Lommoista romantiikkaa

Mitä se maalaisromantiikka muuten oikein on? Olen facebookissakin kaikissa maalaisromanttisissa ryhmissä, muttei vieläkään oikein ole selvinnyt, mitä se on. Meillä ei kuitenkaan kauhean romanttista ole. Täällä on sellaista sekatyyliä.

Ekaluokkalaisen huoneeseen tuunasin kuitenkin lommoista romantiikkaa. Tytön ikkunassa on verhona sellaista ihastuttavaa koirakangasta, melko pastellisissa sävyissä. Verhon innostamana tuunasin neidille kukkaruukun. Ruukkuun saa neiti laittaa hartaasti toivomansa viherkasvin tai voihan ruukku päätyä kynien kodiksikin. Siinäpä muuten vinkkini sinulle: Lasten kynät on mitä kätevin säilyttää isossa kukkuruukussa. Kokemusta on.

Ruukusta tuli kymmenen minuutin käsittelyn jälkeen aika kiva. Lommoja on ruukussa melkoisesti, mutta ne antavat vain lisäilmettä.  Koiran kuva on stanssattu eli leikattu leikkurilla liimautuvasta kankaasta. Kuten huomaatte, olen ihastunut tuohon materiaaliin.

Jotkut teistä varmaan muistavatkin sitruspuupostaukseni. Siinä se puu nyt komeilee. Sitrukset vain kasvavat ja kasvavat sekä saavat väriä poskilleen. Oksat alkavat jo taipua taakan vaikutuksesta.

Pitääkin muuten kantaa sitruspuu sisälle parvekkelta palelemasta. Auton mittari näytti vain neljää astetta. Hyr.

Raparperin alla..

Kanivinon puutarhassa on alkanut satokausi. Raparperi on vihdoinkin ottanut kasvuspurtin ja lapset kilpaa kysyvät, milloin leivotaan raparperipiirakkaa. Vaniljajäätelö odottaa jo pakkasessa eli huomenna laitamme lasten kanssa jauhopeukalot soimaan. 

Kranssi on saanut uuden ilmeen. Pääsiäispostauksessa kerroinkin Kanivinon talon kranssien tuunautuvan vuodenajan sekä sesongin mukaan. Kierrossa on ympäri vuoden kaksi risukranssia, joita pienillä jutuilla päivitän sesonkiin sopivaksi. Pääsiäisenä kranssissa oli talon kaverina hileisiä pääsiäismunia. Nyt ripustin talon kaveriksi sydämillä koristeltua kukkalankaa. Näyttää vähän vanhalta sähkölangalta...

Puiset sydämet on koristeltu liimautuvalla kankaalla. Kangas on helppo kiinnittää paikkaan kuin paikkaan.

Omena-, luumu- ja kirsikkapuutkin jo kukkivat. Voi kun tämän tunnelman voisi tallettaa pulloon.

Hellettä ja liidun makua

Helle on sakoittanut mun pään. Aina kun elohopea näyttää kunnon lämpöasteita (tai ainakin sääennusteet), sisäinen väkertäjäni herää ja alkaa tapahtua. Tällaisessa puuskassa viime viikolla iltamyöhällä mittasin, liimasin ja somistin ruokailutilaamme liitutaulun.

Kanivinon talon ruokailutilassa on vanhat puukaapit ns. peiliovilla. Yhden kaapin peiliin liimasin liitutaulutarraa ja leikkasin sen paikalla ollessa sopivan kokoiseksi. Muina välineinä oli puukirjaimia (katsokaa nyt mikä upea setti, mitähän muuta noista voisi keksiä?) sekä liitutaulutussi.

Tuo tussi on aivan mieletön väline. Olen ehtinyt jo testata sitä kukkaruukun pintaan, viinilaseihin (sillä seurauksella kylläkin, että lasi napsahti poikki...) ja olen todella vaikuttunut. Tussi lähtee pois vedellä eli en ikuisesti kirjoittanut muun muassa LOVE-sanaa viinilaseihimme. Sehän nyt olisi ollutkin jo noloa...

Uusi tuttavuus on myös liimautuva kangas, vai millä nimellä sitä voisi kutsua. Nuo menun sydämet on leikattu siitä. Kangas leikkautui kauniisti veitsellä ja leikkauksen jälkeen se vain tarran tapaan kiinnitetään.

Olen muuten koko viikon aina sopivassa välissä kuvannut tuota liitutaulua. Sen kuvaus oli maailman haastavin tehtävä. Senpä vuoksi saatte nyt tarkoituksella tuollaisen ruman vinokuvan nähtäväksenne. 

Tuo ihana graffiikkavedos "narri" tuossa taulun vieressä on muuten viime syksyiseltä Prahan reissulta. Eksyin vanhan kaupungin suulla kujan yhteen käsityöläiskauppaan, josta olisin kotiuttanut isommankin kasan tauluja. Mutta matkalaukkuni ja lompsani oli rajallinen. Ihana taulu, ihana kaupunki, ja kivat muistot!

Liitutaulutarra, liitutaulutussi sekä liimautuva kangas on muuten Emma´s & Mama´s* -verkkokaupan valikoimasta. Emma kertoi että kaikkea ei aina ole verkkokaupan puolella näkyvissä, mutta jos noita et sieltä bongaa, laitappa Emmalle viestiä menemään. Yhteystiedot löydät verkkokaupan sivuilta. 

* Sisältää mainoslinkin.