keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Keskikesän tunnelmissa

Kanivinon perhe on mökkikansaa. Kun me mökkeillään, me mökkeillään ihan mökkiolosuhteissa eli ulkohuussin varassa, ilman juoksevaa vettä. Sauna lämpeää mökillä puilla ja sitä lämmitetään puiden hakemisen, veden juoksuttamisen ja kiukaan lämmittämisen kera parhaimmillaan viitisen tuntia. Mutta ne löylyt, ne on ovat kyllä sen arvoiset. Toisinaan tosin kunnianhimoinen kiukaan lämmitys takaa niin kovat löylyt, että ei siellä lauteilla voi edes olla. Onnistuessaan lämmitysprosessi takaa kuitenkin ikimuistoisen nautinnon.

Kun olin pieni, meidän perhe aina vain mökkeili. Olen siis kasvanut mökkikansaksi. Juhannuksen tullen isän kanssa pääsin lähikaupasta ostamaan saunajuomia. Isälle pari saunaolutta, minä sain smurffilimsaa. Punaisena ja vihreänä totta kai. Grillissä tiristettiin ennen saunaa kyljyksiä ja makkaraa. Minä söin makkarani ilman kuoria. Samat ruokalajit ne Kanivinonkin juhannuspöydässä ovat. Liha on vain nyhtöpossun muodossa tällä kertaa.

Suomalainen luonto on juhannuksena kauneimmillaan. Lapsena poimin mökin keskipihan koivusta vihta-ainekset. Nyt aikuisena on ollut vihdattomia juhannuksia, aina siitä riippuen, onko vihta-asiat muistettu vasta saunan lauteilla. Mutta suomalainen koivumetsä. Siinä on sitä jotakin ja erityisesti juhannuksena. Suomalaisuutta parhaimmillaan. Oletko muuten ajatellut, että koivuilla on oma erityinen äänensä tuulen vireessä? Sitä virettä en Kanivinon talossa kuule, sillä pihallamme seisoo vain iso tammi ja vaahteroita, mutt mökillä maaseudun hiljaisuudessa lähitienojen koivut pitävät hienoa ääntä.

On sitä tullut vietettyä muutama kaupunkijuhannuskin. Ensimmäinen kerta oli karmaiseva ajatuksena. Selvisin kuitenkin kaupunkijuhannuksesta ja totesin, että kivaa oli. Tämän vuoden juhannussuunnitelmista en kerrokaan vielä mitään. Paljastan ne sitten toivoakseni kuvina keskikevän juhlan jälkeen.


Tunnistatko muuten kuvissa olevat jutut? Tuo upea lasi on yksi aarteistani, Aarikan koivumetsäaiheinen lasi, josta vesi maistuu aina NIIN hyvältä. Lasin taustalla olevat naiset ovat Hanko-aiheisesta 1930-luvun matkailumainoksesta, joka on painettu pyöreään tarjottimeen. Tarjotin on täydellinen löytöni viime viikonlopun kirppiskierrokselta.

p.s. Itse asiassa päästin valkoisen valheen tuolla alussa. Haluaisin että Kanivinon perhe on mökkikansaa. Vain osa meistä on. Tokaluokkalaisemme muun muassa on todennut, ettei viihdy mökillä...Mutta toivoa tässä vielä on. Käännytystyö on jo alkanut!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Melkein kaatopaikkakamaa...


 Kanivinon autotalli on toisinaan aarreaitta. Tällä kertaa siellä tuli vastaan kehys kultaiselta 1990-luvulta, jolloin sininen oli NIIN kovin IN. Päätin antaa kehyksille vielä yhden mahdollisuuden sellaisenaan (enkä viskannut niitä kaatopaikkakasaan), enkä ainakaan vielä sutinut maalia niiden pintaan.

Olin ihastellut ystäväni wc:ssä hienoa taulua. Terkut vaan taas sinne Unelmapajan neirolle. Kehyksiin oli päässyt iso kasa vanhoja tulitikkurasian kansia. Koska kansia  en tähän hätään mistään saanut, muistin skräyppäyslehtiöni ja sen kauniit puutarha-aiheiset paperit.

Pienen muotoon leikkauksen jälkeen paperit muuntuivat korteiksi. Kun samasta paperilehtiöstä löytyi vielä aiheeseen sopiva tomaattipaperi, elementit kivaan kesäiseen tauluun olivat valmiina.

Lopputulos on mieluinen, mutta vielä taulu odottaa sopivaa seinää. Jos se ei päädy meidän seinälle, laitan kehykset kiertämään sisällön kera jollekin muulle.

Sisustustaulu on yksi Fiskarettes-töistäni.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Hullaantumassa Marimekko-jutuista

Kanivinon mamma hyppäsi viime lauantaina junaan. Suuntana oli lempimuseoni Kiasma ja siellä Marimekon marikyläläisten asiakaspäivä. Arvaatte varmaan, kuinka vaikeaa oli päättää, mitä Marimekkoa laitan päälleni. Ajattelin luottaa kansainväliseen makuun ja valitsin mustavalkoista unikkoa. Ja se toimi täydellisesti päivässä.

Kotoa lähtiessäni toivoin, että tapahtumassa näkisi kävijöiden päällä mitä kivoimpia Marimekon vaatteita. Yllätyksekseni olettamukseni ei kuitenkaan toteutunut. Muuten päivä oli  odotukseni mukainen. Ja oli siellä sentään jollakin muullakin Marimekkoa päällä tai kainalossa.


Miksi marikyläläiset sitten kutsuttiin Kiasmaan? Kiasmassa on esillä Kimpassa- näyttely, joka on museon ja Marimekon upea yhteisponnistus. Yhteensä 16 taiteilijaa oli saanut tehtävän käyttää Marimekon materiaaleja, tekotapoja ja taidetta ennakkoluulottomasti hyväkseen. Tuloksena oli syntynyt Kimpassa-näyttelyssä nähtäviä mitä oivaltavampia juttuja. Kuvani eivät tee niille oikeutta, mutta jospa ainakin pystyn jotakin kokemastani niiden kautta kertomaan.


Upea punainen ruusu oli syntynyt karkeista. Siitä näkyy yllä vain osa terälehdestä. Karkit oli kiinnitetty teokseen metallinvärisillä nuppineuloilla. Ruusu oli kerrassaan upea valon langetessa työhön museon isosta ikkunasta.

Aamu Songin & Johan Olinin vaatteet hurmasivat. Erityisesti kun taiteilijatapaamisessa suunnittelijat kertoivat, mikä idea vaatteiden takana oli. Kaksikko oli kiertänyt maailmaa Marimekon kankaat kainalossaan. He etsivät käsiinsä paikallisia ompelimoita, joissa kankaista valmistettiin vaikkapa paikallisen kansallispuvun kaavalla vaate. Vastaavasti kohdemaasta kotiin rantautui kankaita, joista Marimekon tehtaalla ommeltiin Marimekon vaatteita, kuten Jokapoika-paitoja ja essuja. Todella hyvä idea ja upea toteutus!

Erityisesti mieleen jäi Korean armeijan virallisella ompelimolla ommeltu maastopuku Marimekon kankaasta. Viaton kangas sai tätä kautta uuden merkityksen armeijaunivormuna. Valitettavasti en saanut tästä puvusta Johanin päällä onnistunutta otosta.


Aamun & Johanin maailmanmatkan seurauksena syntyi myös Marimekolle maatuska, Mari Matryoshka. Kuva siitä on hieman Instagramin sumentama, mutta ajatuksen siitä ainakin näet.


Mikä parasta, Kiasmassa sai myös itse painaa kangasta. Tungosta oli painopisteillä runsaasti ja tekemisen iloa ilmassa. Tykkäsin. *




 
*Tätä postausta ei ole toteutettu yhteistyössä kenenkään kanssa. Pidän vain niin kovasti a. Kiasmasta b. Marimekosta, että sen varjolla halusin teidän lukijoiden kanssa jakaa nämä tunnelmat.

Töttöröö!

Uusin Fiskarettes työni on juuri julkaistu. Tällä kertaa valmistui paperirista, liiman, nauhojen sekä kuvioleikkurin avustamana tötteröitä. 

Tötteröt on helppo tehdä paperista.  Kierrä paperi tötteröksi. Kiinnitä paperin reunat toisiinsa liimalla. Leikkaa yläreunasta ylimääräinen paperi pois, jotta tötterön yläreuna olisi tasainen.

Nauhat saat kiinni tötteröihin liimalla/teipillä/niiteillä. Valitse paras nauhojen kiinnitystapa tötterön sisällön mukaan.




Tötteröt saa juhlissa kivasti esille ripustamalla ne kauniiseen oksaan tai laittamalla ne narulle roikkumaan. Vain taivas on rajana näiden väkertämisessä. Materiaaliksi kelpaa vaikka vanha sanomalehti, kunhan paperi paksuudeltaan on sellainen että tötterön reunat pysyvät pystyssä.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Erään pullon tarina...


...ei päättynytkään pullonkeräykseen. Kuohujuoman pullo sai uuden elämän vesikarahvina. Maitolasia olevassa pullossa oli sitä jotakin. Huolellisen pesun jälkeen kun etiketit olivat irronneet, leikkasin liimautuvaa kangasta pullon kylkeen sekä eteen että taakse . Tuo upea sanomalehtikuosi sopi kuin nappi silmään pullon kylkeen. Tämän kesän lempijuttuni liitutaulumaali pääsi myös pullon kylkeen liitutaulutarran kera.

Kaulaansa hellepäivän piristys sai puiset sydämet. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Tällaisia pulloja on kiva tuunata vaikkapa kesän juhliin niin kotiin kuin mökillekin. Juhannuksena pullon kaulaan voi tehdä vaikka pienen kukkaseppeleen. Pitääkin koettaa...

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Pyöräilyn huumaa seinälle


Kanivinon taloon muutti uusi taulu. Rahallisesti tuo taulu tuli maksamaan, öööö...ehkäpä noin 50 centtiä. Esittelin eräälle sisustusvinkkejä etsivälle Pinterestiä. Siellä eksyin taas jälleen kerran ihailemaan tulostettavia julisteita. 


Love the journey! Niin se vain on. Tuossa pyöräkuvassa oli sitä jotakin. Pyöräkuvaa sai tulostettuna neljänä erilaisena väriversiona. Kehyksiin pääsi vasta kaksi kuvaa, sillä kaksia samanlaisia kehyksiä ei talon uumenista tullut vastaan. Toisin sanoen kuvat on kiinnitetty jo olemassa oleviin kehyksiin. Halpa tapa uudistaa kotia. Tällaisessä tulostettavassa seinäpiristeessä on se hyvä puoli, että niistä raaskii tarpeen tullen luopua.


Kuvan ihanat polkupyörät voit tulostaa täältä.

p.s. Lisäilin muutamia kivoja tulostusjuttuja myös Kanivinon Pinterestiin.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Maailman maistuvin raparperipiirakka ja vanhoja aarteita




Me oltiin kylässä. Ihan Hämeenlinnassa saakka. Siellä kotiintuomiseksi jäi maailman paras raparperipiirakkaohje. Raparperiajan jälkeen sama ohje toimii myös kaikilla marjoilla, syksyllä taas sitten omenoilla. Vilautin ohjetta työkaverilleni, joka riemusta hihkaisi, että tässä ei onneksi tarvitse käyttää vatkainta. Tottahan se on. Ystäväni tarjoaman upean raparperipiirakkan ohjeeseen voit tutustua täällä.


Piirakan syönnin lomassa myös haaveilimme. Osa haaveilusta tapahtui kirpputorilla, jossa ystäväni hamstrasi pitsiliinoja, minä erilaisia lehtiä, kirjoja ja väkertämiseen sopivaa pientä tavaraa. Kirppiksiä ajattelin koluta kesällä oikein urakalla. Olen ollut aika huono kirppistelijä, mutta en ole sitä ilmeisesti enää. Sen verran runsaasti tuli rahaa kulutettu toisten hylkäämiin tavaroihin.



Upeita aarteita ajattelin etsiä myös omista kaapeistani. Sinne on vuosien saatossa kulkeutunut kaunista, muttei kovinkaan arvokasta lasia. Tuo kuvan vihreän pullon kaima tuli vastaan kirpputorilla. Kohtaamisen innoittamana kaivoin oman pulloni esille ja etsin parhaillaan kauniille vanhoilla pulloilleni uusia paikkoja kotoa.


Kuvan kuppi-ihanuudet ovat ystäväni kaapista. Noita oranssikuvioisia kuppeja löytyy jostain meidänkin kaapin perältä, tosin sinisävyisinä. Lähdenkin niitä kaivamaan esille ja nostan kunniapaikalle.