Siitä se idea sitten lähti, kun näin kuopiolaisen askartelukaupan ikkunassa nimen Martha Stewart. Kaikki sen naisen nimellä varustetut ideat/tuotteet pitää ottaa vakavasti, sillä ne ovat lähes aina kokeilemisen arvoisia. Mars siis kauppaan katsomaan mitä tuo Marthan nimellä varustettu purkki pitää sisällään: Pimeässä hohtavaa neonoranssia maalia. Uteliasuus voitti ja kotimatkalle askartelutuliaiseksi lähti purkki tuota ihmeainetta.
Testiesineeksi pääsi ruma (pahoitteluni tämä julmuus) ja 90-luvulle juurensa vievä koriste-esine. Jopa meidän perheen koirarakkaat tytöt ovat hylänneet tuon bulldogia esittävän esineen. Maalia siis koiran pintaan ja homma olisi hetkessä ohitse...
Koira tuntui vaativan pintaansa ainakin kolme kerrosta maalia. Maali levittyi pintaan mukavasti pensselillä. Päätin jättää koiran "kasvot" maalaamatta ja antaa koululaisen koristella pään luun kera Foam clayllä eli sillä muovailuvahamaisella aineella, jolla päällystetään muun muassa avaimenperiä, pieniä pahvimökkejä ja muita.
Nyt koira on ollut pari päivää valmis,ja me odotamme ihmettä. Nimittäin sen voimakasta kiilumista pimeässä. Myyjä mainitsi muistaakseni jotakin siitä, että maalattu esine pitää laittaa auringonvaloon imemään valoa itseensä. Koira muuttaakin huomiseksi ikkunalaudalle. Nyt se vasta ihan pikkuriikkisen loistaa pimeässä.
No mikä on lopputulema, suosittelenko maalia? Kyllä. Varsinkin jos perheessä on paljon rumia esineitä, rasioita ja muita, joita voi maalilla somistaa halloween kuntoon. Lapset tykkää varmasti hommasta, varsinkin jos esineisiin saa vaikka nimenomaan sillä Foam clayllä taiteilla tehosteosia.
Tuota Marthan ainetta oli muuten saatavilla myös neonkeltaisena :D Se se vasta onkin retroa se.
