Keväthaaveita ja lippuja Kevätmessuille

Katselin eilen kaihoisasti meidän pihamaan kahta omenapuuta. Molemmat ovat tuottoisia, mutta malliltaan myös niin haasteellisia, että tekisi mieli luopua kumpaisestakin. Mutta sitten blogia selatessani törmäsin tähän keväiseen kuvaan, joka sai muistamaan, miksi on niin ihana nauttia joka kevät viikon ajan pihamaan kukoistavista omena, kirsikka- ja luumupuista.  Omenapuut saivatkin armonaikaa taas hetken.

Ystäväni kertoi viikonloppuna hommanneensa terassille jo orvokkeja. Itse en vielä niin "rohkeaan" hommaan ole uskaltautunut, vaan olen vasta surffaillut ja etsinyt ideoita keväisen ovikranssin tekoon. Perinteisesti pääsiäinen lennättää oveen jotakin pääsiäisaiheista, mutta jokin kestävämpi kevätidea olisi oveen kiva ripustaa. Myönnän että heitin vasta viime viikolla ovesta pois havukranssin. Ja uskokaa tai älkää, kranssissa oli vielä runsaasti neulasia jäljellä :D

Jos lasten voimisteluharrastukset sallisivat, kurvaisin tulevana viikonloppuna hakemaan ideoita Helsingin Messukeskuksen Kevätmessuilta. Yhdellä lipulla saisi nuuskia ideoita niin omaan kotiin, puutarhaan, sisustukseen, ruokalistaan, mökille jne.  

Jos sinua himottaisi lähteä käymään Kevätmessuilla 2017, kommentoi tätä postausta, sillä laitan jakoon 2 x 2 lippua kyseiseen tapahtumaan. Arvon liput torstaina 6.4.2017. Eli kipin kapin kommentoimaan.

Lue tapahtumasta lisää täältä.

Mukavaa viikkoa!

On siis kevät...

Ei. Kanivinossa-blogi ei ole sulkenut oviaan. Ei. En ole ollut ihan huippukiireinen. Ei. En ole unohtanut teitä arvon lukijani. Kyllä. Olen vain tehnyt kaikkea muuta kuin blogannut. Sori. Parannan tapani. Lupaan jatkossa muistaa teitä lukijoitani useammin. 

Kanivinon mamma on vain nautiskellut. Olen saanut sydämeni kyllyydestä tehdä mielipuuhaani eli olla luova. Olen leikkinyt viimeiset pari viikkoa luovaa kangasväreillä ja kankailla. Palaisin niin halusta näyttää aikaansaannoksiani teille, mutta vielä ei ole sen aika.

Kaikki tämä luova työ, mitä olen tehnyt, näkyy myös täällä kotona. Ei suinkaan positiivisessa merkityksessä, vaan luovana kaaostilana. Puolivalmiita kankaita on tuossa vieressäni ja niitä on pusseissa odottamassa jatkokäsittelyyn pääsyä. Haluaisin niin kovasti ostaa kotiin tuoreita kukkia ja sisälläni oikein kuplii kevätsisustuskärpänen, mutta en anna itselleni lupaa a. kävellä kukkakauppaan b. ryhtyä suurempiin sisustustouhuihin ennen kuin koti on käynyt läpi suursiivouksen. Kyllä, lupaan siivota huomenna. Tänään jo aloitin, mutta...

...innostuin soittamaan pianoa. Koska on kevät ja koska on olemassa niin hieno kappale kuin Kevät, pitihän sitä vähän soitella.

Siivotessani huomasin myös välillä virkkaavani. Innostin myös itseni uusilla ideoilla perehtymällä jättisuurien silmukoiden saloihin.

Palasin myös hetkeksi viime viikonloppuun. Silloin ihan vahingossa kohtasin itsensä Miina Äkkijyrkän Seinäjoen taidehallilla. Pidän hänen lehmistään. Ne on niitä Marimekonkin kankaista tuttuja. Ja pianhan ne lehmätkin pääsevät laitumelle...on kevät.

 

Pölyjä pyyhkiessäni ajatukset lähtivät kesään. Ihaniin kesämekkoihin, merituulen tuoksuun. Kuvassa mitä ihanin 30-vuotislahjani (khröm...tuosta on jo aikaa), joka vuodesta toiseen jaksaa herkkyydellään ilahduttaa tuossa pianon päällä.