Erään pullon tarina...

...ei päättynytkään pullonkeräykseen. Kuohujuoman pullo sai uuden elämän vesikarahvina. Maitolasia olevassa pullossa oli sitä jotakin. Huolellisen pesun jälkeen kun etiketit olivat irronneet, leikkasin liimautuvaa kangasta pullon kylkeen sekä eteen että taakse . Tuo upea sanomalehtikuosi sopi kuin nappi silmään pullon kylkeen. Tämän kesän lempijuttuni liitutaulumaali pääsi myös pullon kylkeen liitutaulutarran kera.

Kaulaansa hellepäivän piristys sai puiset sydämet. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Tällaisia pulloja on kiva tuunata vaikkapa kesän juhliin niin kotiin kuin mökillekin. Juhannuksena pullon kaulaan voi tehdä vaikka pienen kukkaseppeleen. Pitääkin koettaa...

Voimanainen rikkoi lasin

Rapatessa roiskuu. Ja niin näyttää roiskuvan tuunatessakin. Kuten kuvasta näkyy, Kanivinon talossa viinilasi on mennyt rikki. Ei ihan mikä tahansa lasi, vaan kihlalahjaksi saamamme valkkarilasit. Ja kuinka kaikki menikään...

Alussa oli vain lasi. Oli myös idea. Päätin tehdä Fiskarettes-sivuille malleja juhla-asuisista viinilaseista. Välineinä oli liimautuvaa kangasta, sinkkisydämiä, nauhoja, lävistäjiä, paperia ja kaikkea muuta kivaa. Innoissani liimailin paperiperhosia paperiliimalla lasia ympäröivään kangassuikaleeseen kiinni. Kuului NAPS ja kappas lasin jalka oli katki.

  

Tällaista huijaamista tämä bloggaaminen on. Kuvassa valmis lasi näyttää niin kovin kauniilta. Perhoset leijailevat ja luovat kepeää juhlatunnelmaa. Tosiasia vain kuvaustilanteessa on se, että kuvaaja pitää toisella kädellä lasin tynkäjalkaa kädessään ja toisella kuvaa...Yllättävän onnistunut kuva on kuitenkin.

Loppujen lasien kanssa onnistuin paremmin: Ei lisää rikkinäisiä laseja!

Lasit voivat juhlan hetkellä toimittaa kahta virkaa. Ne ovat juomaa varten tottahan toki, mutta voivat olla myös paikkamerkkejä. Kannattaa kokeilla.

Somistetut lasit ovat viimeisin Fiskarettes-työni. Ei muuta kuin testailemaan, kuinka kivoja juttuja saat lasipintaan vaikkapa jo ennenkin mainostamallani liitutaulutussilla.

Hellettä ja liidun makua

Helle on sakoittanut mun pään. Aina kun elohopea näyttää kunnon lämpöasteita (tai ainakin sääennusteet), sisäinen väkertäjäni herää ja alkaa tapahtua. Tällaisessa puuskassa viime viikolla iltamyöhällä mittasin, liimasin ja somistin ruokailutilaamme liitutaulun.

Kanivinon talon ruokailutilassa on vanhat puukaapit ns. peiliovilla. Yhden kaapin peiliin liimasin liitutaulutarraa ja leikkasin sen paikalla ollessa sopivan kokoiseksi. Muina välineinä oli puukirjaimia (katsokaa nyt mikä upea setti, mitähän muuta noista voisi keksiä?) sekä liitutaulutussi.

Tuo tussi on aivan mieletön väline. Olen ehtinyt jo testata sitä kukkaruukun pintaan, viinilaseihin (sillä seurauksella kylläkin, että lasi napsahti poikki...) ja olen todella vaikuttunut. Tussi lähtee pois vedellä eli en ikuisesti kirjoittanut muun muassa LOVE-sanaa viinilaseihimme. Sehän nyt olisi ollutkin jo noloa...

Uusi tuttavuus on myös liimautuva kangas, vai millä nimellä sitä voisi kutsua. Nuo menun sydämet on leikattu siitä. Kangas leikkautui kauniisti veitsellä ja leikkauksen jälkeen se vain tarran tapaan kiinnitetään.

Olen muuten koko viikon aina sopivassa välissä kuvannut tuota liitutaulua. Sen kuvaus oli maailman haastavin tehtävä. Senpä vuoksi saatte nyt tarkoituksella tuollaisen ruman vinokuvan nähtäväksenne. 

Tuo ihana graffiikkavedos "narri" tuossa taulun vieressä on muuten viime syksyiseltä Prahan reissulta. Eksyin vanhan kaupungin suulla kujan yhteen käsityöläiskauppaan, josta olisin kotiuttanut isommankin kasan tauluja. Mutta matkalaukkuni ja lompsani oli rajallinen. Ihana taulu, ihana kaupunki, ja kivat muistot!

Liitutaulutarra, liitutaulutussi sekä liimautuva kangas on muuten Emma´s & Mama´s* -verkkokaupan valikoimasta. Emma kertoi että kaikkea ei aina ole verkkokaupan puolella näkyvissä, mutta jos noita et sieltä bongaa, laitappa Emmalle viestiä menemään. Yhteystiedot löydät verkkokaupan sivuilta. 

* Sisältää mainoslinkin.