DIY-vinkki: Tee itse matkamuistosi

Kesä ja loma-aika lähestyy. Samalla lähestyvät myös hetket, joita halutaan tallentaa kodin arkeen erilaisten muistoesineiden muodossa. Jos ei innostu lomamatkalta ostamaan pinssejä tai jääkaappumagneetteja, sitä voi tallentaa mökkirannan tai aurinkorannan hiekkaa pulloon. Tai tehdä kuten minä: poimia talteen meren kuljettaman puunoksan. Oma oksani on niinkin kaukaa kuin Pietarsaaresta, mutta muistoja sekin kantaa mukanaan. Oksa sellaisenaan on kierinyt meillä aluksi auton takaluukussa, lopulta askartelupöydällä.


Tänään sain inspiraation ja päätin tehdä oksan avulla seinävaatteen. Materiaalina on esterontelokuitu, sillä ajattelin sen pitävän värinsä ajan saatossa paremmin kuin perustrikookuteen. Kyseessä on oikein pikavinkki, sillä tekoon ei mennyt kuin hetki aikaa. Suunnitteluun toki sitäkin enemmän. Loppusilauksena tasoitin vielä seinävaatteen hapsuja myötäilemään oksan omaa muotoa.






Haaveilen, josko seinävaate majaisili kesän meidän terassin lautaseinässä. Mutta vielä toistaiseksi nostin sen kylmiä öitä suojaan meidän sisääntuloaulaan.

Oksassa kiehtoo minua se, että se on luonnollinen oksanpaikoista lähtien. Kenties juuri siksi, jokainen perheen lapsista on uuden seinävaatteen nähtyään todennut, että toi on hieno! Kerrankin siis onnistuin lasten mieleen.

Mukavaa viikonloppua! Nauttikaa tästä valosta.

Pitsimekon tuunaus arkikäyttöön

Lapsen vaatekaappia siivotessa tuli vastaan valloittava pitsimekko. Pitsimekolla on kaksi salaisuutta: Se on kirpputoriostos ja se sai uuden elämän tuunaten.

En tiedä, onnistuinko näihin kuviin taltioimaan mekon salaisuuden, mutta sen alushame on kuvioitu kangasväreillä.  Kuvioinnista vastasi itse mekon kuusivuotias käyttäjä. Mekon pitsipinnan läpi pilkistääkin maalarin lempivärit oranssi ja keltainen, taitaa seassa olla muutama kullansävyinenkin pensselinveto.

Kangasvärien kanssa on kaiken kaikkiaan mukava uudistaa vaatteita ja sisustuskankaita. Värit levittyvät hyvin kankaaseen, kunhan muistaa kiinnittää kuvoitavan kankaan alustaan kiinni vaikkapa teipillä. Kun värit ovat kuivuneet, pitää ne vielä muistaa kiinnittää kankaaseen silittämällä ne vaikkapa sideharsokankaan lävitse. Tämä takaa pitkän iän väreille.



Kankaiden kuvioinnissa olen työvälineenä käyttänyt eri paksuisia pensseleitä aina maalarin pensselistä lähtien. Myös erilaiset sienet, keittiösienet vaikkapa, sopivat hyvin värin levittämiseen. Kuvioinnissa onkin oma mielikuvitus vain rajana.

 

Nyt tämä pitsimekko matkaa nuorimman prinsessan kaappiin. Ilo huomata, kuinka pienellä vaivalla saa vanhoille vaatteille vielä pitkän elinkaaren.

Kierrätysideoita keskikesän juhlan kunniaksi!

Mukavaa juhannusta! Juhannuksen kunniaksi päätin tehdä teille postauksen, jossa on parhaita paloja viime kesän tuunauksistani. Viime kesä meni kohdallani lasijuttuja tuunaillen. Betoniaskartelut pyörivät tosin silloinkin mielessäni, mutta jospa niiden toteutuksen aika olisi tänä kesänä.

Nyt kun keskikesän juhlaa vietetään, kannattaa kunnon tuunaajaan säästää juhlista sipsiputkilot sekä potentiaalisen malliset lasipullot.

Sipsiputkilo on helppo halkaista perusleipäveitsellä. Vain mielikuvitus on rajana purkin somistamisessa. Itselläni koristellut purkit palvelevat klemmareiden ja muun pikkutavaran säilytyksessä.

 Kauniita lasipulloja on saali heittää roskiin. Viime kesänä meidän perhettä palveli ahkerasti kuvassa oleva vesipullo. Sen kyljessä on liimalla kiinnittyvää kangasta sekä liitutaulutarraa.


Hullaannuin myös lasin kuvioimisesta ns. huurremaalilla. Punaisella juomalla täytetty pullo on kuvioitu Martha Stewartin maalilla sabluunan avulla.

Xylitol-pastilliaskista tuunaat puolestaan kätevän rasian vaikkapa laastareille ja muulle apteekkitavaralle.

Laudan pätkistä puolestaan saat kivan muistitaulun. Pyykkipojat kiinnitin lautaan kuumaliimalla.

Kirjavinkki tuunaajille

 

Hei! Sain käsiini yhden kevään uutuuskirjan, joka kiinnostaa erityisesti tuunaajaa sekä maalaisromantiikan rakastajaa. Rouhea maalaistyyli-kirja eroaa kanssasisaristaan siinä, että se ei pidä sisällään vain kauniita kuvia, vaan kuvien lisäksi siinä on runsaasti ohjeita tuunausten toteutukseen. Jo ensisilämyksellä sain itse kovan kipinän muutaman ohjeen toteutukseen. Tervetuloa matkalle tutustumaan kirjaan!  

 

Rouhea maalaistyyli-kirja osoittaa, että vain mielikuvitus on rajana sisustuksen toteuttamisessa. Esimerkiksi lampun voi tehdä mistä vain, kuten vaikkapa lintuhäkistä. Kuvassa oleva lamppuidea sytytti tuunaajaan minussa. Värkit lampun toteuttamiseen löytyvät kotoa, joten tuo taitaa olla ensimmäinen toteutukseen menevä juttu tästä kirjasta.

Voitko uskoa yllä olevan kuvan kätkevän sisälleen vanhan 1980-lukulaisen keittiön? Minä en sitä olisi uskonut, jos ei kirjassa olisi ollut todistekuvaa vanhasta keittiöstä. Upea ja onnistunut muodonmuutos keittiöön onnistuu vaikka tapetoimalla kaapinovet.

Rakastan vanhaa lasia sekä kirjoja.Kirjan innoittamana kaivoin jo itsekin esille vanhoja pulloja ja aion laittaa ne kevätaurinkoon ikkunalaudalle kotia kaunistamaan. Vanhat kirjat ovat olleet viime aikoina yksi ihastuksen kohteeni askartelumielessä. Kuvan sirkusteltta olisi mukava toteuttaa myös itse.

Maalia sohvan pintaan. Jos olet kyllästynyt vanhoihin kalusteisiin, voi ne käsitellä uusiksi maalaamalla. En uskonut tätä todeksi ennen kuin näin tämän vinkin. Kaikki on näemmä kuitenkin mahdollista.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, jos etsit innovatiivisia tapoja sisustaa kotia.

Rouhea maalaistyyli, Mäkelä-kustannus 2015

Lommoista romantiikkaa

Mitä se maalaisromantiikka muuten oikein on? Olen facebookissakin kaikissa maalaisromanttisissa ryhmissä, muttei vieläkään oikein ole selvinnyt, mitä se on. Meillä ei kuitenkaan kauhean romanttista ole. Täällä on sellaista sekatyyliä.

Ekaluokkalaisen huoneeseen tuunasin kuitenkin lommoista romantiikkaa. Tytön ikkunassa on verhona sellaista ihastuttavaa koirakangasta, melko pastellisissa sävyissä. Verhon innostamana tuunasin neidille kukkaruukun. Ruukkuun saa neiti laittaa hartaasti toivomansa viherkasvin tai voihan ruukku päätyä kynien kodiksikin. Siinäpä muuten vinkkini sinulle: Lasten kynät on mitä kätevin säilyttää isossa kukkuruukussa. Kokemusta on.

Ruukusta tuli kymmenen minuutin käsittelyn jälkeen aika kiva. Lommoja on ruukussa melkoisesti, mutta ne antavat vain lisäilmettä.  Koiran kuva on stanssattu eli leikattu leikkurilla liimautuvasta kankaasta. Kuten huomaatte, olen ihastunut tuohon materiaaliin.

Jotkut teistä varmaan muistavatkin sitruspuupostaukseni. Siinä se puu nyt komeilee. Sitrukset vain kasvavat ja kasvavat sekä saavat väriä poskilleen. Oksat alkavat jo taipua taakan vaikutuksesta.

Pitääkin muuten kantaa sitruspuu sisälle parvekkelta palelemasta. Auton mittari näytti vain neljää astetta. Hyr.

Teipillä uutta ilmettä astioihin

Teippiä pintaan ja hyvä tulee. Näin tuumasin ja teippailin perintökannulle uuden ilmeen. Kannu kantautui meille viime kesänä, kun kummini muuttivat. Heidän vanhassa talossaan oli viime kesän ajan kirpputori, josta saivat halukkaat noutaa kippoja, kuppeja ja vanhan kapioarkun sisältöä. Meillekin kannun lisäksi muutti monta mielenkiintoista, en koskaan tiennytkään tätä tarvitsevani, tavaraa. Pitääkin niitä tässä kevään mittaan esitellä täälläkin.

Kannussa näkyvät elämän jäljet. Sen pinta on sekä ulko- että sisäpuolelta melko naarmuinen. Muotokieleltään kannu oli kuitenkin niin sopiva lasten mehuhetkiin, että pelastin sen meidän arkeamme ilahduttamaan. Joulun pyhinä surffailin netissä ja ihastuin teippikaupan läpinäkyviin teippeihin. Monissa teipeistä oli kovin jouluinen tunnelma, mutta kannun kyljessä olevassa teipissä seikkailee jokaiseen vuodenaikaan sopiva kristallikruunu. 

Kannuteippailuni on vasta alkua keittiön kevätuudistukselle. Seuraavaksi teipillä uuden ilmeen saavat muutamat lasiset säilytysastiat. Kannua oli melko työläs teipata, vaikka ajattelin teippailun olevan ihan sikahelppoa. Kannun jokasuuntaan kaareva muoto aiheutti sen, ettei teippi juokse ilman ryppyjä lasin pinnassa. Tästä viisastuneena aionkin jatkossa teippailla vain tasaisia pintoja, kuten tasaisesti kyljistään pyöreitä vanhoja lasipurkkeja.  Läpinäkyvää teippiä oli muuten hankala kuvata, mutta toivottavasti yllä olevasta kuvasta saa jonkin käsityksen siitä, minkälaisessa rullassa teippi on.

Teippausseurana minulla oli kuppi höyryävää teeteä sekä tämä ihana kaunokainen. Peltinen karkkikaunokainen on ystäväni tuliaislahja syksyiseltä Rooman matkalta. Purkki on niin kaunis, että se saa jatkaa elämäänsä meidän kanssaan karamellien loputtuakin. Nämä ovat muuten sen verran hyviä namuja, että niitä nautitaan säästellen.

Nyt voit seurata tätä blogia myös facebookissa. Kun klikkaat siellä kanivinossa-tykkääjäksi, saat fb:n seinälle aina tiedon, kun blogiin on saapunut uutta sisältöä.

2. Omaa taidetta pukinkonttiin

Kakkosluukusta piti avautua jotakin ihan muuta kuin tämä herra. Kuitenkin tämä kruunupää on saanut minut niin hyvälle mielelle, että päätin esitellä hänet teille jo tänään:

Kehyksissä on tyttäreni isänpäiväkorttiluomus. Heti kortin nähtyäni päätin hommata sen arvon mukaiset kehykset, jotta kuva pääsisi kotimme seinälle.Ne jotka tämän perheen iskän tuntevat, saattavat nähdä kuvassa lievää yhdennäköisyyttä. Kruunua hän ei toki käytä. Ainakaan julkisesti...

Vaikka joulumamma olenkin, niin lahjojen keksiminen kaikille kilttinä vuoden aikana olleille on välillä haastava juttu. Meidän perheen prinsessat ovat kovin tuotteliaita taiteilijoita. Melko usein teoksissa on ainesta suuriin läpimurtoihin taiderintamalla. Äkkäsinkin juuri, että näitä onnistumisia kannattaa jakaa muillekin. Kun teokset laittaa kehyksiin, on kokonaisuus hetkessä viimeistelty. Kaupasta kehyksiä voi välillä saada aivan sikahalvalla, nuokin isot kultareunaiset kehykset maksoivat vain runsaat 7 euroa.

Mikä onkaan sen ihanampaa kuin saada pukinpussista oman kummilapsen tai lapsenlasten teokset kehystettyinä. (Meidän kehystetyistä jutuista tuli vain niin hitsin hienoja, etten taida raaskia niistä luopua.)

Vaatehuoneen perällä on vanhempieni hartaasti säästämä pussi, jonka reunat nitisevät liitoksistaan. Pussi on täynnä omia taideteoksistani lapsuudesta sekä luovasta nuoruudestani. Isännän joululahjapaketin sisältö taitaakin tänä vuonna löytyä kyseisestä pussista. Kullalla kehystettynä, totta kai. Ja palautukseen lähtee miehen hartaasti toivoma pöytälätkä...

p.s. Lasten taideteoksista on aineksia myös joulukortteihin. Tyttäreni oli tehnyt niin hienon kettumaalauksen, että mahdollisesti skannaan kuvan ja vien sen kuvankäsittelyohjelmaan tekstien lisäystä varten. Ja kappas, joulukortti vuosimallia 2013 saattaa ollakin siinä.

1. On aika sytyttää kynttilä

Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta löytyy mitä osuvammin kynttilä. Mikä muu voisi paremmin aloittaa joulukuun kuin adventtisunnuntai kynttilöineen. Kun olin pieni, lapsuudenkodissani joulutavaroista kaivettiin aina ensimmäisenä esiin kuparinen adventtikynttelikkö. Tuo joulun aloittaja oli elämää nähnyt. Sen kyljissä ja mutkissa makasi useiden joulujen steariinia, vaikka äiti kynttelikköä kuinka huolsi ja hoivasi.Kun muutin omaan kotiin ja tuli ensimmäinen joulu, ostin kaupasta lähes vastaavanlaisen kynttelikön. Kuparia se ei tosin ollut nähnytkään, vaan oli jotakin halpaa punaiseksi maalattua peltiä.

 

 Tänä jouluna päätin tuunata omat adventtikynttiläni. Kaupasta löytyi sopiva paketti eri korkuisia ja paksuisia kynttilöitä sekä nastapäiset numerot kynttilöitä koristamaan. Lähtökohdaksi kynttilöiden somistamiselle otin sen, että halusin tehdä kynttilöistä asetelman, joka olisi aito sekoitus omaa makuani eli sopivan simppeliä ja pikkuisen romanttista tunnelmaa sekaan.

Solmin kynttilöiden ympäri erilaisia nauhoja, naruja sekä pitsejä. Testailin myös erilaisia alustoja. Yhdeksi tärkeäksi kriteeriksi matkan varrella nousi kynttiläasetelman siirrettävyys. 

Kaapista silmiini osui ihastuttava lasinen kakkulautanen (puolivuotishääpäivälahjamme), joka sai arvokkaan tehtävän jouluasetelman kotina. Kynttilöiden ympärille laskeutui yksi kotimme lukuisista kransseista.

 Nyt on kynttilä sytytetty ja kauniisti liekki lepattaa. Ensi jouluna taidan valita sikermän eri värisiä pöytäkynttilöitä tähän asetelmaan. Vai miltä kuulostaisi kuparisella tarjottimelle neljän kynttilän sikermä liilan, oliivinvihreän ja luumunpunaisen väreissä...

Mukavaa joulukuun ensimmäistä itse kullekin! Huomenna taas tavataan.