lauantai 29. maaliskuuta 2014

Earth Hour ja uusi aika


Meillä istutaan tänään illalla pimeässä. Tai ei oikeastaan ihan pimeässä, sillä olen ripotellut ympäri taloa kynttilöitä. Sammutathan sinäkin tänään valot ilmaston puolesta tunnin ajaksi? Me pyritään olemaan ainakin melkein ilman valoja tuo tunti, vaikka lasten nukkumaanmenon vuoksi se tiukkaa paikoin tekeekin. Isommat tytöt saavat seikkailla tuolloin taskulamput käsissään, se tekee ainakin tuosta pimeästä tunnista seikkailun. Lue lisää.


Kun tuosta pimeästä tunnista olet selvinnyt, asennoidu uuteen aikaan. Ensi yönä kellot siirretään kohti kesää eli tunnilla eteenpäin. KroohPyyh vaan, meillä se tarkoittaa harrastuspäivän alkamista jo vielä normaalia aiemmin.Ekaluokkalainen on varmaan "tosimielissään" tästä uutisesta...

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Keltaista energiaa




Täältä lähettelen teille keltaista energiaa kuvien ja aurinkoisen sään innoittamana. Aurinko kun paistaa, huomaan lisääväni kotona kirkkaita värejä sisustukseen.Pimeän alkuvuoden jälkeen keltainen väri on erityisesti mieleeni. Kuin huomaamatta väri aina hiipii kotiimme, jotta saa taas loppuvuodesta väistyä hillitympien värien tieltä. Tänä vuonna keltaisen kaveriksi on ripoteltu turkoosia sekä kevään vihreää.

Kuvan ihana taulu on lahja ystävältäni. Napakymppi, sillä pidän kovasti taulun muotomaailmasta ja värikin on kuin karkki. Taulun kuvan takana on suomalainen pariskunta, joka suunnittelee kuoseja Polkka Jamin nimellä. 



Kepeät tuoksut kuuluvat myös kodin kevääseen. Jos saisin tuoksunäytteen teille lähettää, tuoksuisi se vihreälle teelle, sitruunalla sekä trooppisille hedelmille.Kynttilöillä saa kotiin sekä tuoksua että tunnelmaa, vaikka ulkona aurinko mollottaisikin. Turkoosit kynttiläkuppini itse asiassa toimivat parhaimmillaan juuri kun aurinko luo lasiin säteitään. 

Nyt lähden lataamaan akkujani koiralenkille!  Täällä on maa mustaa täynnä, mutta ekaluokkalainen lähtee siitä huolimatta laskettelukouluun nauttimaan lumesta. Kiva niin. 

Energistä alkavaa viikkoa! Nauttikaahan väreistä!






sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Maalatun tyynyn tarina


Maalatun tyynyn tarina. Muutama päivä sitten esittelin maalaamalla kuvioidun tyynyn. Tyyny oli silloin vasta alkumetreillään. Sen jälkeen on suunniteltu, leikattu nahkaa, tehty erilaisia kokeiluja ja taas aloitettu alusta.

Siinä se nyt kuitenkin on. Vanhasta meksikolaisen maljakon kuviomaailmasta alkunsa saanut tyyny. Tyynyä ympäröi nahkavyöte, joka on kuvioitu nahkaa leikkaamalla ja ompelukoneella kirjomalla. Tätä tyynyä on muuten valmistunut toinen samanmoinen. Tyynyn pohjaväri vain on liila, vyötteen nahka on väriltään kirkkaanvihreä. Hui sentään noita värejä, mutta toimii!


torstai 20. maaliskuuta 2014

Kukkia Östermyran auringolle!

Oletteko ylpeitä jostakin asiasta, jonka joku toinen on tehnyt. Minä olen. Olen erityisen ylpeä Kasarmin Jonnan perheen teosta. 

Etkö tunne heitä? He ovat perhe, jotka ovat pelastamassa Provinssirock-alueen lähellä olevaa taloa. Kyseinen talo oli pitkään ollut tyhjillään ja aina rockin aikaan siellä on juorujen mukaan vietetty villiä elämää hylätyn talon valvoessa menoa. Kasarmin Donna kirjoittaa talosta blogissaan Östermyran aurinko
Alla olevat kukat ovat Jonnalle!



Kasarmin Jonna liittyy tähän postaukseen siten, että hän heitti minulle haasteen. 
Kasan kysymyksiä, joihin saan iloksenne vastailla.

1. Mitä unta näit viime yönä?
Olen pyöritellyt päässäni erilaisia kangaskuoseja ja erilaisia pintoja. Kuosit pyörivät taukoamatta nyt unissakin. Unissa osaan suunnitella muuten aivan mielettömiä luonnoksia. 
 
2. Uskotko kummituksiin?
Hmm. Heititpä pahan...kellarissamme asuu saunatonttu, mutta Folke-tonttu ei kummittele.
 
3. Saat valita yhden ruokatuotteen lähikaupastasi. Mikä se on?
 Vihreä tee sitruunalla höyryää nytkin kupissani. Ilman teetä en vain yksinkertaisesti voi elää. Tee värjää hampaat, mutta minkäs voit.

4. Mitä harrastit lapsena?
Ensimmäinen harrastukseni oli naisvoimistelu, jota sitten tahkottiinkin monta vuotta. Teini-iässä jumppa jäi, tilalle tuli jazztanssi. Kirjat ovat kulkeneet matkassani mukana koko elämän.
 
5. Kärsitkö jostain fobiasta? (No, mistä?) 
 Ei kai tämä nyt mitään fobia ole, mutta meidän perhe marssii aina jonossa käsiä pesemään, kun kotiudutaan. Saamme vatsataudit aina ja kaikkialta eli lievästä hysteriasta lienee tässä kuitenkin kyse.  
 
 
Hmm...Mitäpä yllä olevat hienot edesmenneet taitelijat olisivat vastanneet Jonnan kysymyksiin? 







 


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Köyhän naisen sisustuskikka

Mikä on oma köyhän naisen/miehen sisustuskikkasi? Kanivinossa se on tyynynpäällisten vaihtaminen. Niillä saa nopeasti ja vaivattomasti uutta ilmettä tilaan kuin tilaan. Sen vuoksi haaveilenkin aina vain uusista ja uusista sisustustyynyistä päällisineen.

Pinterestiin olen kerännyt erilaisia sisustustyynyjä. Käy kurkkaamassa. Kuvista innoittuneena otin käteeni tekstiilitussit ja kaivoin esille kauan kaapissa hautomaani kangasta. Päätin toteuttaa hyvin simppelin tekstityynyn ekaluokkalaisen valtakuntaan. Kankaaksi valikoitui ihana vappua (ehkä) henkivä pallokangas, jonka joitakin vuosia sitten hankin tyttöjen mekkoja varten. Kangasta on vielä muutama metri odottamassa eli kenties joku mekkokin tuosta vielä jonakin päivänä valmistuu. Kangas on siis melko ohutta puuvillaa, joka soveltuu niin vaatetukseen kuin sisustukseenkin.


 Pinterestissä ihastuin Mr&Mrs-tyynyihin. Niiden innoittamana tein neidille oman Miss-tyynyn. Pingotin kankaan teipillä pöytään, jotta se pysyi paikallaan tekstin kirjoittamisen ajan. Hahmottelin tekstin kankaalle lyijykynällä. Sen jälkeen kirjoitin tekstin kankaaseen tekstiilitussilla. Kävin tekstin tussilla kahteen kertaan lävitse, jotta sain tekstistä haluamani paksuisen. Tämän jälkeen ompelin kankaan tyynyksi ja täytin vanulla.


Tekstiilitussi on siis se sama tussi, jolla päiväkodeissa (ja ehkä kodeissakin) merkitään nimiä lasten vaatteisiin. Ikeassa käydessäni ilahduin suuresti, sillä yrityksen valikoimissa oli tekstiilikynäpakkaus, jossa oli väreinä synkeän mustan lisäksi muun muassa liila, vihreä ja punainen. Kun taas oikein inspiroidun, aion taikoa värillisillä tusseilla kankaaseen jotakin kivaa.




maanantai 17. maaliskuuta 2014

Maalattu tyyny

Blogini kuvauksessa kerrotaan Kanivinon mamman painavan kangasta aina kun ehtii. Tämän huhtikuun olen nyt ristinyt kankaiden kuukaudeksi. Normaalistikin kankaat erilaisine kuvioineen ovat mielessäni, mutta nyt aion esitellä kangasjuttuja ja niiden kuviointia teillekin.

Kangasta voi maalata kuin taulua. Kuvan pellavakangas oli kaunis myös sellaisenaan. Käyttötarkoitukseeni pinta oli kuitenkin liian kesy. Saadakseni pintaan lisää mielenkiintoisuutta sekä rouheutta kokeilin, kuinka pinta muuttuu sitä maalaamalla.

Kankaaseen on maalattu isolla maalipensselillä paksuja raitoja. Kuva ei sitä kerro, mutta raitana seassa on valkoisen lisäksi kultaa sekä hopeaa. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Siitä tuli sopivan rujo, mutta samalla pohjan värin ansiosta ihastuttavan lämmin tunnelmaltaan. 

Tyyny ei ole tuollaisenaan valmis, vaan olen jatkokehitellyt sitä yhteen projektiini liittyen. Lisäkuvia tyynyn jatkojalostuksesta tulossa lähiaikoina.


Haluatko kokeilla samaa?

Tarvitset:
- Kangasta
- Kankaanpainoväriä (Askartelukaupoista voit ostaa.)
- Siveltimiä
- Silitysraudan (Kun väri on kuivunut, kiinnitä se kankaaseen silittämällä.)
- Mielikuvitusta (Kankaaseen voi maalata kuin paperille.)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!


Ja hyvä kakkuhan tästä tuli! Ei ehkä ulkonäöllisesti, mutta maku on tärkein. Tämä kakku ei ole nähnyt uunia, ei liivatetta. Tekoaikakin oli jotain vartin luokkaa. Kannattaa kokeilla ja hypätä edes hetken verran mukaan raakaruokaboomiin. Kuvan alla on linkki ohjeeseen.




p.s. Älä pelästy ainesosia. Meidän kakussa pähkinät oli mitä sattuu, seassa oli myös auringonkukan siemeniä. Vaniljakaan ei ollut aitoa. Päälle huiskaisin kookoshiutaleita. Hyvältä maistui!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Salainen ystäväni

Onko sinulla jokin asia, jonka vuoksi voisit pyörtyä. Minulla on. Ja se asia on Marimekko upeine kuoseineen. Olen siis MM-friikki, vaikka kotimme ei ole kokonaan vuorattu Marimekolla, enkä päivästä toiseen kulje raitapaidassa.

Huomenna Marimekko tekee sen tyylikkäästi. Nimittäin julkistaa syksyn ja kesän 2014 mallistonsa. Jos Instagram ei ole tuttu, huomenna siihen kannattaa tutustua Marimekon malliston julkistamisen merkeissä. 

(Ja tämä on ihan ilmainen tekstimainos, sori tällainen tällä kertaa. Mutta mitä MM-friikki asialle voi.)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Oi muistatko vielä...

..nuo eriskummalliset tekeleeni, jotka esittelin vuoden alussa? Ne ovat kulkeneet kanssani tammikuusta tähän päivään aina välillä lisääntyen. Tänään esittelin lopputuleman virkkauspiiriläisille. (Sori teille, jotka ajattelette kuin minä ennen virkkaushuumaani...)


Ja nyt esittelen sen teille. Tadaa!

 Ai, mikä tämä on? Huivi. Olkashaali. Ihan on käyttäjästään kiinni tämän luomuksen tarina.

Koska kyse on elämäni ensimmäisestä virkkaustyöstä, jota voi edes välttävästi kutsua virkkaukseksi, on työn jälkikin hyvin vaihtelevaa. Mutta tyytyväinen olen, enpä olisi vielä viime vuoden puolella uskonut tässä onnistuvani. Hyvä minä!

Oma käsiala on tässä virkkausta opetellessa muuttunut melkoisesti. 
Se on oikeastaan tämän hyvin boheemin huivin suola: Rennolla asenteella koottu rento huivi!


Kun aikani huivia tuijottelin tuolin karmilla, tajusin haluavani samalla tyylillä tehdyn torkkupeiton. 
Värimaailma olisi jotakin aivan muuta. Kesäprojektiksi kenties?



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Lasikulhon monta elämää




Mitä jokaisesta kodista pitäisi löytyä? Yksi läpinäkyvä iso lasikulho. Ai miksi? Koska kulho taipuu moneksi. Kuvassa oleva jalallinen lasikulho on lähipäivinä hoitanut monta virkaa. Yleensä sen paikka on hedelmäkorina. Siitä kulho vapautettiin edellispäivänä ja vuoro oli toimia Barbie-kakun muottina. Toisin sanoen ladoin tähän kulhoon kakun syötävän osan. 

Kun ostin kulhon pari vuotta sitten sisustuskutsuilta, olin vatsa piukeana ja minulle vihjattiinkin, että kulho voisi hoitaa myös kastemaljan virkaa. Mikä ettei.






Lähikaupasta ostamani narsissit löysivät uuden kotinsa tänään tuosta kulhosta. Multaa ja juuria katseelta peittää jostakin postipaketista talteen ottamani paperisilppu. Mitään ei siis kannata heittää roskiin...


Upean luonnonvalon ansiosta kotikin näyttää taas aivan uudelta.

 Kukas se narsissien kaverini odottaa kevättä? Pietarsaaresta muistoksi ostettu merimies. Kevättä rinnassa, kun näyttää iskevän silmää.


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Näissä tunnelmissa tänään...


Hyvää naistenpäivää! Täällä valmistaudutaan kahden prinsessan 4-vuotisjuhliin. Barbie-kakku on jääkaapissa odottamassa, ja pussissa on askarteluvärkeiksi juhlijoille paperinukkeaihioita. Kenties juhlien satoa tulossa näytille tännekin.Erityisesti koetan muistaa ottaa kuvia noista paperinukeista, tai keppinukkeja ne oikeastaan on, sillä niitä on kiva askarrella muksujen kanssa tilanteessa kuin tilanteessa.

Sormet syyhyten odotan kyllä iltaa ja talon hiljentymistä. Mielessä on muutama käsinväkerrysjuttu naistenpäivän huipennukseksi. Kyytipojaksi ostin ihkaoman suklaalevyn.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

La(i)skiaisen iloksi!

Hih-hei! Täällä sitä ollaan suu täynnä pullaa. Pitää sitä jostakin laskiaistraditiosta nauttia, kun pulkka ei tuolla ruohossa oikein luista.


Pullat leipuri hiiva eli mamma Kanivino leipoi viime yönä. Kunnon hiivalla ja kunnon maidolla, tottahan toki. Pullien välissä on vaahdotettua suklaakermaa. On muuten tosinamia. Suosittelen. Mansikan ystävälle on myös vaahtoutuvaa mansikkakermaa tarjolla. Ekaluokkalaisen mielestä kerma maistui aivan jäätelölle. Kieltämättä pehmismäistä makumaailmaa siinä onkin.

Huomaa muuten tuo todella kaunis lautanen. Lautanen on vanhaa Arabian tuotantoa, olisikohan 1950-luvulta. Lautaset ovat palvelleet meidän perhettä kesämökillä monta vuosikymmentä, mutta nyt ne ovat kulkeutuneet meidän kotiin. Näistä ei syödä arkena, vaan aina kun on aihetta juhlaan.

Laskiainen huipentuu ryhmävirkkaukseen. Kyllä! Hullulla on hullut harrastukset.