keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

VappuaVappua!



Hei! Onko täällä muita vappuihmisiä? Perinteisesti vapun lähestyessä kaupasta kotiutui monen vuoden ajan uusi vappumekko. Jalkaan sovitettiin ystävien kanssa kesämuodin kuumimmat kengät. Satoi sitten räntää, lunta tai ukkoja, ne jalassa lähdettiin nilkat vilkkuen ja jalat kylmyydestä täristen lakittamaan milloin Mantaa tai laittamaan lakki päähän Turussa taidemuseonmäellä. Opiskeluaikoina haalarit tosin korvasivat kesämekon, mutta sitä haalarihuumaa kesti elämässäni vain parit vuodet.

Se valkoinen lakki. Kaivatteko sen kerran vuodessa esille ja laitatte päähän? Viime vappuna sovimme tuttavaperheen kanssa, että on lakkien ulkoilutuksen aika. Viime kerrasta oli aikaa, sillä täällä Lakeuksilla lakkipäisiä näkee tosivähän. Ei vain ole enemmistöllä tapana tallustella se päässä. Arvatkaa vain, kuinka se lakki kellui paksun polkkatukkani päällä. Päähän oli tullut lisää ulottuvuutta sitten yo-kevään lyhyen hiusmallin. Harmi, sillä lakkini näyttää nyt juuri siltä kuin aina parikymppisenä hyvin tuoreena ylioppilaana haaveilin.

Se lakki on likainen, se on tosilikainen. Siitä näkee, että se on ollut todellakin käytössä todellisella vappuihmisellä. Muistan nekin kerrat, kun ystävien kanssa oikein koetettiin tähdätä valkoisiin lakkeihimme kuohuviinin pirskeitä, jotta lakit eivät olisi niin kovin vitivalkoiset.

Ne vappuperinteet. Kanivinon viisihenkisen perheen vappuperinteet ovat muotoutuneet mukavaksi yhdessäoloksi ystävien kera. Tänä vuonna aatto kuluu moottoriajoneuvossa, mutta vappupäivänä taas ollaan ihmisten ilmoilla haistelemassa vapputorin tarinaa yöllisistä tapahtumista. Jo viitisen vuotta vappuna on meillä tehty kuorrutettuja donitsipalloja, ei siis perinteisiä munkkeja. Donitsipallojen salaisuus on mausteisessa taikinassa. Sekaan nimittäin heitetään kardemummaa ja kanelia. Kuorrutteen kanssa täällä ei kikkailla, vaan sen makumaailma ja päällys on samaa kuin perinteisissä mokkapaloissa. Kannattaa testata!


Mukavaa vappua itse kullekin! Vietät sen sitten yksin, porukassa, sateessa, auringossa, kaurapuuroa tai tippaleipää syöden. Tärkeintä on kuitenkin toivottaa kesä tervetulleeksi.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Juhlia tiedossa? Tässä erilainen herkkuvinkki


Ihanaa, vappu on keskiviikkona! Jostakin kumman syystä olen vappuihminen henkeen ja vereen. Äitini teki aina vapuksi niin simat, tippaleivät kuin reikämunkitkin. Reikämunkkien paistosta jäi iso kasa reikiä eli pieniä pyöreitä munkkipalloja. Ne, ne vasta herkkua olivatkin.

Kinuskikakku. Se kuului myös lapsuuteni vappuaattoihin, sillä vuodesta toiseen äiti paistoi vapunaaton nimpparisankarille kyseisen kakun. 

Naistenlehdet pitävät huolen munkkiohjeiden jakamisesta. Sen vuoksi jaan teille hieman erilaisen herkkuohjeen. Tätä herkkua saa syödä toki ihan arkenakin vaikka välipalana, mutta makeutensa ja ravintorikkaan sisältönsä ansiosta tarjoaisin näitä myös niin vappuna kuin muissakin kevään ja kesän juhlallisuuksissa. Jos vain jaksaa pyörittää palloja ja pelata niiden kaakaoon kastamisen kanssa.


Mitä nuo pallot oikein sitten ovatkaan? Ne ovat Raiderilta (nuoremmat tuntevat patukan Twixin nimellä) maistuvia ihania palloja. Kuitenkaan niissä ei ole mitään samaa kuin Raiderissa.


Naistenlehtiä saa kiittää tästäkin innostuksestani. Uteliaisuuttani hommasin Karita Tykän (sen entisen missiin siis) kirjoittaman kirjan Raakaa ja makeaa, sillä jossakin mediassa kirjaa kovin kehuttiin. Hetken sivuja selattuani olin aivan sekaisin että mitä ihmeen kookosöljyä ja kaakaomassaa ja kaikkea muuta ihmeellistä. Kauppalista kourassani kuitenkin suuntasin kauppaan (kyllä, näiden värkit löytyy ihan isosta maitokaupasta täällä Lakeuksillakin) ja yllättäen löysin kaiken tarvitsemani.

Karita Tykän Raakaa ja Makeaa kirjan ohjetta mukaillen palloni syntyivät näin:

Pallomassa
1 dl maapähkinävoita (sokeriton)
3 rkl hunajaa
3 tuoretta taatelia tai 0.5 dl kuivattua taatelia
1 dl kookoshiutaleita
suolaa (tavallinenkin käy, mutta isompirakeiset sormisuolat toimivat parhaiten)

Ohje:
Sekoita pallomassa keskenään. Jos taateli tuntuu suussasi liian makealta, voit jättää sen pois. Jos käytät taatelia, voit lopuksi surauttaa koko pallomassan sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Tee massasta tasaisia palloja.

Kuorrute
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl kookosöljyä, sulatettuna
raakakaakaomassaa 
(sen verran, että seos on mielestäsi sopivaa pallojen siinä kierittämiseen)

Ohje: 
Sekoite hunaja ja kookosöljy keskenään. Lisää vähitellen kaakaomassaa, kunnes kuorrute on mielestäsi sopivaa pallojen siinä kierrittämiseen. Kun kuorrute on valmis, kasta pallot siinä. Laita pallot yksitellen kovettumaan. Nosta hetkeksi jääkaappiin parhaan lopputuloksen takaamiseksi.

Etkö jaksa ryhtyä väsäämään noita herkkupalloja? Ei hätää. Osta tuoreita taateleita ja nosta niitä tarjolle. Muista vain  mainita, että taateleissa on kivi. Nam. Ovat superhyviä.


p.s. Ovatko ohjeen raaka-aineet aivan hepreaa? Käy lukemassa lisää.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kirppikseltä oma kotienkeli


Kanivinossa on kirppistellyt. Käteen on jäänyt muun muassa kuvassa näkyvä enkelihylly. Kuvassa se näyttää yllättävän hyvältä synnyinasussaan, mutta livenä se oli oikeasti tosikauhea. Sellainen mummoalushousujen värinen. Mutta näin tässä enkelissä potentiaalia. Niin paljon, että olin valmis maksamaan siitä kaksi euroa ja kantamaan kotiin. Materiaaliltaan enkeli on muuten muovia.

Jos jotakin haluaa kotona extempore väsätä, kannattaa kaappiin hommata akryylivärit. Clasulta sellaiset meille alkuvuonna kotoutin ja nyt niitä taas tarvitsin. Olisiko ollut runsaan kympin investointi  kuudesta 75 millin putkilosta.

Jotenkin silmissäni näin enkelin mustana. Harkitsin kyllä sen maalaamista jopa sähkönsinisellä, mutta siinä tapauksessa sen paikka olisi ollut Kanivinon tyttöjen huoneessa. Jos olisivat edes sitä sinne kelpuuttaneet. 



Maalausjäljen jätin tarkoituksella rouheaksi eli annoin surutta pohjavärin paikoin näkyä. Ja toimii! Ei näytä muoviselta, vaan hyvinkin arvokkaalta. Ainakin omaan silmääni...


Enkeli ja Empire State Building. Muutama viikko sitten postailin Kanivinon perheen legorakennelmista kuvia. Samanlaisille legoilla on rakennettu enkelin kannattelema rakennus, Empire State Building, joka ainakin hetken majailee enkelin kanssa samassa paikassa.


Kirppikseltä jäi käteen myös hylätty valokuvakehys. Kehys saa uuden sävyn pintaansa. Valkoista.

Huomenna pitää taas suunnata kirppikselle. Kertaakaan en ole tällä viikolla mennyt sinne tekemään löytöjä, vaan siistimään omaa kirppispaikkaamme. Mutta eikös se niin mene, että jos siellä jotakin itse myy, saa kantaa uutta kotiin tilalle.


torstai 17. huhtikuuta 2014

Pienen linnun mökki




Pääsiäispostauksessa kerroin väkertäneeni pääsiäiskranssin. Puhuin itse asiassa aivan puppua, sillä vain tuunasin vanhasta kranssista uuden näköisen. Vuosi sitten ostamani Pentikin risukranssi on nähnyt jo monenlaiset lookit. Jouluna sen kaulassa roikkui jättikulkunen, kesällä kukat valtasivat sen oksat, nyt oli muuttolintujen vuoro muuttaa kranssiin asumaan. Kanivinossa on siis vain yksi laadukas kranssi (tai taitaa tuolla kaapissa olla jokunen muukin...), joka muuntautuu tarpeen mukaan.

Pienen talon löysin eilen sisuskaupasta. Sen pohjassa oli pitkä keppi eli luultavammin se on tarkoitettu kukkaruukkuun asustamaan. Keppi sujahti kuitenkin paremmin kuin hyvin ja erittäin napakasti kranssin risujen väliin.

Munien koristamiseen meni alle viisi minuuttia.Kimallemunien pohjana on perinteinen styroxmuna.  Levitin pintaan liimaa ja kierittelin munat kimalteessa. Kun munat olivat kuivuneet, tökkäsin pohjaan pätkän rautalankaa, jolla sain kiinnitettyä munat kranssiin.

Ja sitten vain ripustushommiin ja odottelemaan poikasia....




Sulkasatoa




Ihanaa pääsiäistä kaikille! Meillä täällä pienet trullit virittelevät vitsojaan virvontakuntoon. Lakeuksilla virvonnan aika on vasta tulevana lauantaina. Höyhenet ovat kaikessa kauneudessaan niin ihania, että niitä tekisi mieli ripotella sinne tänne tasoille värittämään pääsiäiskotia.


 Lapset ovat kantaneet kotiin erilaisia pääsiäiskoristeita. On huopakanaa, raeruohoa koristeltuine  purkkeineen ja hienoja pääsiäisaiheisia piirustuksia. Perinteisessä pääsiäissomistuksessa itseäni viehättävät reippaat värit. Kuten myös seinälle päässeessä jättimunassa.


Kanivinon äidillä on omat pääsiäisaskartelut vielä kesken. On vasta syntynyt yksi pääsiäiskranssi (Siitä laitan oman postauksensa tulemaan.) sekä pari pompomia. Minipompon on vain niin mini, että oli vaikea saada siitä oikein minkään mallista, mutta menköön. Vielä on tarkoitus pari violettia pompomia tehdä. Näissä pompomeissa on se kiva puoli, että ne voivat somistaa kotia myös arkena. Itse ajattelin jättää pompomit roikkumaan ainakin vappuun saakka. Jos et muista, kuinka pompomeja tehdään, kurkkaa täältä.

Toiveeni on muuten toteutunut. Tänään aukesi ensimmäinen kukka kirsikkapuun oksassa. Lovely.




keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Meille muutti minikokoinen sitruspuu


Oma sitruspuu. Kukapa ei sellaista haluaisi? Kanivinon taloon muutti oma minikokoinen sitruspuu muutama viikko sitten. Ette muuten usko, mutta siitä leviää kotiin ihana mausteinen tuoksu. Huumaavaa! Ihana sisustuselementti on siis tämä puu jo tuoksunsakin vuoksi.

Pääsiäinen tähtäimessäni olen jutellut puulle ja toivonut sen hedelmien saavan keltaisuutta poskilleen. Vielä ei ole toiveeni toteutunut. Mutta jospa sitten vaikka vapuksi.Sitruspuulla oli muuten lähimaitokaupassa hintaa 10 euroa! Ei paha sijoitus kodin viihtyvyyteen.


Puu, ruukku ja meidän ruokailutilan kiviseinä tuntuvat kuvassa olevan parhaita kavereita. Rouheita kaikki omalla tavallaan.Onpa pöydällä puolestaan koukeroita kerrakseen. Tämän rakkaan huonekalun kanssa olen asunut jo viidessä kodissa. Kaksi kodeista on sijainnut Aurajoen rannalla Tuomiokirkon valvovan silmän alla. Kolme muuta täällä Lakeuksilla. Viikonloppuna kannoin pöydän paraatipaikalla ruokailutilaamme varaston kätköistä, kun kaipasin tasoa kynttilöille. Aina välillä pohdin pöydän kannen maalaamista valkoiseksi, mutta valkoinen valkoista seinää vasten ei oikein innosta. Kontrastia sitä olla pitää.

Tuo kello tuntuu jatkuvasti vilahtavan valokuvissani. On oma lempparini yksinkertaisuudessaan eli miksipä sitä ei kuvaisi.


Tuo ornamentein kuvioitu valkoinen purkku kuvassa on tuoksulyhty. Kaupoissa on lähes järjestäen melko rumia kapistuksia, jotka kantavat nimeä tuoksulyhty. Tuollaisen ihanuuden olen antanut lahjaksi jopa pienimmän neitimme kummitädille. Tykkään.




maanantai 14. huhtikuuta 2014

Tujaus keltaista ja ripaus vaaleanpunaista...


 




...siinä ne tämän viikonlopun värit. Tykkään keltaisesta. Usein huomaan kaupasta valitsevani keltaisia kukkia, vaikka ei pääsiäisen aika olisikaan. Keltainen antaa energiaa.

Kanivinon talossa ollaan jälkijunassa. Ohrat tupsahtivat mullan alle itämään vasta viikonloppuna. Itämisaika 5 vuorokautta, luki paketissa. Kenties me ehdimme nähdä edes pari vihreää haituvaa pääsiäispyhinä.


Pääsiäistunnelmaa on ripoteltu taloon vasta ruokailutilaan. Kaapista käteen osui Marimekon Hedelmäpeli-kangas, joka on tähän asti palvellut verhona. Nyt se sai uuden tehtävän ruokapöydällä.

Käytän usein verhoja pöytäliinoina. Kanivinon kaapissa on runsain mitoin Marimekon verhoja. Niiden voimakkaan kuvioinnin ansiosta saa pöydän pintaan äkkiä ja helposti mukavaa tunnelmaa. Usein pöytäkattaus voimakkaasti kuvioidun liinan kera ei vaadi kuin astiat ja yksiväriset servetit kaverikseen.  

Helppoa siis. Sopii mulle. Ja kehtaa sitä pöytään laittaa muitakin verhoja kuin tuota yhtä merkkiä...Kannattaa kokeilla.



Pihan kirsikkapuusta katkoin viikko sitten maljakkoon muutaman oksan. Aamuisin toiveikkaana katselen, josko silmut olisivat jo aunneet ja pohdin, näemmekö sisätiloissa pian kirsikan kukkia. Laitan kuvaa tulemaan, jos onni meitä potkaisee. Kirsikkapuun oksat saivat pääprinsessan ripustamat ja valitsemat koristemunat koristeekseen.
  
Tulevan viikon ohjelmassa on Kanivinon sairastuvan tyhjentäminen ja muun muassa ulko-oven kranssin somistaminen pääsiäiskuntoon. Kanivinon talo on Etelä-Pohjanmaalla, jossa trullitetaan vasta pääsiäislauantaina. Kummallista, sanoo turkulainen, joka meinasi lähettää lapset tänään virpomaan. Mutta nyt on onneksi vielä aikaa koristella ne virpomisvitsat.

Mukavaa ja energistä pääsiäisviikkoa! Toivottaa Kanivinon mamma, joka keitti äsken kananmunia punajuuren kanssa. Mutta ei tullut pinkkejä munia ei, vaan valkoisia.








perjantai 11. huhtikuuta 2014

Legovinkki viikonlopuksi


Mikä onkaan mukavampaa kuin legoilla rakentelu? Maistuu muuten myös aikuisille, vakuutan.

Legoilla voi rakentaa sen unelmiensa huvilan, tulevaisuuden kodin tai vaikkapa toisinnan nykyisestä kodista. Viime syksynä oltiin koko Kanivinon perheen voimin Seinäjoki Art&Design-tapahtumassa, jossa oli mahdollisuus arkkitehtilegoilla rakennella erilaisia rakennuksia. Koti-insinöörin johdolla meidän lapset rakensivat Kanivinon talon.


Noita valkoisia arkkitehtilegoja myydään kuulema kaupoissa. Valkoisilla legoilla saa juhlavaa pintaa aikaan, mutta yhtä hyvin ja mielikuvitusrikkaammin sitä saa unelmiensa kodin rakennettua perinteisimmillä legoväreillä.

Kanivinon kotikolosta tuli muuten melkein näköisensä. Hivenen on vain juhlavat nuo pylväät. Sallittakoon se pienille arkkitehdeille.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kakkuvinkkaus!

 
Kukapa ei voisi irtokarkkeja vastustaa. En ainakaan minä.  
Meillä on vietetty juuri nelivuotisjuhlia ja varsinaisen synttäripäivän kakusta tuli oikea karkkikimara. Idean kakkuun sain Aarteita-blogista, kiitos vain Kirsille vinkistä. Toki hänen kakkunsa oli tositosipaljon hienompi. Siitä huolimatta olen omaankin suoritukseeni ylityytyväinen. Vinkkaanpa teille siis, kuinka taiot vastaavan. Tämähän toimisi esimerkiksi pääsiäisenä hyvin. Kakun päälle vain kasa pieniä suklaamunia tai pääsiäisrakeita.

Kakkuna tässä on ihan peruspyöreä kakkupohja. Ota kuitenkin huomioon, että mitä isompi on kakun halkaisija, sitä enemmän tarvitset marsipaania/karkkimassaa kakun ympärille sekä karkkeja päälle. Täytä kakku normaaliin tapaan. Laita kermasta tai vaikka rahkan ja kerman sekoituksesta ohut kerros kakun pintaan. Se takaa sen, että päälle laitettava massa pysyy paikallaan (näin ainakin olen ymmärtänyt). 

Kauli karkkimassasta/marsipaanista pitkulainen suorakaiteen mallinen pala (toosiii pitkä). Kun pala on mielestäsi sopivan mittainen kiertämään kakun reunaa, laita se paikalleen. 

Itse kiepautin karkkimassasta kaulimani pitkän suikalaan paikalleen ja taitoin ylijäämämassan yläosaan reunaksi. Näin sain aikaan sen vaikutelman, että massa peittäisi myös kakun päältä. Sitten vain iso kasa karkkia kakun päälle. Mitä sekavampi seurakunta, sitä parempi ulkonäkö.

Tämä kakku oli ällömakeaa, mutta ah niin hyvää! 


torstai 3. huhtikuuta 2014

On siis kevät...

Ei. Kanivinossa-blogi ei ole sulkenut oviaan. Ei. En ole ollut ihan huippukiireinen. Ei. En ole unohtanut teitä arvon lukijani. Kyllä. Olen vain tehnyt kaikkea muuta kuin blogannut. Sori. Parannan tapani. Lupaan jatkossa muistaa teitä lukijoitani useammin. 


Kanivinon mamma on vain nautiskellut. Olen saanut sydämeni kyllyydestä tehdä mielipuuhaani eli olla luova. Olen leikkinyt viimeiset pari viikkoa luovaa kangasväreillä ja kankailla. Palaisin niin halusta näyttää aikaansaannoksiani teille, mutta vielä ei ole sen aika.

Kaikki tämä luova työ, mitä olen tehnyt, näkyy myös täällä kotona. Ei suinkaan positiivisessa merkityksessä, vaan luovana kaaostilana. Puolivalmiita kankaita on tuossa vieressäni ja niitä on pusseissa odottamassa jatkokäsittelyyn pääsyä. Haluaisin niin kovasti ostaa kotiin tuoreita kukkia ja sisälläni oikein kuplii kevätsisustuskärpänen, mutta en anna itselleni lupaa a. kävellä kukkakauppaan b. ryhtyä suurempiin sisustustouhuihin ennen kuin koti on käynyt läpi suursiivouksen. Kyllä, lupaan siivota huomenna. Tänään jo aloitin, mutta...

...innostuin soittamaan pianoa. Koska on kevät ja koska on olemassa niin hieno kappale kuin Kevät, pitihän sitä vähän soitella.

Siivotessani huomasin myös välillä virkkaavani. Innostin myös itseni uusilla ideoilla perehtymällä jättisuurien silmukoiden saloihin.


Palasin myös hetkeksi viime viikonloppuun. Silloin ihan vahingossa kohtasin itsensä Miina Äkkijyrkän Seinäjoen taidehallilla. Pidän hänen lehmistään. Ne on niitä Marimekonkin kankaista tuttuja. Ja pianhan ne lehmätkin pääsevät laitumelle...on kevät.


Pölyjä pyyhkiessäni ajatukset lähtivät kesään. Ihaniin kesämekkoihin, merituulen tuoksuun. Kuvassa mitä ihanin 30-vuotislahjani (khröm...tuosta on jo aikaa), joka vuodesta toiseen jaksaa herkkyydellään ilahduttaa tuossa pianon päällä.