Olen Pirkko!

Moi kaikki blogiani seuraavat! Olen ollut kuukauden päivät Pirkko, KotoPirkko. KotoPirkot ovat tee se itse-bloggareita, jotka isommalla porukalle esittelevät diy-projektejaan niin yhteisessä blogissa kuin Facebook-ryhmässäkin. Kunhan uusi logomme vain valmistuu, KotoPirkkojen logo päätyy näkyviin tänne omaankin blogiini.

Tässä listaa mukana olevista blogeista:

http://www.miiansivut.blogspot.fi
http://www.siskonpaneelisoppaa.blogspot.fi
http://rauharentola.casablogit.fi/
http://live-enjoy-and-love2.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/MiiaFixaa
http://suvikukkasia.blogspot.fi/
 http://marikakk.blogspot.com
 http://melutalossa.blogspot.fi/
 http://virtasia.blogspot.fi 
http://kolmentahdenkoti.fi/
http://saltunraitti.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/handmadebyheini
http://www.thelittlevillage.fi/
 http://arjeniloja-sari.blogspot.com
http://annukanaurinkoiset.blogspot.fi/
http://arjaliisas.blogspot.fi
http://kanivinossa.blogspot.fi
 http://tuulialla.blogspot.fi/
www.kaikkipaketissa.fi
http://valkoinenpuutalokoti.blogspot.fi

Voit seurata KotoPirkkoja täältä ja täältä. Löydät meidät myös Instagramista: @kotopirkko

P.s.Kuvituskuvana viime vuoden Halloween-tunnelmaa. Uudet kemut ovat tulossa, mitähän sinne keksin?!?

Niin kaunista pullon muodossa

Olen kerännyt jo muutaman vuoden Blossa:n glögipulloja. Ulkonäön vuoksi, miksi muutenkaan. Tämän vuoden pullossa on jotakin kovin vanhahtavaa. Ei niinkään omaa tyyliäni, mutta on se kaunis pullo, kerrassaan. Mausta en tiedä vielä mitään, mutta on sitä ennenkin tehty ostoksia ulkonäöllisin perustein.

Sunnuntain ratoksi parit kranssit

On taas kranssien aika. Kranssit eivät kuulu vain ulko-ovea somistamaan, vaan niitä voi hyödyntää monipuolisesti sisätiloissa ja erilaisissa kattauksissa. Viime jouluna tein myyntiin kasan kransseja, joiden pohjana oli styroxkranssi. Noita käyttämättömiä kransseja ryhdyin kokeellisesti koristelemaan kodista löytyneillä kierrätysmateriaaleilla.

Valkoinen pörhellys. Valkoiseen pörheään kranssiin on kiinnitetty liimalla ulkolaisesta postipaketista löytynyttä pakkausmateriaalia. Lopputulos oli aluksi pörheääkin pörheämpi, joten kierräytin vielä kranssiin valkoisen silkkinauhan pörheyttä hillitsemään.

Vanhat lehdet ja kirjat ovat mitä parhainta askartelumateriaalia. Kuvan  sanomalehtikranssia varten revin lehden sivun pitkiksi paloiksi ja kiinnitin palat liimalla kranssiin. Nopeaa ja omaan silmääni kovin kivan näköistä.

Sininen kranssi on tehty pakkausmateriaalina olleesta silkkipaperista.  Kuten huomaatte, mitään ei kannata heittää roskiin...

Silkkipaperin leikkasin pieniksi neliöiksi. Neliöt kiinnitin keskeltä terävällä piikillä kranssiin kiinni. Painoin siis paperin keskustan piikin avulla styroksiin. Piikiksi käy mikä vain, kuten sukkapuikko tai hätätapauksessa kynän terävä pää.

Kuvissa olevat kranssit koristavat meillä muuten niin kovin valkoista(!) käytävän pätkää. Sopivat niin joulu-, talvi-, kesä- kuin loppiaistunnelmaankin.

Jos kaapissa ei ole valmista kranssipohjaa, pohjan voi pyöräyttää vaikka sanomalehdestä. Sanomalehden pintaan tuskin kuitenkaan saa työnnettyä silkkipaperia tuon sinisen kranssin tavoin.

Ihanaa syyspäivää sinulle!

Ja kaunein materiaaleista on pellava!

Pellava on luonnonmateriaaleista ehdoton suosikkini*. Se on luonteeltaan jääräpäisesti ryppyyntyvää, mutta sallittakoon se materiaalille, joka vain paranee vanhetessaan. 

Kaapissani on paljon pellavaa. Rakkaimmat kodintekstiilit ovat edesmenneen äitini nimikirjaimilla kirjotut. Kun esikoiseni syntyi 2006, äiti toi kasan pyyhkeitä ristiäisiin ja lahjoitti ne minulle tulevia perhejuhlia odottamaan. Äidin vanhoilla pellapyyhkeillä onkin monet lasit ja aterimet kiillotettu juhlakuntoon.

Tällaiselle pellava- ja yleensäkin tekstiilifriikille vierailu pellavayritykseen on aina sydänalassa tuntuva kokemus. Kyllä. Se saa aikaan melkein itkun tirautuksen kun saa sydämensä kyllyydestä katsella pellavatuotteita. Parasta on, jos saa vielä nähdä, kuinka isot teollisuuskoneet hakkaavat pellavalangasta tuotteita. Pellavaa kangaspuilla kutoneena itku tosin saattaa johtua siitä ilosta, ettei pellavaa tarvitse kutoa itse. Se kun on jääräpäinen lankanakin ja katkeaa loimilankana niin kovin helposti.

Syyskuun alussa olin Lapuan Kankureiden vieraana tutustumassa yrityksen uuteen myymälätilaan Lapuan Vanhassa Paukussa. Tila on valoisa ja hyvin lofthenkinen paikka, jossa tekstiilit pääsevät ansaittuun päärooliinsa.

Myymälässä oli näyttävästi esillä Kankureiden syysmalliston uusin kuosi, Ruut. Kuosin takana on keramiikkatöistään erityisesti tunnettu Heini Riitahuhta. Alakuvassa sängyn päälle heitetty mustavalkoinen peitto on malliston monitoimituote. Se toimii niin peittona kuin myös pöytäliinana. Itselläni on tuo tuote ostoslistalla.

Suomalainen kuluttaa pellavaa. Pellavatuotteita myydään kuitenkin paljon ulkomaille. Kankureilla jopa 60 % tuotannosta viedään Suomen rajojen ulkopuolella. Ulkolainen kuluttaja on vaativampi kuin suomalainen. Esimerkiksi Saksassa jopa miesasiakkaat ymmärtävät kankaiden ja tuotteiden hienouksien päälle. Tuotteiden erilaiset reunakäänteet ja muut ovatkin pientä luksusta, joita Kankureiden tuotteista löytyy.

Pellavalla on vientituotteena maailmalla paljon mahdollisuuksia. Japanilaiset ovat ihastuneet suomalaiseen muotokieleen, joka viehättää heitä pellavatuotteissakin. Hengittävyytensä ja nopean kuivuvuutensa ansiosta pellava kiinnostaa myös maissa, jossa on kuumaa ja kosteaa. 

Uutta tilaa oli esittelemässä yrittäjäpariskunta Jaana ja Esko Hjelt. Heidän takanaan kuvassa avautuu tilan latomainen seinä. Seinällä roikkuvat huovat ovat mitä mainioimmat sisustuselementit, jotka eivät toimi vain somisteina, vaan niillä on myös käyttöfunktio.

Kiitos Lapuan Kankurit ikimuistoisesta vierailuista teille! Tulen mielelläni uudelleenkin. 

Menkää te muutkin.

* Postaus toteutettu yhteistyössä Lapuan kankureiden kanssa.

Syy hiljaisuudelle ja pari kaunista juttua!

Hei pitkästä aikaa Te ihanat! Huomaan että täällä on käyty kurkkailemassa ja kenties jo veikattu, että olen laittanut lapun luukulle ja lopettanut bloggauksen. Näin ei ole päässyt käymään. Päässä vain on jotenkin sellainen pieni lepotila käynnissä. Isoja elämänmuutoksia toi kesä mukanaan. Tai siis oikeastaan sen yhden, josta ainakin olen Kanivinossa fb-ryhmässä kertonut. Eli olen aloittanut muotoilun opinnot. 

Tiedon opiskelupaikasta saatuani hyppäsin kattoon. Samassa rytäkässä huomasin itsekritiikin kasvaneen ja salakavalasti kynnys bloggaamiseen kasvoi. Nyt olen kuitenkin päättänyt voittaa tuon tunteen ja antaa mennä. Turhalla jumittamisella kun ei asiat ainakaan etene.

Se on tosin toinen asia se, kuinka aika riittää kaikkeen kivaan, kuten lasten kanssa riemuitsemiseen, töissä käyntiin, diy-juttuihin sekä opiskeluun. Jos kiinnitit sanaan työ huomiota, niin mainittakoon että teen opintojani töiden ohessa. Se tosin tarkoittaa isoa kasaa kotitehtäviä. Valokuvaamista, piirtämistä, kirjoittamista ja kaikkea mitä en vielä tiedäkään. Mutta ihanaa tässä on se, että pidän noista kaikista. Eräs työkaverini totesikin, että mikäs siinä opiskellessa, jos saa opiskella intohimolla sitä mistä pitää. 

 

 Syyskuun alussa vanhenin taas vuodella. Tämän postauksen kuvissa on yksi ihana saamani lahja mukana: Usko, Toivo & Rakkaus -tyyny. Pietarsaari on tullut mieheni kautta tutuksi. Pistaasinvärisessä tyynyssä toistuvat kauniisti nuo Pietarsaaren symbolit. Tyynyn värikin on mitä osuvin. Sen on muuten valmistanut Galleri Ann, Pietarsaari.

Ihastuin kuvien Vohveli-nimisiin peittoihin vieraillessani Lapuan Kankureiden vanhan liikkeen muuttomyynnissä Lapualla. Meidän koiraperheessä harvoin valkoista näkee, mutta uskalsin ottaa riskin ja ostin peittoja oikein kaksin kappalein, sillä peitot saa pestä kuudessakympissä. Ne ovat kooltaan mitä ihanimmat, sillä niiden alle pääsee oikein kunnolla käpertymään. Meidän lapset ovat aika nirppanokkaisia torkkupeittojen materiaalin kanssa. Tämä puuvillainen peitto on kuitenkin myös lasten mieleen, toisin kuin Kankureiden villaiset huovat.