Sisustajan unelmapäivä: Lapuan Kankureiden myyntipäivillä

Jokakesäinen unelmapäiväni oli jo tänään! Pääsin nimittäin blogikavereiden kanssa tutustumaan ennakkoon Lapuan Kankureiden myyntipäivien tarjontaan. Myyntipäivät ovat yrityksen tuotantotiloissa Lapualla jokakesäinen juttu. Lapualainen opiskelukaverini vei minut sinne ensi kerran varmaan neljä vuotta sitten. Sen jälkeen olen pitkin vuotta unelmoinut pääseväni sinne taas. Ja myönnän, järjestän kesämenoni aina siten, että olen maisemissa Kankureiden myyntipäivien aikaan...Ja uskon etten ole ainut, joka tekee näin.

Myyntipäivät ovat kuin kesäinen tori. Siellä kuhisee väkeä, musiikki soi ja väki on hymyssä suin. Kaikkialla on silmän kantamattomiin erilaisia Lapuan Kankureiden tuotteita. Hinnat ovat mukavan matalat. Tarjolla on villahuopia, kaitaliinaa, pyyhkeitä, pestyä pellavaa, juhlaliinoja, aamutossuja ja kaikkea vain, mitä yrityksen valikoimassa on.

Useat tuttuni ostavat sieltä ison kasan lahjoja vuoden varalle: Häälahjoja, joululahjoja, muistamisia opettajille ja ystäville. Oma strategiani on etsiä sieltä jotakin sellaista ihanaa itselleni, jota olen jo pitkään katsellut yrityksen valikoimasta sillä silmällä. Edellisvuonna hankin sieltä perheemme jättipitkään ruokapöytään upean pellavaliinan sikahalvalla. Viime vuonna haaviin olisi pitänyt jäädä palkittu Corona-huopa, mutta ne loppuivat heti alkumetreillä. Tänä vuonna haaveissa oli ostaa Ruut-peitto/-pöytäliina. Ja sen sain kuin sainkin.

Ne eivät ole ne halvat hinnat, vaan se on se tunnelma ja upea pellavatuotteiden kirjo, joka saa mielen iloiseksi vuosi toisensa jälkeen Lapuan Kankureiden Myyntipäivillä. Tänään meillä oli vielä blogikamujen kanssa upea mahdollisuus kuulla ostosten lomassa omistajapariskunnan tarinoita tuotteista ja tuotantotavoista. Se teki shoppailumatkasta vielä paremman. Kiitos!

Tammenoksa maljakkoon ja syksyn to do-listaa kasaamaan

Se on virallisesti syksy nyt. Kynttilät saa sytyttää palamaan, villasukat on täällä vetäisty jalkaan ja teefriikki matkaa kotona paikasta toiseen teekuppi kädessä. Pihamaalla on sen verran tänään käyty, että tammesta taittui sisälle yksi oksa. Mies siellä kyllä ahkeroi minunkin puolestani, siitä pisteet hänelle.

Kesä tuli ja meni. Sen satoa on muun muassa mielessä muhivat kodin remonttihaasteet: wc:n ja yläkerran lattiat ovat siinä tilassa, että jotakin niille pitäisi tehdä.

Sisustamisrintamalla on kesäkaudella ollut omalla kohdallani hiljaista. Ideoita tosin sain ropakopallisen jokaisella kahdeksalla asuntomessuvierailukerrallani (kyllä, päätin ottaa kaiken irti oman paikkakunnan messuista). Kotona toteutustasolla olen päässyt vasta hankkimalla Lapuan Kankureiden Harlekiini-villahuovan. Se on loistava väripiristys pimenevissä illoissa. Meidän koirakin siitä pitää, vähän liikaakin...


Tosiaankin kymmenen vuotta sitten remontoitu mustavalkoinen wc-/suihkuhuone on siinä tilassa, että lattian saisi räjäyttää. Toisin sanoen lattian mustat mosaiikkilaatat irtoilevat ja ovat jo epäsiistin näköiset. En siis suosittele mustaa laattaa kosteisiin tiloihin. Meidän laatat eivät ole enää pariin vuoteen olleet kauniin näköisiä, edes lattian putsauksen jälkeen. Haaveilin että annamme tilalle vielä kymmenisen vuotta lisäaikaa mikrosementillä. Meidän lakeuksilla ei kuitenkaan sen tekijöitä noin vain löydykään. Muutenkin aloin jo kääntyä uudelleenlaatoittamisen puoleen, kun kuulin huonoja tarinoita haljenneista mikrosementtipinnoista. Heti kun näiden ajatusten kanssa pääsen eespäin, laitan kuvia tännekin. Nyt tuo pikaremonttia kaipaava tila ei kestä edes omia katseita. 

Sama on yläkerran vanhan koivuparketin laita. Kymmenisen vuotta sitten muutettuamme parketti oli jo melko naarmuinen. Pienet lapset ja koira ovat tehneet pintaan oman lisänsä. Mitä tehdä lattialle? Se pitää ratkaista, tai pää alkaa tällä sisustajalla hajoamaan.

Syksyn to do-listalla on myös pieniä juttuja. Kuten eskarilaisen huoneen pientä faceliftiä pienen tytön huoneesta koululaisen huoneeksi. Tyttö itse on tyytyväinen huoneeseensa, mutta äiti toivoisi jo pysyvämmän siisteydenkin kannalta, että jotakin huoneesta kannetaan kierrätykseen (ei pikkusiskon huoneeseen). Tänään tätä hommaa on aloitettu jo vaatekaapin perkauksella.

To do listalla myös nämä (sisältää pieniä tarpeita myös):
- Työtilan järjestäminen ja silmälle sekä selälle sopivan tuolin löytäminen sinne.
- Pihamaan siistiminen talvikuntoon (hyvissä ajoin, ei kiireessä ensilumen aikaan)
- Autotallin raivaus, jos vaikka joku autokin sinne kovilla pakkasilla mahtuisi.
- Kivituhkan tilaus ja levittäminen pihamaalle (jos tämän nyt sanoo ääneen, toteutuisikohan).
- Lyhtyongelman ratkaisu: Minkälainen olisi se meille sopivin pihalyhty? Asuintilat ovat katutason yläpuolelle, eikä lyhty näy meille sisälle etuovelta. Siihen olisi kuitenkin kiva löytää joku lyhty, joka pysyisi "tuulitunnelisisäänkäynnissä" ehjänä, ja joka ei kiinnostaisi ohikulkijaa nappaamaan sitä mukaansa. Olen haaveillut niistä jättilyhdyistä, mutta olen jättänyt ne kauppaan peläten tuulen kaatavan lyhdyt ja rikottavan lyhtyjen lasit.

Ja listassa vielä viimeisimpänä: Tarkoituksena on iltaisin antaa enemmän aikaa Pinterestille, sisustuslehdille ja virkkuukoukulle + inspiroiville blogeille. Liian paljon aikaa tuntuu nyt kuluvan vain yleiseen haahuiluun.

Olisi kiva kuulla, minkälaisia syystouhuja teillä on odottamassa. Itse en ole näitä aiemmin listannut. Jospa tämä listaus auttaisi niiden toteuttamisessa.

p.s. Tykkään muuten todella kovasti näistä kotimaisista Walonan kynttilöistä. En ole tuoksuille yliherkkä, joten valitsen näistä sen tuoksullisen version aina. Liekki palaa näissä kauniisti ja tuoksu on miellyttävä. You Are Star-kynttilää olen pantannut viimeiseen saakka. Alkaneen syyskuun kunniaksi se syttyi palamaan viime viikolla.

Ja kaunein materiaaleista on pellava!

Pellava on luonnonmateriaaleista ehdoton suosikkini*. Se on luonteeltaan jääräpäisesti ryppyyntyvää, mutta sallittakoon se materiaalille, joka vain paranee vanhetessaan. 

Kaapissani on paljon pellavaa. Rakkaimmat kodintekstiilit ovat edesmenneen äitini nimikirjaimilla kirjotut. Kun esikoiseni syntyi 2006, äiti toi kasan pyyhkeitä ristiäisiin ja lahjoitti ne minulle tulevia perhejuhlia odottamaan. Äidin vanhoilla pellapyyhkeillä onkin monet lasit ja aterimet kiillotettu juhlakuntoon.

Tällaiselle pellava- ja yleensäkin tekstiilifriikille vierailu pellavayritykseen on aina sydänalassa tuntuva kokemus. Kyllä. Se saa aikaan melkein itkun tirautuksen kun saa sydämensä kyllyydestä katsella pellavatuotteita. Parasta on, jos saa vielä nähdä, kuinka isot teollisuuskoneet hakkaavat pellavalangasta tuotteita. Pellavaa kangaspuilla kutoneena itku tosin saattaa johtua siitä ilosta, ettei pellavaa tarvitse kutoa itse. Se kun on jääräpäinen lankanakin ja katkeaa loimilankana niin kovin helposti.

Syyskuun alussa olin Lapuan Kankureiden vieraana tutustumassa yrityksen uuteen myymälätilaan Lapuan Vanhassa Paukussa. Tila on valoisa ja hyvin lofthenkinen paikka, jossa tekstiilit pääsevät ansaittuun päärooliinsa.

Myymälässä oli näyttävästi esillä Kankureiden syysmalliston uusin kuosi, Ruut. Kuosin takana on keramiikkatöistään erityisesti tunnettu Heini Riitahuhta. Alakuvassa sängyn päälle heitetty mustavalkoinen peitto on malliston monitoimituote. Se toimii niin peittona kuin myös pöytäliinana. Itselläni on tuo tuote ostoslistalla.

Suomalainen kuluttaa pellavaa. Pellavatuotteita myydään kuitenkin paljon ulkomaille. Kankureilla jopa 60 % tuotannosta viedään Suomen rajojen ulkopuolella. Ulkolainen kuluttaja on vaativampi kuin suomalainen. Esimerkiksi Saksassa jopa miesasiakkaat ymmärtävät kankaiden ja tuotteiden hienouksien päälle. Tuotteiden erilaiset reunakäänteet ja muut ovatkin pientä luksusta, joita Kankureiden tuotteista löytyy.

Pellavalla on vientituotteena maailmalla paljon mahdollisuuksia. Japanilaiset ovat ihastuneet suomalaiseen muotokieleen, joka viehättää heitä pellavatuotteissakin. Hengittävyytensä ja nopean kuivuvuutensa ansiosta pellava kiinnostaa myös maissa, jossa on kuumaa ja kosteaa. 

Uutta tilaa oli esittelemässä yrittäjäpariskunta Jaana ja Esko Hjelt. Heidän takanaan kuvassa avautuu tilan latomainen seinä. Seinällä roikkuvat huovat ovat mitä mainioimmat sisustuselementit, jotka eivät toimi vain somisteina, vaan niillä on myös käyttöfunktio.

Kiitos Lapuan Kankurit ikimuistoisesta vierailuista teille! Tulen mielelläni uudelleenkin. 

Menkää te muutkin.

* Postaus toteutettu yhteistyössä Lapuan kankureiden kanssa.

Syy hiljaisuudelle ja pari kaunista juttua!

Hei pitkästä aikaa Te ihanat! Huomaan että täällä on käyty kurkkailemassa ja kenties jo veikattu, että olen laittanut lapun luukulle ja lopettanut bloggauksen. Näin ei ole päässyt käymään. Päässä vain on jotenkin sellainen pieni lepotila käynnissä. Isoja elämänmuutoksia toi kesä mukanaan. Tai siis oikeastaan sen yhden, josta ainakin olen Kanivinossa fb-ryhmässä kertonut. Eli olen aloittanut muotoilun opinnot. 

Tiedon opiskelupaikasta saatuani hyppäsin kattoon. Samassa rytäkässä huomasin itsekritiikin kasvaneen ja salakavalasti kynnys bloggaamiseen kasvoi. Nyt olen kuitenkin päättänyt voittaa tuon tunteen ja antaa mennä. Turhalla jumittamisella kun ei asiat ainakaan etene.

Se on tosin toinen asia se, kuinka aika riittää kaikkeen kivaan, kuten lasten kanssa riemuitsemiseen, töissä käyntiin, diy-juttuihin sekä opiskeluun. Jos kiinnitit sanaan työ huomiota, niin mainittakoon että teen opintojani töiden ohessa. Se tosin tarkoittaa isoa kasaa kotitehtäviä. Valokuvaamista, piirtämistä, kirjoittamista ja kaikkea mitä en vielä tiedäkään. Mutta ihanaa tässä on se, että pidän noista kaikista. Eräs työkaverini totesikin, että mikäs siinä opiskellessa, jos saa opiskella intohimolla sitä mistä pitää. 

 

 Syyskuun alussa vanhenin taas vuodella. Tämän postauksen kuvissa on yksi ihana saamani lahja mukana: Usko, Toivo & Rakkaus -tyyny. Pietarsaari on tullut mieheni kautta tutuksi. Pistaasinvärisessä tyynyssä toistuvat kauniisti nuo Pietarsaaren symbolit. Tyynyn värikin on mitä osuvin. Sen on muuten valmistanut Galleri Ann, Pietarsaari.

Ihastuin kuvien Vohveli-nimisiin peittoihin vieraillessani Lapuan Kankureiden vanhan liikkeen muuttomyynnissä Lapualla. Meidän koiraperheessä harvoin valkoista näkee, mutta uskalsin ottaa riskin ja ostin peittoja oikein kaksin kappalein, sillä peitot saa pestä kuudessakympissä. Ne ovat kooltaan mitä ihanimmat, sillä niiden alle pääsee oikein kunnolla käpertymään. Meidän lapset ovat aika nirppanokkaisia torkkupeittojen materiaalin kanssa. Tämä puuvillainen peitto on kuitenkin myös lasten mieleen, toisin kuin Kankureiden villaiset huovat.

Pellavatehtaalla muiden sekopäisten kanssa.

Luonnonmateriaaleista pellava on ykkössuosikkini. Voitte siis varmaan kuvitella, kuinka pyörryksissä olin päästessäni Lapuan kankureiden tehtaalle ostoksille. Tehtaalla on ilmeisesti joka kesä kunnon tyhjennyspäivät menossa. Kahden lapulaisen leidin saattelemana uskalsin lähteä katsomaan, kuinka suomalaiset naiset (kyllä, naisia siellä pääasiassa oli...) hullaantuneina penkovat pellavatekstiililaareja. 

Tehtaalle saapuessa isoissa koreissa oli kasa jätesäkkejä. Niistä sai poimia omansa teksiilien keräämistä varten. Myynnissä oli priimaa, poistoeriä, koe-eriä, kokeilueriä. Kaita-ja laudeliinoja, torkkupeittoja, metrikangasta ja kaikkea mitä vain voi kuvitella.

 

Kyllä se minunkin jätesäkkinä pikku hiljaa sai tekstiilejä sisäänsä. Omaksi iloksi ja tarpeiksi lähinnä. Erityisesti lähdin tehtaalta hakemaan yksiväristä pellavaa metritavarana. Penkomislaareista  sain kuitenkin todella edukkaasti tarpeisiini pellavakangasta. Voi sitä onnen tunnetta ja pellavantuntua käsissäni.

Erityisen kivasti mieltäni lämmitti se, että Suomessa osataan tehdä laatutekstiilejä. Ja erityisen mukavalta tuntui se, että ostoksilla olleet muut sekopäät tuntuivat arvostavan suomalaista osaamista. Ainakin jos jätesäkkien sisältöä katseli.

 Ensi vuonna lähden matkaan keittiönpöydän mitat mukanani. Sen verran upeita ja edullisia pellavaliinoja oli tarjolla, että jäi oikein mieltä kaihertamaan. Pellavahan on mitä ihanin materiaali, sillä se vain paranee käytössä.