sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Sunnuntain startti ja elämäni värit


Pitkä on tämän päivän to do-lista. Sunnuntai on ehkä lepopäivä, ja onhan se sitä tämän listanikin kanssa. Sillä tänään on aikaa tehdä niitä asioita, joita viikolla ei ehdi, tai energia ei riitä.

Tämän sunnuntain starttiin kuului pientä silmäniloa kauniiden värien ja muotojen kanssa. Arkena meinaa aamupala olla seisaaltaan nautittu, joten viikonloppuna on kiva syödä juuri sitä mitä haluaa ja lempiastioista.

Näitä ottamiani kuvia katsellessa tajusin yhden asian. Siinä ne nimittäin taas ovat, elämäni värit. Olen aikuisten Näppi-käsityökoulun innokas oppilas. Viime viikolla meille heitettiin siellä iso haaste, kerää paperille elämäsi värit. Kuvassa ne läpi elämän kulkeneet värini ovat. Mustaa, keltaista ja aina pala keltaista, aina. Muitakin värejä toki elämässäni on ollut, mutta nuo ovat ne vahvimmat.

Miksi keltaista? Sehän on vaikea väri, ja mielletään usein halpuuteen. Keltainen on kuitenkin energiavärini. Kun kotiani oikein katselen on sitä ripauksia siellä ja täällä. Parissa taulussa hyvin voimaakkastikin. Mutta siis, miksi keltainen?Selitän sen syntymävuosikymmenelläni, 1970-luvulla. Olen syntynyt kotiin, jossa oli sinapinkeltainen sohva, olen nukkunut lapsuusvuodet keltaisessa sängyssä, opetellut käsillä tekemisen alkeita keltaisen kirjoituspöydän äärellä. Ja kyllä, inhosin niitä kalusteita silloin. Salakavala on kuitenkin tuo väri, luikerrellut aikuiseen elämääni jostakin.


Lautaselleni aamun energiaruoaksi valikoitui muuten tänään puolukoita ja banaanilättyjä sekä ripaus hunajaa. Nam. Kupissa valkoista teetä appelsiiniaromilla. Toimii. Sama setti maistuisi illallakin. Kannattaa kokeilla.

Kuviin päässyt pöllö on lahja tyttäreltäni.  Kun tyttö toi pöllön kotiin viime keväänä, haaveilin  tekeväni samanlaisen. Kun äidin hidasta touhua tytär on nyt seurannut, tuli hän pari päivää sitten lahjoittamaan oman pöllönsä minulle. "Nyt sun ei äiti tartte tehdä omaa!"

Mutta nyt to do-listaa purkamaan pöllö kainalossa. Moi!

Kylässä

Lauantai-ilta ja samanhenkistä seuraa. Upea miljöö, maistuvaa ruokaa ja ilta ilman lapsia. Kuulostaa unelmalta, mutta täyttä totta. Sain viettää illan Villa Bohemian -blogin katon alla Hannan vieraana. Ilokseni saan esitellä tunnelmapaloja talosta, joka on täysin omistajansa näköinen.


Tervetuloa meille, toivottaa Alma-koira. Alman oma alue on takorauta-aidan takana. Kaksikerroksisessa talossa yläkertaan vievien portaiden kaiteet ovat myös samaa aitaa. Upeaa ja niin erilaista. Harmikseni en huomannut portaita kuvata, mutta jospa Hanna omassa blogissaan ne joskus vilauttaisi.



Talon sisustuksessa on paljon erilaisia ja silmälle kauniita yksityiskohtia. Pari isoa lintuhäkkiä osui talokierroksellä silmiini.



Näin kaunis tunnelma on talon vanhempien makuuhuoneen ovien edessä. Harmonista.

Vanhempien makuuhuoneen katseenvangitsija on alla olevassa kuvassa. Erityisesti innostuin talon seinien struktuurista. Värimaailma oli talossa kauttaaltaan harmaa, joka antoi tunnelmaa, muttei pimentänyt tilaa.



Vau! Tahtoo kanssa vaahtokylpyyn. Katossa muuten roikkui  mitä upein moderni kristallikruunu, mutta eipä osunut kuvaushetkellä se silmääni. 



Villa Bohemian talon tunnelmia myös täällä.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Vaihtuva taidenäyttely


Mukavaa tammikuuta! Pitkästä aikaa blogin äärellä. Into ei ole hiipunut, mutta aika on välillä kortilla. Mukavaa oli pitkästä aikaa kirjautua tänne ja päästä bloggaushommiin. 

Vuosi harrastuksineen on pyörähtänyt käyntiin. Kakkosluokkalainen kantaa viikottain kasan valmiita töitä kotiin taidekoulusta. Viime viikon saaliista rakensin ruokailutilan seinälle näyttelyn.

Kuinka teidän perheessä homma hoidetaan: Kerätäänkö valmiit kerhoissa/kouluissa tehdyt piirustukset talteen, pääsevätkö ne kunnipaikalle kotona, vai mikä on ratkaisusi. Olisi kiva kuulla, sillä Kanivinossa-talossa asuu kolme tuotteliasta neitiä, joten töitä kertyy hyvin runsaasti pitkin vuotta.


Kakkosluokkalaisen oma suosikki on liilalla pohjalla oleva työ. Omaan silmääni tuossa punavalkoisessa työssä on sitä jotakin. Mutta kaikki versiot lumiukosta ja lumikoirasta ovat mitä hienoimpia.



p.s. Halpa ja moneen paikkaan sopiva sisustusvinkki on kuviollinen teippi. Kuvissa näkyvä palloteippi on Ikeasta ostettu. Samassa paketissa oli kolme muuta mustavalkoista ihanuutta. Eikä hintakaan päätä huimannut. Ilokseni olen huomannut, että kuvioteippejä saa nyt jo monesta eri paikasta, eivätkä hinnat ole enää kovinkaan korkeat. Toisinaan vain huono laatu muistuttaa, miksi toisista teipeistä (johonkin tiettyyn tarkoitukseen) maksaa muutaman euron enemmän.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kauneimmat luistimet ikinä

Käy ihan työstä tämä talvivälineiden päivitys. Tänään kaupasta haettiin sukset tokaluokkalaiselle, perjantaina puolestaan shopattiin luistimet. Raha tulee ja menee samassa tahdissa kun lapset kasvaa. Vai kuinka se menee...
 
Ystäväni Johanna on tuunannut upeat luistimet tyttärelleen ja haluaa jakaa luistinten tarinan blogini lukijoiden kanssa. Olkaapa hyvät ja kiitos Johanna!
 
 
"En tiedä miten suuressa huudossa taitoluistelijat ovat nykyään pikkutyttöjen silmissä, mutta meillä ainakin parkettia kulutetaan ahkerasti villasukat luistimina. Helmat heiluen pieni jääprinsessa liukuu unelman kevyesti ja luultavasti kolkko eteisemme on hänen silmissään ihastuksen huokauksista täyttyvä taitoluisteluareena.
 
 
Tänä talvena oikeat jääkentät ovat saaneet vielä odottaa, sillä pari talvea sitten hankitut luistimet ovat jääneet pieniksi. Uusi omistaja löytyi nettikirpputorin kautta ja Itä-Suomeen lähti pinkit, vain pari kertaa käytetyt ihanuudet. Oikein harmitti miten hyväkuntoiset luistimet piti myydä pilkkahintaan, mutta eihän ne käytetyt paljon maksa. Päätinkin ostaa tilalle käytetyt luistimet, sillä todennäköisesti näilläkin tulee olemaan vain vähän käyttöä. Vaikka tyttö on villasukkaluistelun kiistaton kuningatar, niin oikealla jäällä huvitus loppuu äkkiä parin pyllähdyksen jälkeen.
 
Sopivat ja siistit luistimet löytyivät kierrätyskeskuksesta. Hinta oli huikeat kolme euroa! Ajatuksena oli tuunata niistä jääprinsessan unelmat kimalluksella kuorruttaen.
 
Värivalinta oli yllättäen kiiltävä musta. Oma tylsä mieleni halaji mattapintaa, mutta jo ensimmäisten värivetojen jälkeen myhäilin tyytyväisenä pikku pyryharakan valinnalle.
 
 
Luistimet saivat uuden värin spraymaalilla, joka sattui olemaan hyvässä tarjouksessa. Kätevä emäntä otti tueksi muovipöytäliinalla vuoratun saunajakkaran. Sen rakoihin luistimet sai loistavasti pystyyn ja liinaa riitti vielä suojaamaan kaakelit. ( jälkikäteen hienoista mustaa pölyä sai pestä juuriharjalla joka paikasta ja nuhainen tuunaaja sai uutta sävyä myös nenäliinan sisältöön...) Väriä kannattaa suihkuttaa useampi ohut kerros ettei tule valumia. Murtuneet ja kuluneet kohdat ei nappaa väriä hyvin, mutta jos on ostanut kuluneet luistimet niin ne myös näyttävät siltä.
 
 
Ensimmäisen vedon jälkeen alkoi tylsä odottaminen ja ankara tuulettaminen. Korjailin mokat seuraavana aamuna ja illalla aloitin koristelut. Tarkoituksena oli tehdä tyylikkäät luistimet kristallinkirkkailla strasseilla, mutta sitten askartelulaatikosta löytyi erivärisiä strasseja, kuului BROOOOOM ja mopo karkasi käsistä...

Liimana käytin pikaliimaa, koska arvioin kuumaliiman liian sotkuiseksi enkä löytänyt kangasliimaa. Liima oli melko vetelää ja valuikin vähän, mutta kuka sitä luistelukentällä tuijottaa? Todennäköisesti kimaltavat ihanuudet jäävät lahkeiden alle piiloon. Lopullinen kuorrutus tehtiin kynsilakalla. Juuuh... Olin ohimennen sanonut siitä pikkuneidille ja halusin jättää koko komeuden pois, mutta neiti näki vain lakassa monessa sävyssä kimmeltävät hiutaleet.
 
Uudet nauhat löytyivät alennusmyynnistä ja hintaa jäi tarjoushaukalle mieluiset 50 senttiä. Kannattaa muuten varmistaa, että nauhat ovat luistimille, niin ne on tarpeeksi pitkät! Ikävä kyllä värivalikoimassa oli vain lumivalkoinen, mutta kun ne sai halvalla...
 
Nyt kohti jääkenttiä lipumaan lumihiutaleen kepeydellä!"
 

 

 


torstai 1. tammikuuta 2015

Vuonna 2015 mennään metsään!

Onnellista vuotta 2015! Teethän siitä omilla valinnoillasi oman näköisesi. Älä anna vastoinkäymisten lannistaa, vaan muista, että joskus plään B voi ollakin se parempi juttu.



Kanivinossa-perhe on lomalla. Viikko vielä tätä herkkua, sitten alkaa kevätkausi menoineen, kouluineen, harrastuksineen ja niin, töitäkin aiotaan tehdä.

Meitä on kotikonnullani Turussa hellitty niin kivalla sukulaisseuralla kuin lumellakin. Asumme maalaiskaupungissa Seinäjoella, mutta kun keskustaan on alle kilometri meiltä matkaa, ovat lapsemme kaupunkilaisia. Lähintä kunnon metsää saa kotona hetken etsiä. Sen vuoksi onkin luksusta, kun vaarin luona lähiössä metsä on tien toisella puolella. Koirakin siitä nauttii.



Lumi ja pakkanen olivat meitä tosiaan tapaninpäivänä vastassa. Se tarkoitti muun muassa sitä, että menimme pulkkien kanssa metsään tosijyrkkään ja pomppuiseen, mutta ai että kun mahtavaan pulkkamäkeen. Pienen inttämisen jälkeen saimme mekin, minä ja koti-insinööri, testata mäen. Huisin kova oli vauhti, vatsalihakset edelleen hellinä sekoboltsina nauramisesta.



Ikeassa piipahdin ja tajusin yhden vuoden 2015 trendeistä. Se on metsä. Kuvissa näkyykin yksi upea ja todella realistinen tukkikuosi. Tykkään. Myös käsittelemätön puu löytää tiensä yhä useamman kotiin.

Huomaa penkeillä olevat taljat! Jos sinulla on lapsia, kenties nurkissasi lojuu tuollainen. Meillä ainakin on kaksin kappalein. Olen ottanut ne käyttööni osana kodin sisustusta. Ne antavat sitä jotakin yhdelle virheostokselleni, Kartellin Ghost-tuolille. Nyt tuoli näyttää jo ihan sopivalta meidän kotiin.



Lupaan mennä metsään tänä vuonna aiempaa ahkerammin. Tykkään metsästä. Sitäpaitsi sieltä voi löytää vaikka mitä kivaa, kuten väkkäröitä oksia, sisustusta piristämään. Kokeile sinäkin.