keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Voimanainen rikkoi lasin


Rapatessa roiskuu. Ja niin näyttää roiskuvan tuunatessakin. Kuten kuvasta näkyy, Kanivinon talossa viinilasi on mennyt rikki. Ei ihan mikä tahansa lasi, vaan kihlalahjaksi saamamme valkkarilasit. Ja kuinka kaikki menikään...

Alussa oli vain lasi. Oli myös idea. Päätin tehdä Fiskarettes-sivuille malleja juhla-asuisista viinilaseista. Välineinä oli liimautuvaa kangasta, sinkkisydämiä, nauhoja, lävistäjiä, paperia ja kaikkea muuta kivaa. Innoissani liimailin paperiperhosia paperiliimalla lasia ympäröivään kangassuikaleeseen kiinni. Kuului NAPS ja kappas lasin jalka oli katki.

  

Tällaista huijaamista tämä bloggaaminen on. Kuvassa valmis lasi näyttää niin kovin kauniilta. Perhoset leijailevat ja luovat kepeää juhlatunnelmaa. Tosiasia vain kuvaustilanteessa on se, että kuvaaja pitää toisella kädellä lasin tynkäjalkaa kädessään ja toisella kuvaa...Yllättävän onnistunut kuva on kuitenkin.

Loppujen lasien kanssa onnistuin paremmin: Ei lisää rikkinäisiä laseja!


Lasit voivat juhlan hetkellä toimittaa kahta virkaa. Ne ovat juomaa varten tottahan toki, mutta voivat olla myös paikkamerkkejä. Kannattaa kokeilla.


Somistetut lasit ovat viimeisin Fiskarettes-työni. Ei muuta kuin testailemaan, kuinka kivoja juttuja saat lasipintaan vaikkapa jo ennenkin mainostamallani liitutaulutussilla.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Lommoista romantiikkaa



Mitä se maalaisromantiikka muuten oikein on? Olen facebookissakin kaikissa maalaisromanttisissa ryhmissä, muttei vieläkään oikein ole selvinnyt, mitä se on. Meillä ei kuitenkaan kauhean romanttista ole. Täällä on sellaista sekatyyliä.

Ekaluokkalaisen huoneeseen tuunasin kuitenkin lommoista romantiikkaa. Tytön ikkunassa on verhona sellaista ihastuttavaa koirakangasta, melko pastellisissa sävyissä. Verhon innostamana tuunasin neidille kukkaruukun. Ruukkuun saa neiti laittaa hartaasti toivomansa viherkasvin tai voihan ruukku päätyä kynien kodiksikin. Siinäpä muuten vinkkini sinulle: Lasten kynät on mitä kätevin säilyttää isossa kukkuruukussa. Kokemusta on.


Ruukusta tuli kymmenen minuutin käsittelyn jälkeen aika kiva. Lommoja on ruukussa melkoisesti, mutta ne antavat vain lisäilmettä.  Koiran kuva on stanssattu eli leikattu leikkurilla liimautuvasta kankaasta. Kuten huomaatte, olen ihastunut tuohon materiaaliin.

Jotkut teistä varmaan muistavatkin sitruspuupostaukseni. Siinä se puu nyt komeilee. Sitrukset vain kasvavat ja kasvavat sekä saavat väriä poskilleen. Oksat alkavat jo taipua taakan vaikutuksesta.

Pitääkin muuten kantaa sitruspuu sisälle parvekkelta palelemasta. Auton mittari näytti vain neljää astetta. Hyr.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Ihanuus kotiutui meille, tykkään!

 Oletko koskaan voittanut arvonnassa mitään ihanaa? No minä en ainakaan ole. Sen vuoksi olinkin aivan, mitä, täh, kun sain Äitee risainista onnittelupostia. Olin voittanut meidän pienimmälle neidille tuotteen Äitee risainin valikoimasta.

Sain esittää toiveita siitä, minkälaisen vaatekappaleen pienelle neidille haluaisin. Olin jo kauan haaveillut jotakin ihanaa retrohenkistä hupparia neidille, joten kainona toiveena sen esitin. Väritoiveena oli jotakin keltaista. 

Ihana, onnistunut on lopputulos. Olen aivan myyty. Koko on 86 cm. Toivoin tietoisesti vähän isompaa kokoa neidille, sillä tämän hupparitakin paras käyttöajankohta on varmasti ensi syksy. Hihoja kääntämällä takki on jo nyt täydellinen neidille.
Yksityiskohdat ovat todella loppuun saakka hiottuja tässä tuotteessa. Ompeleen jälki on kaunista. Hupun raitakangas on kuin piste iin päälle.

 Nyt kun ulkona satelee, takin saakin ottaa käyttöön. Tämä toimii kesällä päällistakkinakin, syksyllä sitten kivana sisätakkina sekä lämmittämässä ulkovaatteiden alla syksyn koleudessa. Jotenkin jo silmissäni näen, kuinka pieni takin käyttäjä astelee tämä päällään kesämökillä illan hämärtyessä.

Äitee risainin sivuilla huppari on myös esittelyssä. Sieltä kopsasin nämä tiedot: kaavana Ottobren Panda, koko 86 (ob 3/12). Kaavaa muokattu a-linjaiseksi. Materiaali on puuvillaneulosta ja huppu on vuoritettu puuvillatrikoolla.

Ihanaa oli muuten huomata, että Äitee risain asustelee samoilla Lakeuksilla kuin Kanivinonkin perhe. Äitee risainin postauksen voit lukea täältä.

Lämmin kiitos upeasta vaatekappaleesta!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kun lapsi äitiinsä tuli...

Nyt se on sitten tapahtunut. Ekaluokkalainen tuli kotiin kassi täynnä jotakin. Kurkkaus kassiin ja hymy nousi äidin huulille: Kassi oli täynnä koulusta saatuja askarteluvärkkejä. Oli huopaa, aaltopahvia, paperia ja kaikkea pientä kivaa, joka olisi kuulema joutunut roskiin, jos tyttäreni ei olisi muiden kanssa niitä halunnut. 

Koti-insinööri ilmoitti, että voisimme sitten tytön kanssa vetäytyä askartelutavaroidemme kanssa jonnekin muualle. Keittiönpöytä on kuulema hänenkin. Mutta minkäs teet, paras paikka tehdä kaikkea kivaa on siellä, missä tapahtuu eli ruoan äärellä. Tyttö on siis kuin äitinsä, näkee hylätyssä tavarassa uuden mahdollisuuden.



Oikeastaan hyvä noin. Moni tuttuni kommentoi, että ihana kun tytöillä on tuollainen käsistään kätevä äiti, teette varmaan yhdessä ja vaikka mitä. Noh. Ajatuksena se on kiva, mutta olen tosihuono väkertämään tyttöjen kanssa. En tiedä johtuuko siitä, että lasten ikähaarukan vuoksi se on tällä hetkellä mahdotonta.

Yksi kun ei ymmärrä hommasta vielä mitään, vaan piirtää seinään ja itseensä ja kaikkialle heti alkumetreillä. Toinen sivelee liimaa kaikkialle, kolmannella pitäisi kaikki tapahtua just heti. Mutta jospa lupaisin taas aktivoitua ja tyttöjenkin kanssa väkertää säännöllisesti. Nyt kun on kesä, voihan sitä mennä terassillekin yhdessä tekemään. Sotkut jäävät ainakin ulos.


Tänään sain ihastella koululaisen kätten jälkiä. Kotiin tuli iso muovipussi vuoden aikana tehtyjä töitä. Tuo linnunpönttötyö on ehdoton suosikkini. Todella iso oivallus opettajalta värkätä pöntöt paperihylsyistä. Ja nuo värit, ne ovat niin tätä vuodenaikaa.


Kun ne koululaiset jäävät monilla pian kesälaitumella, voisiko hyvä lastenvahti ollakin kasa lautoja, nauloja, maalia ja  paperia. Ovat ne ainakin paremmat vahdit kuin kaikki tabletit peleineen. Itse aion luovuttaa kohta lomalle kirmaavalla koululaiselle ison kasan omia askarteluvälineitäni. Jospa niiden kanssa ainakin osa päivistä sujuisi rattoisasti.

Koulusta muuten kotiutui myös huovasta tehty pöllö. Unohdin sen kuvata, mutta oli kivan näköinen. Neiti kysyi, haluaisinko minäkin sellaisen ja ryhtyi tekemään minulle pinkkiä pöllöä. En pistä pahakseni. Toivottavasti edes joskus valmistuu.

p.s. Tuo puupalalle tehty laiva on saatu joskus äitienpäivälahjaksi koululaisen päiväkotitaipaleella. Kiva oivallus siinäkin. Mistä ne tädit ja sedät oikein noita ideoita repivät?

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Raparperin alla..


Kanivinon puutarhassa on alkanut satokausi. Raparperi on vihdoinkin ottanut kasvuspurtin ja lapset kilpaa kysyvät, milloin leivotaan raparperipiirakkaa. Vaniljajäätelö odottaa jo pakkasessa eli huomenna laitamme lasten kanssa jauhopeukalot soimaan. 



Kranssi on saanut uuden ilmeen. Pääsiäispostauksessa kerroinkin Kanivinon talon kranssien tuunautuvan vuodenajan sekä sesongin mukaan. Kierrossa on ympäri vuoden kaksi risukranssia, joita pienillä jutuilla päivitän sesonkiin sopivaksi. Pääsiäisenä kranssissa oli talon kaverina hileisiä pääsiäismunia. Nyt ripustin talon kaveriksi sydämillä koristeltua kukkalankaa. Näyttää vähän vanhalta sähkölangalta...

Puiset sydämet on koristeltu liimautuvalla kankaalla. Kangas on helppo kiinnittää paikkaan kuin paikkaan.


Omena-, luumu- ja kirsikkapuutkin jo kukkivat. Voi kun tämän tunnelman voisi tallettaa pulloon.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Hellettä ja liidun makua


Helle on sakoittanut mun pään. Aina kun elohopea näyttää kunnon lämpöasteita (tai ainakin sääennusteet), sisäinen väkertäjäni herää ja alkaa tapahtua. Tällaisessa puuskassa viime viikolla iltamyöhällä mittasin, liimasin ja somistin ruokailutilaamme liitutaulun.


Kanivinon talon ruokailutilassa on vanhat puukaapit ns. peiliovilla. Yhden kaapin peiliin liimasin liitutaulutarraa ja leikkasin sen paikalla ollessa sopivan kokoiseksi. Muina välineinä oli puukirjaimia (katsokaa nyt mikä upea setti, mitähän muuta noista voisi keksiä?) sekä liitutaulutussi.

Tuo tussi on aivan mieletön väline. Olen ehtinyt jo testata sitä kukkaruukun pintaan, viinilaseihin (sillä seurauksella kylläkin, että lasi napsahti poikki...) ja olen todella vaikuttunut. Tussi lähtee pois vedellä eli en ikuisesti kirjoittanut muun muassa LOVE-sanaa viinilaseihimme. Sehän nyt olisi ollutkin jo noloa...

Uusi tuttavuus on myös liimautuva kangas, vai millä nimellä sitä voisi kutsua. Nuo menun sydämet on leikattu siitä. Kangas leikkautui kauniisti veitsellä ja leikkauksen jälkeen se vain tarran tapaan kiinnitetään.

Olen muuten koko viikon aina sopivassa välissä kuvannut tuota liitutaulua. Sen kuvaus oli maailman haastavin tehtävä. Senpä vuoksi saatte nyt tarkoituksella tuollaisen ruman vinokuvan nähtäväksenne. 

Tuo ihana graffiikkavedos "narri" tuossa taulun vieressä on muuten viime syksyiseltä Prahan reissulta. Eksyin vanhan kaupungin suulla kujan yhteen käsityöläiskauppaan, josta olisin kotiuttanut isommankin kasan tauluja. Mutta matkalaukkuni ja lompsani oli rajallinen. Ihana taulu, ihana kaupunki, ja kivat muistot!

Liitutaulutarra, liitutaulutussi sekä liimautuva kangas on muuten Emma´s & Mama´s* -verkkokaupan valikoimasta. Emma kertoi että kaikkea ei aina ole verkkokaupan puolella näkyvissä, mutta jos noita et sieltä bongaa, laitappa Emmalle viestiä menemään. Yhteystiedot löydät verkkokaupan sivuilta. 

* Sisältää mainoslinkin.








tiistai 13. toukokuuta 2014

Fiskarettes: Purkkituunailut

Kanivinon mamma on saanut julkaistua ensimmäisen Fiskarettes-työnsä*. Käy katsomassa mitä syntyi, kun hillopurkki ja maapähkinälevitepurkki kohtasivat askartelijan. Idea on sama kuin viikonlopun purkkipostauksessani, mutta ulkonäkö purkeissa on paljon hillitympi.


* Postaus toteutettu yhteistyössä Fiskarettesin kanssa


maanantai 12. toukokuuta 2014

Klemmarijemma ja Softengine, kuinka ne liittyvät toisiinsa?


Kanivinossa-perhe ahtautui lauantaina sohvalle. Illan teemana oli Euroviisut ja ennen kaikkea Softenginen poikien hurraaminen hyville pisteille. Siinä samalla söimme koti-insinöörin suurinta herkkua, Pringlesejä. Pahoittelen taas teksimainontaa, mutta tämän väkerryksen onnistumiseksi tuo tuotenimi pitää mainita. Mutta teen sen vain tämän kerran.

Pääprinsessa simahti ensimmäisenä ja osallistui sipsitötterön tyhjentämiseen vain parilla sipsillä. Ekaluokkalainen osasi jo nauttia sekä musiikista että sen nautintoa lisäävistä suolapaloista.

Kun sunnuntaiaamu koetti, ilokseni sain tyhjät sipsitötteröt käyttööni. Niistä valmistin työpöydälleni väriä sekä järjestystä tuomaan säilytyspurkit.


Näin sen teet:

1. Leikkaa tötterö kahteen tai useampaan osaan leipäveitsellä. Voit leikkauksen jälkeen vielä tasata reunoja vaikka saksilla.
2. Leikkaa valitsemistasi papereista paloja ja somista purkit papereilla ja liimalla tai vaikka teipeillä kuntoon.
3. Sopivan pohjan pohjattomille tötteröpaloilla saat paksusta pahvista. Liimaa pahvi tötteröön liimalla tai teippaa se ulkopuolelta kiinni näyttävällä teipillä.

Vinkiksi: Jos haluat siistin lopputuloksen, älä levitä liimaa koko tötterön pinnalla. Kuvan purkeissa liima on sipaistu aluksi vain siihen kohtaan, johon lähdin kiinnittämään "vyötettä", sitten toinen liimavana on vedytty siihen kohtaan, jossa paperit limittyvät toistensa päälle.

Ei muuta kuin rousk, rousk vaan ja askartelemaan klemmarijemmaa ja kynäpurkkeja!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Suut makiaks!


Sallikaa nyt mulle tuo kliseinen Marja Tyrnin suut makiaks! Olenhan minä Kanivinon mamma melkein Pallivahan tyttöi, siis melkein. (Marja Tyrni on siis se Putous-hahmo parin vuoden takaa...)

Suut makiaks-ajatuksella lähdin somistamaan lasipurkkeja. Tässä postauksessa on esittelyssä yksi lasipurkkiajatus. Lisää lasipurkin tuunausideoita on tulossa kunhan ensimmäinen Fiskarettes*-postaukseni julkaistaan. Tuon jatkossa tiedon postauksista myös tänne blogiini eli lupaan että pysyt kärryillä tekemisistäni.

Mitä kivaa viedä koulun, kerhon tai päiväkodin loputtua kivoille tädille ja sedille kiitokseksi kuluneesta keväästä? Saman ongelman kanssa olen painiskellut joka kevät. Tänä keväänä ainakin osa tädeistä saa namipurkin. Kukapa nimittäin voi vastustaa kivasti koristeltua purkkia maistuvalla sisällöllä. Mikä mukavinta, näitä purkkeja voi näppärästi tehdä lasten kanssa, nämä onnistuvat myös surkealta askartelijalta.


Ranskalaiset pastillit ovat suosikkejani. Ne sopivat erityisen kivasti näihin tuunattuihin purkkeihin. Purkeista on liotettu pois tuote-etiketit. Parhaiten ne melkein irtoavat tiskikonekäsittelyssä. Purkkiin voi kiinnittää kaikkea kivaa, kuvioita, tekstejä, papereita ja muuta, liimalla tai vaikka kaksipuoleisella teipillä. Kuvan tuunauksessa lasipurkissa kiinni olevat paperit on leikattu isommista arkeista. Ihana rautalangalla kiinni oleva pieni kortti sekä kannen pitsiliinamainen kuvio on ostettu kaupasta valmiina.

Kuten kuvista näkyy erilaisia valmiita kuvioita on varastossani vaikka minkälaisia. Sormet syyhyten tässä juuri suunnittelen jo seuraavia karkkipurkkeja.




p.s. Fiskarsin paketti saapui edellispäivänä. Lupasin esitellä teille sen sisältöä. Alla yksi kuvaotos saamistani värkkäysapureista. 


* Osa postauksesta toteutettu yhteistyössä Fiskarettesin kanssa

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Äidille lahjaksi




Toukokuun toinen sunnuntai eli äitienpäivä on pian. Blogiani jo viime jouluna seuranneet muistavat joululahjavinkin, jossa lasten töistä tehtiin joululahjoja kehystämällä. Äitienpäivä mielessäni taas tuosta samasta vinkistä muistutan. Kuvasa yllä on Kanivinon ekaluokkalaisen työ. Upea sellaisenaankin, mutta pääsi ruokailutilamme seinälle vasta kehystettynä. Joulukalenterin postaukseen pääset tästä.

Eilen minulla, Kanivon mammalla, meni teet  väärään kurkkuun. Luin lehdestä että Molla Millsin uusin Virkkuri on ilmestynyt. Lähdin siltä seisomalta kirjakauppaan, joka sulkeutui minuutti ostosteni jälkeen. Jos yhtään tunnet innostusta virkkausta kohtaan, ja haluat virkata moderneja juttuja, tässäpä sinulle hieno äitienpäivälahjatoive. Ja voi tämän anopinkin pakettiin kääräistä.

Eikö ole muuten upean väristä kudetta? Siitä toivottavasti syntyy kivoi korei tänne Kanivinon taloon. Milloin, sen aika näyttää.


Ostatteko te muut itsellenne lahjoja? Minä ostan. Äitinä halusin ostaa itsekin itselleni äitienpäivälahjan tänä vuonna. Ostin nuo ihanat kuvassa näkyvät valot. Näin pimeänä päivänä, jolloin taivaalta tulee milloin räntää, vettä tai lunta, ne valaisevat erityiskauniisti.

Saanko esitellä....

 ...täällä on uusi Fiskarettesin design teamiläinen.*

Kaikilla meillä on varmaan ne keltaoranssipäiset sakset kotona. Niin meilläkin. Fiskars tekee kuitenkin paljon muutakin kuin saksia ja puutarhavälineitä. Erityisesti askastelijoille ja ompelun ystäville on tarjolla vaikka mitä apuvälineitä omien tekeleiden toteuttamiseen.

Fiskarettes on sivusto, jossa kohtaavat askartelusta innostuneet ihmiset. Fiskarette on siis askartelun ja Fiskarsin lähettiläs. Ja miten minä sitten liityn Fiskaretteihin? Sain muutama viikko sitten iloisen yllätysmeilin: minut ja kaksi muuta oli valittu kesäksi 2014 Fiskarettien design teamiin. Me siis saamme ilon ja kunnian läpi kesän jakaa erilaisia vinkkejä ja ohjeita käsillä tekemiseen Fiskarsin tuotteilla.

Kanivinolle tämä pesti on mitä mainioin. Blogini lukijoina saatte jatkossakin monipuolisesti ja aiempaa säännöllisemmin erilaisia väkertelyvinkkejä. Puhun väkertelystä, sillä askartelusta tulee mieleeni vain sotkuiset liimasormet ja solmuun menneet paperit. Minulle väkertely pitää sisällään paljon enemmän: paperia, liimaa, puuta, muovia, maaleja, saksia, pihtejä ja kaikkea sitä mitä noilla yhdessä saadaan aikaan.



Yllä olevassa kuvassa on vain erilaisia väkerrysvärkkejä. Lähipäivinä odotan saapuvaksi pakettia, joka pitää sisällään Fiskarsin tuotteita. Arvatkaa jännittääkö? Ihana avata kauan odotettu paketti ja päästä hommiin. Pysykää kuulolla! Esittelen pian sisältöä teillekin. Lue lisää.
* Postaus on toteutettu yhteistyössä Fiskarettesin kanssa, sisältää mainoslinkin.