatehtaalla muiden sekopäisten kanssa.

Luonnonmateriaaleista pellava on ykkössuosikkini. Voitte siis varmaan kuvitella, kuinka pyörryksissä olin päästessäni Lapuan kankureiden tehtaalle ostoksille. Tehtaalla on ilmeisesti joka kesä kunnon tyhjennyspäivät menossa. Kahden lapulaisen leidin saattelemana uskalsin lähteä katsomaan, kuinka suomalaiset naiset (kyllä, naisia siellä pääasiassa oli...) hullaantuneina penkovat pellavatekstiililaareja. 

Tehtaalle saapuessa isoissa koreissa oli kasa jätesäkkejä. Niistä sai poimia omansa teksiilien keräämistä varten. Myynnissä oli priimaa, poistoeriä, koe-eriä, kokeilueriä. Kaita-ja laudeliinoja, torkkupeittoja, metrikangasta ja kaikkea mitä vain voi kuvitella.

 

Kyllä se minunkin jätesäkkinä pikku hiljaa sai tekstiilejä sisäänsä. Omaksi iloksi ja tarpeiksi lähinnä. Erityisesti lähdin tehtaalta hakemaan yksiväristä pellavaa metritavarana. Penkomislaareista  sain kuitenkin todella edukkaasti tarpeisiini pellavakangasta. Voi sitä onnen tunnetta ja pellavantuntua käsissäni.

Erityisen kivasti mieltäni lämmitti se, että Suomessa osataan tehdä laatutekstiilejä. Ja erityisen mukavalta tuntui se, että ostoksilla olleet muut sekopäät tuntuivat arvostavan suomalaista osaamista. Ainakin jos jätesäkkien sisältöä katseli.

 Ensi vuonna lähden matkaan keittiönpöydän mitat mukanani. Sen verran upeita ja edullisia pellavaliinoja oli tarjolla, että jäi oikein mieltä kaihertamaan. Pellavahan on mitä ihanin materiaali, sillä se vain paranee käytössä.