Mekkotehdas ilman mekkoja

Tämän kevään yksi ehdoton harrastekirjauutuus on Mekkotehdas. Uusin Mekkotehdas keskittyy aikuisten vaatettamiseen, kun joitakin vuosia sitten ilmestynyt kirja oli täynnä ihanuuksia pienille neideille. Aikuisten Mekkotehtaassa on mukana paljon muutakin kuin vain kauniita moneen makuun sopivia mekkoja. Tämä huomio ilahdutti minua kovasti, sillä vaikka kirjan mekot ovat ihastuttavia, en ole vielä löytänyt aikaa niiden toteuttamiseen. Kassit, huivi tai vaikkapa kirjasta löytyvät ruokaohjeet ovat minulle sopivia sellaisia pikaisempia toteutuksia.

Oma suosikkini niistä muista kuin mekoista on suikaleista valmistettavat pallovalot. Valot on helppo toteuttaa vaikka niistä mekon ompelusta ylijääneistä kangassuikaleista. Tosin liisteriä ja pallojen teossa tarvittavaa kankaankovettajaa ei noin vain löydykään joka kodista eli ne pitää hankkia kaupasta.

Mekkotehtaan kuvamaailma on utuista ja unelmoivaa. Kuvat ovat kuin lupauksia edessä olevasta kesästä. Kirjaan oli poimittu myös muutamia makuelämyksiä. Ne ovat mukava mauste kirjassa ja auttavat lukijaa luomaan omaan kesäpäiväänsä Mekkotehdas-tunnelmaa. Reseptit ovat helppoja toteuttaa vaikkapa mökki- tai leiriolosuhteissa. Maistuisiko sinulle tuore ananas ja rosmariinihunaja? Minulle ainakin maistuu...

Kauneus lähtee meikkipussista, ainakin joillakin meistä. Mekkotehtaan ohjeella valmistuu tilava pussi omasta lempikuosista.  Erityisen ihastunut olin kirjasta löytyneeseen huivivinkkiin. Huivi on oma somisteeni ympäri vuoden.

Ompelusta nauttiville kirjassa on hyvät ohjeet muun muassa aplikointiin. Aplikointi on kotiompelijallekin nyt se juttu kun halutaan yksilöidä vaatteita tai kasseja. Itse aion toteuttaa Mekkotehtaan ohjeella tilavan kesäkassin. Testiiin lähtee myös oma aplikointitaitoni.

Kun sain uuden Mekkotehtaan ensi kerran käteeni, en tiedä mitä olisin ajatellut. Kirja on ihana, mutta lieneekö syynä pitkä odotus, sillä kirjan avaaminen ei ensi kerralla antanutkaan isoja ihastuksen elämyksiä. Vasta muutaman lukukerran jälkeen kirjan syvin olemus avautui ja uskallankin suositella kirjaa monentasoiselle kädentaitajalle.

p.s. Näin loppuun esittelen kuitenkin vielä yhden mekon. Alla oleva Tyyne on kerrassaan ihana. Se ei ole yhtään Mekkotehtaan tyylinen, mutta on sitten kuitenkin. Eräs tuttavani on mekon jo toteuttanut. Mekosta tuli upea aikuiselle naiselle hyvin istuva prinsessaluomus.

Maksamaton mainos kameraliikkeestä

Moi!* Kesä, kärpäset ja ihanat kesäiset maisemat sekä juhlat odottavat ikuistajaansa. Omat kamera-asiani ovat kunnossa, mutta kunnollinen tyylikäs kameralaukku olisi toiveissani. Bloggarikavereiden kanssa piipahdimme kamera- ja valokuvaliike FotoFormassa oppimassa kuvaamisen saloja. Sillä reissulla silmiini osuivat alla olevat kassi-ihanuudet. Erityisesti tuo oranssi kameralaukku jäi mieleeni kummittelemaan. Missä itse kuljetat kameraasi?  Kamera on niin arvokas hankinta, että sen suojaksi kannattaa kyllä hommata kunnollinen kassi, joka vastaa omia liikkumistarpeita kameran kera. Oma nykyinen kameralaukkuni on surkean pieni ja sellaisenaan aika kömpelö laittaa isoonkin käsilaukkuun sisälle. Onnekseni kassivalikoimaa näyttää olevan eli pitänee panostaa kunnon kassiin.

Milloin teetit viimeksi digikuvat paperikuviksi? Mulla siitä on aivan liikaa aikaa. Mutta silloin kun teetän, teetän niistä aina mattapintaisia ja valkoreunaisia kuvia, siis sellaisia vanhanaikaisen näköisiä. Monet ystäväni aina tiedustelevatkin, missä olen kuva-aarteeni kehittänyt. Ja nyt tulee se maksamaton mainos: Olen teettänyt ne jo kymmenen vuoden ajan FotoFormassa, joka toimittaa kuvia postinkin kautta. Canvastauluistakin minulla on hyviä kokemuksia. Mitä isompi taulu sitä paremmin se toimii akustoivana pintana kaikuvissa tiloissa.

Alla olevat kuvat ovat tunnelmaotoksia ja harjoituslaukauksia FotoForman takahuoneesta. Kuten alla olevasta menusta voit lukea, oli illan tarjoilu maistuva. Erityisesti meidän bloggaajien mieleen oli tarjolla ollut valkosipulivoi. Jotakin sen tymäkkyydestä kertoo se, että koti-insinööri lausui voimasanan kun palasin kotiin ja avasin ensi kerran suuni. Mutta hyvää se voi silti oli!

* postaus on toteutettu yhteistyössä FotoForman kanssa.

Raparperin aika

Kesäkauden alku ilman raparpereja ei ole alku eikä mikään. Ystäväni tyrmäsi minut vuosi sitten maailman parhaalla raparperipiirakalla. Muistan syöneeni sitä heillä lukuisia paloja yhden yön vierailun aikana, mutta piirakka oli vain jotakin sanoin kuvaamatonta. 

Kenties olet kuullutkin piirakasta, ainakin jos seuraat blogiani Facebookissa. Kyse on siis Maisemakahvilan raparperipiirakasta. Jaan sen ohjeen tämän postauksen lopussa.

Piirakan salaisuus on sen helppous. Sitä tehdessä kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään. Sopii mulle. Jujuna maussa on piirakan täytteeseen tuleva rahka, jonka ansiosta makuelämys on suussa sulava ja sopivan kostea.

 

Kylläpä raparperin palat ovat sitten silmään kauniita. Kesäistä värimaailmaa tarjoavia.

Kuvissa näkyvä Hanko-tarjotin muuten kertoo omaa tarinaansa lähestyvästä kesästä. Talven ajaksi tarjotin unohtuu kaappiin, mutta kesän korvalta syyskuulle saakka tarjotin palvelee meitä milloin kesäisten terassikahvien hetkellä, toisinaan taas se päätyy grillimestarin kaveriksi.

Nappasin kukkapenkin ensimmäiset kukat maljakkoon. Raikkaudellaan narsissit jaksavat jo ties kuinka monetta päivää ilahduttaa meidän perheen arkea.

 

Ja täältä voit luntata raparperipiirakan ohjeen.

Taikataikinasta vaikka mitä

Muistatko taikataikinan? Tuon lapsille ja aikuisille sopivan materiaalin, jonka tekoon ainekset löytyvät aina kotoa. Keväisten ja kesäisten sadepäivien ilona taikataikina on mitä parhain. Meidän perheessä siitä tehdään pääsääntöisesti koruja, mutta myös avaimenperiä. Käsistään kätevät tekevät siitä mitä vain haluavat: pieniä korvapuusteja, täytekakkuja ja muita ihanuuksia vaikkapa koristeeksi nukkekotiin.

Kanivinossa perheen pääprinsessa rakastaa koruja. Mitä enemmän elementtejä ja värejä korussa on, sen parempi. Kuvassa alimmaiset helmet ovat äidin matkamuisto Brysselistä jonkun vuoden takaa, mutta värikkäät helmet ovat taikitaikinasta muotoillut. Taikinasta on ensin pyöritelty palloja ja ennen uuniin laittamista niihin on tehty reikä narua varten. Reiän teet muuten kätevästi vaikkapa grillitikulla tai syömäpuikolla.

Kun helmet ovat kovettuneet uunissa ja jäähtyneet, ne on maalattu värikkäiksi yksilöiksi akryyliväreillä.  Kuvan helmissä taikataikinahelmien väliin on pujotettu kaupan puu- ja muovihelmiä.

Viritin äsken terassia kesäkuntoon. Päätinkin pöytäliinaa laittaessani tehdä tänä kesänä pöytäliinapainot taikataikinasta. Mitähän muuta siitä voisi tehdä?








Kurkkaappa täältä ohje taikinaan tekoon.

Sujauta lahjat paperipussiin

Viikonloppuna juhlitaan äitejä. Tänä vuonna meidän prinsessat sujauttavat äitienpäiväjuttuja ja vähän muitakin lähiviikkojen lahjoja pikakoristeltuihin paperipusseihin. Paperipussin pintaan voi kiinnittää helposti vaikka mitä kaksipuoleisella teipillä. Erilaiset kuvioteipit, paperisuikaleet, kauniit lahjapaperipalat ovat mitä kivoimpia juttuja pintaan kiinnitettäviksi.

 

Mitä sitten pusseihin voi sujauttaa? Jotakin pientä ja ihanaa minä ainakin toivon niistä löytäväni. Anopin pussiin laitetaan itse tehty kaula- ja rannekoru sekä toiseen pussiin päätyy erilaisia makeita makuja.

Lukeekohan koti-insinööri tätä blogiani? Toivottavasti, sillä toivon löytäväni omasta pussistani ainakin suklaakuorrutteisia appelsiinin kuoria (nam!) ja jotakin turkoosia kynsilakkaa, tai pinkkikin olisi kiva.

Alakuvan puiset jutut ovat muuten vanhanaikaisia pyykkipoikia. Mitä itse aiot antaa äitienpäivälahjaksi?

Lueppa muuten täältä Paperilla-blogin äitienpäivävinkit.