Voimanainen rikkoi lasin

Rapatessa roiskuu. Ja niin näyttää roiskuvan tuunatessakin. Kuten kuvasta näkyy, Kanivinon talossa viinilasi on mennyt rikki. Ei ihan mikä tahansa lasi, vaan kihlalahjaksi saamamme valkkarilasit. Ja kuinka kaikki menikään...

Alussa oli vain lasi. Oli myös idea. Päätin tehdä Fiskarettes-sivuille malleja juhla-asuisista viinilaseista. Välineinä oli liimautuvaa kangasta, sinkkisydämiä, nauhoja, lävistäjiä, paperia ja kaikkea muuta kivaa. Innoissani liimailin paperiperhosia paperiliimalla lasia ympäröivään kangassuikaleeseen kiinni. Kuului NAPS ja kappas lasin jalka oli katki.

  

Tällaista huijaamista tämä bloggaaminen on. Kuvassa valmis lasi näyttää niin kovin kauniilta. Perhoset leijailevat ja luovat kepeää juhlatunnelmaa. Tosiasia vain kuvaustilanteessa on se, että kuvaaja pitää toisella kädellä lasin tynkäjalkaa kädessään ja toisella kuvaa...Yllättävän onnistunut kuva on kuitenkin.

Loppujen lasien kanssa onnistuin paremmin: Ei lisää rikkinäisiä laseja!

Lasit voivat juhlan hetkellä toimittaa kahta virkaa. Ne ovat juomaa varten tottahan toki, mutta voivat olla myös paikkamerkkejä. Kannattaa kokeilla.

Somistetut lasit ovat viimeisin Fiskarettes-työni. Ei muuta kuin testailemaan, kuinka kivoja juttuja saat lasipintaan vaikkapa jo ennenkin mainostamallani liitutaulutussilla.

Lommoista romantiikkaa

Mitä se maalaisromantiikka muuten oikein on? Olen facebookissakin kaikissa maalaisromanttisissa ryhmissä, muttei vieläkään oikein ole selvinnyt, mitä se on. Meillä ei kuitenkaan kauhean romanttista ole. Täällä on sellaista sekatyyliä.

Ekaluokkalaisen huoneeseen tuunasin kuitenkin lommoista romantiikkaa. Tytön ikkunassa on verhona sellaista ihastuttavaa koirakangasta, melko pastellisissa sävyissä. Verhon innostamana tuunasin neidille kukkaruukun. Ruukkuun saa neiti laittaa hartaasti toivomansa viherkasvin tai voihan ruukku päätyä kynien kodiksikin. Siinäpä muuten vinkkini sinulle: Lasten kynät on mitä kätevin säilyttää isossa kukkuruukussa. Kokemusta on.

Ruukusta tuli kymmenen minuutin käsittelyn jälkeen aika kiva. Lommoja on ruukussa melkoisesti, mutta ne antavat vain lisäilmettä.  Koiran kuva on stanssattu eli leikattu leikkurilla liimautuvasta kankaasta. Kuten huomaatte, olen ihastunut tuohon materiaaliin.

Jotkut teistä varmaan muistavatkin sitruspuupostaukseni. Siinä se puu nyt komeilee. Sitrukset vain kasvavat ja kasvavat sekä saavat väriä poskilleen. Oksat alkavat jo taipua taakan vaikutuksesta.

Pitääkin muuten kantaa sitruspuu sisälle parvekkelta palelemasta. Auton mittari näytti vain neljää astetta. Hyr.

Ihanuus kotiutui meille, tykkään!

 Oletko koskaan voittanut arvonnassa mitään ihanaa? No minä en ainakaan ole. Sen vuoksi olinkin aivan, mitä, täh, kun sain Äitee risainista onnittelupostia. Olin voittanut meidän pienimmälle neidille tuotteen Äitee risainin valikoimasta.

Sain esittää toiveita siitä, minkälaisen vaatekappaleen pienelle neidille haluaisin. Olin jo kauan haaveillut jotakin ihanaa retrohenkistä hupparia neidille, joten kainona toiveena sen esitin. Väritoiveena oli jotakin keltaista. 

Ihana, onnistunut on lopputulos. Olen aivan myyty. Koko on 86 cm. Toivoin tietoisesti vähän isompaa kokoa neidille, sillä tämän hupparitakin paras käyttöajankohta on varmasti ensi syksy. Hihoja kääntämällä takki on jo nyt täydellinen neidille.

Yksityiskohdat ovat todella loppuun saakka hiottuja tässä tuotteessa. Ompeleen jälki on kaunista. Hupun raitakangas on kuin piste iin päälle.

 Nyt kun ulkona satelee, takin saakin ottaa käyttöön. Tämä toimii kesällä päällistakkinakin, syksyllä sitten kivana sisätakkina sekä lämmittämässä ulkovaatteiden alla syksyn koleudessa. Jotenkin jo silmissäni näen, kuinka pieni takin käyttäjä astelee tämä päällään kesämökillä illan hämärtyessä.

Äitee risainin sivuilla huppari on myös esittelyssä. Sieltä kopsasin nämä tiedot: kaavana Ottobren Panda, koko 86 (ob 3/12). Kaavaa muokattu a-linjaiseksi. Materiaali on puuvillaneulosta ja huppu on vuoritettu puuvillatrikoolla.

Ihanaa oli muuten huomata, että Äitee risain asustelee samoilla Lakeuksilla kuin Kanivinonkin perhe. Äitee risainin postauksen voit lukea täältä.

Lämmin kiitos upeasta vaatekappaleesta!

Kun lapsi äitiinsä tuli...

Nyt se on sitten tapahtunut. Ekaluokkalainen tuli kotiin kassi täynnä jotakin. Kurkkaus kassiin ja hymy nousi äidin huulille: Kassi oli täynnä koulusta saatuja askarteluvärkkejä. Oli huopaa, aaltopahvia, paperia ja kaikkea pientä kivaa, joka olisi kuulema joutunut roskiin, jos tyttäreni ei olisi muiden kanssa niitä halunnut. 

Koti-insinööri ilmoitti, että voisimme sitten tytön kanssa vetäytyä askartelutavaroidemme kanssa jonnekin muualle. Keittiönpöytä on kuulema hänenkin. Mutta minkäs teet, paras paikka tehdä kaikkea kivaa on siellä, missä tapahtuu eli ruoan äärellä. Tyttö on siis kuin äitinsä, näkee hylätyssä tavarassa uuden mahdollisuuden.

Oikeastaan hyvä noin. Moni tuttuni kommentoi, että ihana kun tytöillä on tuollainen käsistään kätevä äiti, teette varmaan yhdessä ja vaikka mitä. Noh. Ajatuksena se on kiva, mutta olen tosihuono väkertämään tyttöjen kanssa. En tiedä johtuuko siitä, että lasten ikähaarukan vuoksi se on tällä hetkellä mahdotonta.

Yksi kun ei ymmärrä hommasta vielä mitään, vaan piirtää seinään ja itseensä ja kaikkialle heti alkumetreillä. Toinen sivelee liimaa kaikkialle, kolmannella pitäisi kaikki tapahtua just heti. Mutta jospa lupaisin taas aktivoitua ja tyttöjenkin kanssa väkertää säännöllisesti. Nyt kun on kesä, voihan sitä mennä terassillekin yhdessä tekemään. Sotkut jäävät ainakin ulos.

Tänään sain ihastella koululaisen kätten jälkiä. Kotiin tuli iso muovipussi vuoden aikana tehtyjä töitä. Tuo linnunpönttötyö on ehdoton suosikkini. Todella iso oivallus opettajalta värkätä pöntöt paperihylsyistä. Ja nuo värit, ne ovat niin tätä vuodenaikaa.

Kun ne koululaiset jäävät monilla pian kesälaitumella, voisiko hyvä lastenvahti ollakin kasa lautoja, nauloja, maalia ja  paperia. Ovat ne ainakin paremmat vahdit kuin kaikki tabletit peleineen. Itse aion luovuttaa kohta lomalle kirmaavalla koululaiselle ison kasan omia askarteluvälineitäni. Jospa niiden kanssa ainakin osa päivistä sujuisi rattoisasti.

Koulusta muuten kotiutui myös huovasta tehty pöllö. Unohdin sen kuvata, mutta oli kivan näköinen. Neiti kysyi, haluaisinko minäkin sellaisen ja ryhtyi tekemään minulle pinkkiä pöllöä. En pistä pahakseni. Toivottavasti edes joskus valmistuu.

p.s. Tuo puupalalle tehty laiva on saatu joskus äitienpäivälahjaksi koululaisen päiväkotitaipaleella. Kiva oivallus siinäkin. Mistä ne tädit ja sedät oikein noita ideoita repivät?

Raparperin alla..

Kanivinon puutarhassa on alkanut satokausi. Raparperi on vihdoinkin ottanut kasvuspurtin ja lapset kilpaa kysyvät, milloin leivotaan raparperipiirakkaa. Vaniljajäätelö odottaa jo pakkasessa eli huomenna laitamme lasten kanssa jauhopeukalot soimaan. 

Kranssi on saanut uuden ilmeen. Pääsiäispostauksessa kerroinkin Kanivinon talon kranssien tuunautuvan vuodenajan sekä sesongin mukaan. Kierrossa on ympäri vuoden kaksi risukranssia, joita pienillä jutuilla päivitän sesonkiin sopivaksi. Pääsiäisenä kranssissa oli talon kaverina hileisiä pääsiäismunia. Nyt ripustin talon kaveriksi sydämillä koristeltua kukkalankaa. Näyttää vähän vanhalta sähkölangalta...

Puiset sydämet on koristeltu liimautuvalla kankaalla. Kangas on helppo kiinnittää paikkaan kuin paikkaan.

Omena-, luumu- ja kirsikkapuutkin jo kukkivat. Voi kun tämän tunnelman voisi tallettaa pulloon.